ALFA JA OMEGA, vol. 8

71/115

Kehotus lähteä suuresta Babylonista

Tämä raamatunkohta tarkoittaa sitä aikaa, jolloin Ilmestyskirjan 14. luvun toisen enkelin sanoma Babylonin lankeemuksesta on julistettava uudelleen lisättynä maininnalla siitä turmeluksesta, mikä on tunkeutunut niihin eri järjestöihin, jotka muodostavat Babylonin sen jälkeen, kun sanoma ensin julistettiin kesällä 1844. Tässä kuvaillaan uskonnollisen maailman kauheaa tilaa. Aina kun totuus hylätään, ihmisten mieli pimentyy ja sydän paatuu, kunnes he lopulta vaipuvat julkeaan jumalatto-muuteen. Jumalan antamista va-roituksista välittämättä he jatkuvasti tallaavat jalkoihinsa yhden siveyslain käskyn, kunnes heidät saadaan vainoamaan niitä, jotka sitä kunnioittavat. Kristuksen sanan ja hänen kansansa halveksiminen on hänen itsensä halveksimista. Kun kirkkokunnat hyväksyvät spiritismin opit, lihallista sydäntä pidättävät rajoitukset poistuvat, ja uskonnollisuus tulee pahinta vääryyttä salaavaksi verhoksi. Usko henki-ilmestyksiin avaa oven villitseville hengille ja riivaajien opeille, ja siten pimeyden enkelit pääsevät vaikuttamaan seurakunnissa. AO8 110.2

Babylonin tilasta ennustuksen esittämänä aikana sanotaan, että »hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa» (Ilm. 18: 5). Se on täyttänyt syntimittansa, ja hävitys on pian kohtaava sitä. Mutta siellä on vielä Jumalan kansaa, ja ennen hänen tuomioittensa toteutumista nämä uskolliset Jumalan palvelijat täytyy kutsua sieltä pois, »etteivät tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi kärsiä ha- nen vitsauksistansa». Tästä syystä syntyy sen enkelin kuvaama liike, joka tulee alas taivaasta, valaisee maan kirkkaudellaan ja voimallisella äänellä julistaa Babylonin synnit. Hänen sanomansa yhteydessä kuuluu kutsu: »Lähtekää siitä ulos, te minun kansani.» Nämä tiedotukset liittyneinä kolmannen enkelin sanomaan muodostavat viimeisen varoituksen, joka annetaan maan asukkaille. AO8 110.3