SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Harhaoppisuudesta syytettynä

Kaikella oppineisuuden ja kaunopuheisuuden voimalla Aleander yritti kumota totuutta. Hän sinkosi syytöksen toisensa jälkeen Lutheria vastaan kirkon ja valtion, elävien ja kuolleiden, papiston ja maallikkojen, kirkolliskokousten ja yksityisten kristittyjen vihollisena. “Lutherin harhaopeissa on kyllin syytä”, hän sanoi, “sadantuhannen harhaoppisen polttamiseen”. ST 148.2

Lopuksi hän koetti halventaa puhdistetun uskon kannattajia, sanoen: “Mitä ovat kaikki nämä lutherilaiset? Joukko hävyttömiä opettajia, turmeltuneita pappeja, epäsiveellisiä munkkeja, taitamattomia asianajajia, rappiolle joutuneita aatelismiehiä ja tavallisia kansalaisia, jotka he ovat johtaneet harhaan ja turmelleet. Kuinka paljon lukuisampi, kyvyk- käämpi ja voimakkaampi onkaan katolinen puolue! Tämän loistavan kokouksen yksimielinen päätös on valaiseva yksinkertaisia, varoittava varomattomia, tukeva horjuvia ja vahvistava heikkoja.”^{99D'Aubigne, mt. 7. kirja, 3. luku.} ST 148.3

Sellaisilla aseilla on kaikkina aikoina hyökätty totuuden puoltajia vastaan. Samaa todistelua käytetään vieläkin kaikkia niitä vastaan, jotka vastoin vakiintuneita erehdyksiä uskaltavat esittää Jumalan sanan selviä ja puhtaita oppeja. “Keitä ovat nuo uusien oppien julistajat?” huudahtavat kansanomaisen uskonnon suosijat. “He ovat oppimattomia, kuuluvat köyhälistöön ja heitä on vain pieni joukko. Kuitenkin he väittävät, että heillä on totuus ja että he ovat Jumalan valittua kansaa. He ovat tietämättömiä ja petettyjä. Miten paljon suurempi onkaan meidän yhdyskuntamme jäsenluku ja vaikutus! Kuinka monta suurta ja oppinutta miestä onkaan meidän joukossamme! Kuinka paljon suurempi voima onkaan meidän puolellamme!” Tällaisilla todisteluilla on suuri vaikutus maailmaan; mutta ne eivät nyt ole ratkaisevampia kuin Lutherinkaan päivinä. ST 148.4

Uskonpuhdistus ei päättynyt Lutheriin, niinkuin monet luulevat, vaan se jatkuu maailman loppuun asti. Luther teki suuren työn heijas- taessaan muille sitä valoa, minkä Jumala oli antanut loistaa hänelle; mutta hän ei saanut kaikkea sitä valoa, joka oli annettava maailmalle. Siitä ajasta lähtien on Raamatusta loistanut jatkuvasti uutta valoa ja uusia totuuksia on paljastunut aina meidän päiviimme saakka. ST 149.1

Lähettilään puhe teki syvän vaikutuksen valtiopäiviin. Luther ei ollut saapuvilla vastustamassa paavillista esitaistelijaa Jumalan sanan selvillä, vakuuttavilla totuuksilla. Kukaan ei puolustanut uskonpuhdistajaa. Ilmeni yleinen taipumus, ei ainoastaan tuomita hänet ja hänen opettamansa opit, vaan myös, jos mahdollista, hävittää kaikki harhaoppisuus. Roomalla oli ollut mitä suotuisin tilaisuus asiansa puolustamiseen. Kaikki, mitä voitiin sanoa kirkon puolustukseksi, oli sanottu. Mutta näennäinen voitto oli tappion merkki. Tästä lähtien voitiin totuus ja erehdys selvemmin erottaa toisistaan, kun ne esiintyivät julkisissa taisteluissa toisiaan vastaan. Rooman kirkon asema ei sen päivän jälkeen koskaan enää ollut niin varma kuin ennen. ST 149.2

Vaikka suurin osa valtiopäivien jäsenistä olisi ollut valmis antamaan Lutherin alttiiksi Rooman kostolle, oli kuitenkin useita, jotka valittivat kirkossa vallitsevaa turmelusta ja toivoivat niiden väärinkäytösten poistamista, joista Saksan kansa kärsi papiston turmeltuneen elämän ja voitonhimon tähden. Lähettiläs oli esittänyt paavin hallitusvallan mitä suotuisimmassa valossa. Nyt Herra innoitti erään valtiopäiväin jäsenen antamaan totuudenmukaisen kuvauksen paavin hirmuvallan vaikutuksista. Uljaana ja varmana nousi Saksin herttua Yrjö tuossa ruhtinaallisessa kokouksessa ja luetteli pelottavalla tarkkuudella paavillisen kirkon petoksia ja kauhistuksia hirvittävine seurauksineen. Lopuksi hän sanoi: ST 149.3

“Tässä on muutamia niistä väärinkäytöksistä, jotka todistavat Roomaa vastaan. Kaikki häpy on pantu syrjään ja ainoana pyrkimyksenä on koota rahaa, rahaa, rahaa..., niin että saarnaajat, joiden tulisi julistaa totuutta, esittävät pelkkiä valheita; eikä heitä ainoastaan siedetä vaan palkitaan, sillä heidän tulonsa ovat sitä suuremmat, mitä karkeampia valheita he esittävät. Tämä on se saastainen lähde, josta sellaiset likavedet virtaavat. Kohtuuttomuus ojentaa kätensä ahneudelle... Valitettavasti pappien aiheuttama pahennus syöksee monta sieluraukkaa ikuiseen kadotukseen. Yleinen puhdistus on välttämätön.”^{100Emt. 7. kirja, 4. luku.} ST 149.4

Pätevämpää ja purevampaa arvostelua paavillisista väärinkäytöksistä ei Luther itsekään olisi voinut antaa; ja kun puhuja oli uskonpuhdistajan vannoutunut vihollinen, oli hänen sanoillaan sitäkin voimakkaampi vaikutus. ST 150.1

Jos kokouksessa olevilla olisi ollut kyky nähdä taivaallisia olentoja, he olisivat nähneet keskellään Jumalan enkeleitä, jotka lähettivät valonsäteitä erehdyksen pimeyteen ja avasivat sydämet vastaanottamaan totuutta. Viisauden ja totuuden Jumalasta lähtevä voima hallitsi uskonpuhdistuksen vastustajäinkin ajatuksia ja siten valmisti tietä sille suurelle työlle, joka oli suoritettava. Martti Luther ei ollut saapuvilla, mutta Lutheria suuremman olennon ääni oli kuulunut tässä kokouksessa. ST 150.2