SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Kestääkö hus?

Synkässä vankilassaan Hus näki edeltäpäin oikean uskon voiton. Hänet vietiin unessa Prahan kirkkoon, missä hän oli saarnannut evankeliumia. Hän näki paavin ja piispojen hankaavan pois ne Kristuksen kuvat, joita hän oli maalannut sen seiniin. Tämä näky murehdutti häntä. Mutta Seuraavana päivänä hän näki monta taidemaalaria uudistamassa näitä kuvia, maalaten niitä enemmän ja kirkkaammilla väreillä kuin ennen oli ollut. Heti kun työ oli tehty, taiteilijat, joiden ympärille oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä, huudahtivat: “Tulkoot nyt paavit ja piispat; he eivät enää milloinkaan voi niitä hävittää”. Kertoessaan unensa uskonpuhdistaja sanoi: “Minä olen varma siitä, ettei Kristuksen kuvaa milloinkaan hävitetä. He ovat halunneet hävittää sen, mutta minua paremmat saarnaajat tulevat sen uudelleen maalaamaan kaikkiin sydämiin.” ^{45D'Aubigne, mt. 1. kirja, 6. luku.} ST 112.2

Hus tuotiin nyt viimeisen kerran kirkolliskokouksen eteen. Se oli suuri ja loistava kokous. Siellä oli keisari, valtakunnan ruhtinaat, kuninkaalliset edusmiehet, kardinaalit, piispoja, pappeja ja suuri kansanjoukko, joka oli tullut katsomaan päivän tapahtumia. Kristikunnan kaikista osista oli kokoontunut todistajia katsomaan pitkällisen, omantunnon vapauden puolesta käydyn taistelun ensimmäistä suurta uhria. ST 112.3

Kun Husia vaadittiin antamaan lopullinen vastaus, hän kieltäytyi peruuttamasta ja kiinnittäen läpitunkevan katseensa hallitsijaan, joka niin häpeämättömästi oli rikkonut lupauksensa, hän sanoi: “Päätin omasta vapaasta tahdostani saapua tähän kokoukseen täällä läsnäolevan keisarin suojakirjan ja lupauksen turvissa.”^{46Bonnechose, mt. II, s. 84.}Sigismundin kasvot tulivat hehkuvan punaisiksi, kun kaikkien läsnäolevien silmät kääntyivät häneen. ST 112.4

Kun tuomio oli julistettu, alkoivat häpäisymenot. Piispat pukivat vankinsa papin pukuun. Sitä vastaanottaessaan hän sanoi: “Meidän Herramme Jeesus Kristus oli häpäisytarkoituksessa puettu valkoiseen pukuun, kun Herodes antoi viedä hänet Pilatuksen eteen.” ^{47Emt. II, s. 86.}Kun häntä jälleen kehotettiin peruuttamaan, hän vastasi kansaan päin kääntyen: “Millaisin ilmein minä silloin katsoisin taivasta? Kuinka katsoisin niitä kansanjoukkoja, joille olen saarnannut puhdasta evankeliumia? Ei! Minä pidän heidän pelastustaan suuremmassa arvossa kuin tätä ruumisrauk- kaa, joka nyt on määrätty kuolemaan”. Häneltä riisuttiin vaatekappale toisensa jälkeen, ja jokainen piispa lausui kirouksen suorittaessaan osansa seremoniasta. Lopuksi pantiin hänen päähänsä hiippa eli pyra- midinmuotoinen paperitötterö, jossa oli kauheannäköisiä paholaisen kuvia sekä etupuolella silmiinpistävä kirjoitus: “Pääkerettiläinen”. “Minä kannan”, sanoi Hus “mitä suurimmalla ilolla tätä häpeäkruunua sinun asiasi tähden, oi Jeesus, joka minun puolestani kannoit orjantappurakruunua”. ST 113.1

Kun hänet oli siten puettu, sanoivat papit: “Nyt jätämme sinun sielusi saatanalle.” “Ja minä”, sanoi Hus, nostaen silmänsä taivasta kohti, “annan henkeni sinun käsiisi, oi Herra Jeesus, sillä sinä olet lunastanut minut.”^{48Wylie, mt. 3. kirja, 7. luku.} ST 113.2