SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Sankarin kuolema

Hänet jätettiin nyt maallisten viranomaisten huostaan ja vietiin teloituspaikalle. Perässä kulki suuri saattue: satoja aseellisia miehiä, pappeja ja piispoja kalliissa puvuissaan ja Konstanzin asukkaat. Kun marttyyri oli sidottu paaluun ja kaikki oli valmiina sytyttämistä varten, annettiin hänelle vielä kerran kehotus pelastaa elämänsä peruuttamalla väärät opetuksensa. “Mitkä väärät opetukset”, sanoi Hus, “minun tulee peruuttaa? En tiedä olevani mihinkään syyllinen. Minä kutsun Jumalan todistajaksi, että kaiken mitä minä olen kirjoittanut ja saarnannut, minä olen tehnyt pelastaakseni sieluja synnistä ja kadotuksesta; ja sentähden minä mitä suurimmalla ilolla vahvistan verelläni sen totuuden, jota olen kirjoittanut ja saarnannut.”^49Ibid.Kun liekit kohosivat hänen ympärillään, hän alkoi laulaa: “Jeesus, Daavidin poika, armahda minua” ja hän jatkoi tätä, kunnes liekit tukahduttivat hänen äänensä. ST 113.3

Hänen sankarillinen käytöksensä teki voimakkaan vaikutuksen hänen vihollisiinsakin. Eräs innokas katolilainen, joka kuvailee Husin ja vähän myöhemmin kuolleen Hieronymuksen marttyyrikuolemaa sanoo: Molemmat pysyivät järkkymättöminä, kun heidän viimeinen hetkensä lähestyi. He valmistautuivat tuleen, aivan kuin olisivat olleet menossa häihin. He eivät päästäneet tuskanhuutoa. Liekkien noustessa he alkoivat laulaa hymnejä; ja tulen raivo sai vaivoin lopetetuksi heidän laulunsa. ST 113.4

Kun Husin ruumis oli kokonaan kulunut, koottiin tuhka ja maa, jossa se oli, ja heitettiin Reiniin, joka vei ne edelleen mereen. Hänen vainoojansa turhaan kuvittelivat hävittäneensä ne totuudet, joita hän oli saarnannut. He tuskin aavistivat, että se tuhka, joka silloin meni mereen, oli niinkuin siemen, jota kylvetään kaikkiin maihin, ja että se oli tuottava paljon hedelmää totuuden todistuksen kautta sellaisissakin maissa, jotka silloin vielä olivat tuntemattomia. Ääni, joka oli puhunut Konstan- zin kokoussalissa, oli synnyttänyt kaikuja, jotka tulivat kuulumaan kaikkina tulevina aikoina. Husia ei enää ollut, mutta ne totuudet, joiden puolesta hän kuoli, eivät voineet koskaan hävitä. Hänen uskonsa ja jär- kähtämättömyytensä oli rohkaiseva monia pysymään lujina totuudessa kidutuksesta ja kuolemasta huolimatta. Hänen teloituksensa paljasti koko maailmalle Rooman petollisuuden ja julmuuden. Totuuden viholliset olivat tietämättään edistäneet sitä asiaa, jolle he turhaan olivat koettaneet antaa kuoliniskun. ST 114.1