SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Marttyyrin rohkeus

Matkalla he näkivät synkkien aavistusten ahdistavan kansaa. Muutamissa kaupungeissa heille ei osoitettu mitään kunnioitusta. Eräässä yöpymispaikassa muuan ystävällinen pappi ilmaisi pelkonsa näyttämällä Lutherille marttyyrikuoleman kärsineen italialaisen uskonpuhdistajan kuvaa. Seuraavana päivänä he saivat kuulla Lutherin kirjoitusten tulleen tuomituksi Wormsissa. Keisarin lähetit kuuluttivat keisarin määräystä ja kehottivat tuomaan kielletyt kirjoitukset esivallalle. Airut, joka epäili Lutherin turvallisuutta kokouksessa ja ajatteli hänen itsensäkin horjuvan päätöksessään, kysyi, haluaisiko hän vielä jatkaa matkaa. Hän vastasi: “Vaikka minua kiellettäisiin joka kaupungissa, matkustan sittenkin edelleen.”^104Ibid. ST 151.2

Erfurtissa Luther otettiin vastaan kunnioittavasti. Ihailevien joukkojen ympäröimänä hän kulki niitä katuja, joilla hän aikaisemmin oli usein liikkunut leipää kerjäten. Hän kävi luostarikammiossaan ja ajatteli, millaisten taistelujen kautta hänelle tuli se valo, joka nyt virtaili yli koko Saksan. Häntä pyydettiin saarnaamaan. Tämä oli häneltä kielletty, mutta nyt airut antoi hänelle luvan; ja munkki, joka kerran oli pantu luostarin halvimpaan työhön, nousi nyt saarnatuoliin. ST 152.1

Täpötäydelle huoneelle hän selitti Kristuksen sanoja: “Rauha teille!” “Filosofit, tohtorit ja kirjailijat”, hän sanoi, “ovat yrittäneet neuvoa ihmisille tietä iankaikkiseen elämään, eivätkä ole onnistuneet. Minä ilmoitan sen nyt teille... Jumala on herättänyt kuolleista erään ihmisen, Herran Jeesuksen Kristuksen, jotta hän hävittäisi kuoleman, ottaisi pois synnin ja sulkisi helvetin portit. Tässä on pelastustyö... Kristus on voittanut! Tämä on ilosanoma. Me olemme vapahdetut hänen työnsä kautta, emme omien töittemme kautta... Herramme Jeesus Kristus sanoi: ‘Rauha teille! Katsokaa minun käsiäni!’ Se merkitsee: Katso, oi ihminen! Minä, Minä yksinäni olen poistanut sinun syntisi ja lunastanut sinut. Nyt sinulla on rauha, sanoo Herra.” ST 152.2

Jatkaen puhettaan hän osoitti, että tosi usko ilmenee pyhässä elämässä. “Koska Jumala on meidät pelastanut, niin järjestäkäämme työmme siten, että ne kelpaavat hänelle. Jos olet rikas, niin käytä varojasi köyhien hädän lievittämiseen. Jos olet köyhä, tee työsi niin, että se kelpaa rikkaalle. Jos työsi hyödyttää vain itseäsi, ja kuitenkin väität palvelevasi Jumalaa, on väitteesi väärä.”^105Ibid. ST 152.3

Kansa kuunteli aivan kuin lumottuna. Isoaville sieluille murrettiin elämän leipää. Kuulijain edessä koroitettiin Kristus paavien, lähettiläiden, keisarien ja kuninkaiden yläpuolelle. Luther ei puhunut omasta vaarallisesta tilastaan. Hän ei koettanut tehdä itsestään ajattelun tai myötätunnon kohdetta. Ajatellessaan Kristusta hän oli kadottanut itsensä näkyvistä. Hän kätkeytyi Golgatan Miehen taakse ja koetti vain esittää Jeesusta syntisten Vapahtajana. ST 152.4

Jatkaessaan matkaansa uskonpuhdistaja oli kaikkialla suuren huomion kohteena. Innostuneita joukkoja kerääntyi hänen ympärilleen, ja ystävälliset äänet varoittivat häntä paavin asiamiesten aikeista. “He polttavat Teidät”, sanoivat jotkut “ja muuttavat ruumiinne tuhkaksi, kuten tekivät Jan Husille”. Luther vastasi: “Vaikka he sytyttäisivät tulen, joka ulottuisi Wormsista Wittenbergiin ja maasta taivaaseen, minä sittenkin menisin sen lävitse Herran nimessä ja ilmestyisin heidän eteensä. Minä astuisin tuon behemotin kitaan ja katkoisin sen hampaat, tunnustaen Herraa Jeesusta Kristusta.”^106Ibid. ST 152.5

Tieto siitä, että hän lähestyi Wormsia, sai aikaan paljon levottomuutta. Hänen ystävänsä pelkäsivät hänen turvallisuutensa puolesta, kun taas hänen vihollisensa pelkäsivät asiansa menestymisen puolesta. Yritettiin tarmokkaasti saada hänet estetyksi saapumasta kaupunkiin. Paavilaisten taholta hänelle tuli kehotus mennä erään ystävällisen ritarin linnaan, jossa, kuten väitettiin, kaikki vaikeat asiat ratkaistaisiin sovin- nollisesti. Ystävät koettivat herättää hänessä pelkoa kuvailemalla niitä vaaroja, jotka häntä uhkaisivat. Kaikki nämä yritykset epäonnistuivat. Luther pysyi yhä järkkymättömänä ja vakuutti: “Vaikka Wormsissa olisi niin paljon perkeleitä kuin tiiliä katolla, minä kuitenkin haluaisin mennä sinne.”^107Ibid. ST 153.1