SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Tulo wormsiin

Kun Luther saapui Wormsiin, oli kaupungin portille kokoontunut suuri väkijoukko lausumaan hänet tervetulleeksi. Niin suurta joukkoa ei ollut kokoontunut keisariakaan tervehtimään. Mieliala oli hyvin jännittynyt, ja keskeltä väkijoukkoa kuului kimeä, valittava ääni. Joku lauloi siellä hautauslaulua varoitukseksi Lutherille siitä kohtalosta, joka häntä odotti. “Jumala on minun turvani”, hän sanoi laskeutuessaan alas vaunuista. ST 153.2

Paavin kannattajat eivät olleet uskoneet Lutherin uskaltavan tulla Wormsiin; ja kun hän saapui, he tyrmistyivät. Keisari kutsui viipymättä neuvonantajansa luokseen yhdessä harkitsemaan, miten oli meneteltävä. Eräs piispa, järkähtämätön paavin puoltaja, sanoi: “Me olemme kauan neuvotelleet tästä asiasta. Poistakoon Teidän Keisarillinen Majes- teettinne miehen heti tieltä. Eikö Sigismund antanut polttaa Jan Husia? Kukaan ei ole velvollinen antamaan eikä ottamaan huomioon kerettiläisen suojakirjaa.” Mutta keisari vastasi: “Ei niin, vaan lupaus on täytettävä.”^{108Emt. 7. kirja, 8. luku.}Sentähden päätettiin, että uskonpuhdistajaa oli kuulusteltava. ST 153.3

Koko kaupunki halusi nähdä tämän merkillisen miehen, ja pian hänen asuntonsa täyttyi katsojista. Luther oli tuskin toipunut äskeisestä sairaudestaan; hän oli väsynyt kaksi viikkoa kestäneestä matkastaan; hänen täytyi valmistautua huomispäivän tärkeitä tapauksia varten, ja hän kaipasi lepoa ja rauhaa. Mutta ihmisten halu nähdä hänet oli niin suuri, että hän ennätti levätä vain muutamia tunteja, kun hänen luokseen jo kokoontui aatelismiehiä, ritareita, pappeja ja porvareita. Näiden joukossa oli useita niistä aatelismiehistä, jotka olivat rohkeasti vaatineet keisarilta kirkollisten väärinkäytösten poistamista ja jotka, kuten Luther sanoo, “olivat kaikki vapautetut minun evankeliumini kautta”.^{109Martyn, mt. s. 393.}Sekä ystävät että viholliset tulivat katsomaan tätä pelotonta munkkia; ja hän otti heidät kaikki vastaan järkkymättömän rauhallisesti, vastaten kaikkiin kysymyksiin arvokkaasti ja viisaasti. Hänen esiintymisensä oli pelotonta ja päättäväistä. Hänen kalpeat, laihat kasvonsa, joissa oli työn ja sairauden jälkiä, näyttivät ystävällisiltä ja vieläpä iloisilta. Hänen juhlallisissa ja syvää vakavuutta ilmaisevissa sanoissaan oli voima, jonka vaikutusta hänen vihollisensakaan eivät voineet täysin torjua. Sekä ystävät että viholliset valtasi ihmettely. Jotkut olivat vakuuttuneita siitä, että hänessä vaikutti Jumalan voima; toiset väittivät, kuten fariseukset Kristuksesta: “Hänessä on perkele.” ST 153.4

Seuraavana päivänä Luther kutsuttiin valtiopäivien eteen. Keisarillinen virkamies määrättiin saattamaan häntä kokoussaliin; kuitenkin hän vain vaivoin pääsi sinne. Jokainen katu oli täynnä katselijoita, halukkaina näkemään munkin, joka uskalsi vastustaa paavin arvovaltaa. ST 154.1

Kun hän oli lähdössä tuomariensa eteen, eräs vanha kenraali, monen taistelun sankari, sanoi hänelle ystävällisesti: “Munkkiraukka, munkki- raukka, sinä menet nyt tekemään suurempaa uljuutta kysyvää vastarintaa, kuin minä tai kuka hyvänsä muu sotapäällikkö olemme tehneet verisimmissä taisteluissamme. Mutta jos asiasi on oikea ja sinä olet siitä varma, niin mene eteenpäin Jumalan nimessä äläkä pelkää mitään. Jumala ei sinua hylkää.”^{110D'Aubigne, 7. kirja, 8. luku.} ST 154.2