SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Uskonpuhdistaja vangitaan

Matkallaan Hus näki kaikkialla todistuksia oppiensa leviämisestä ja hänen asialleen osoitetusta suosiosta. Kansaa kokoontui joukoittain häntä tervehtimään, ja muutamissa kaupungeissa viranomaiset saattoivat häntä hänen kulkiessaan kaupungin läpi. ST 111.1

Konstanziin tultuaan Hus sai olla täysin vapaana. Keisarin suojakirjan lisäksi hän sai paavilta henkilökohtaisen vakuutuksen turvallisuudesta. Mutta vastoin näitä juhlallisia ja uudistettuja vakuutuksia uskonpuhdistaja vangittiin lyhyen ajan kuluttua paavin ja kardinaalien määräyksestä ja heitettiin inhottavaan vankilaan. Myöhemmin hänet siirrettiin Reinin toisella puolella olevaan lujaan linnoitukseen ja pidettiin siellä vankina. Paavilla ei ollut hyötyä petollisuudestaan, sillä hän joutui pian tämän jälkeen samaan vankilaan. ^{42Emt. I, s. 247.}Kokouksessa todistettiin hänet syylliseksi mitä häpeällisimpiin rikoksiin: murhaan, simoniaan ja haureuteen sekä lisäksi “synteihin, joita ei sovi mainita.” Näin kokous itse selitti. Lopuksi häneltä riistettiin tiara ja hänet heitettiin vankilaan. Vastapaavit erotettiin samoin ja valittiin uusi paavi. ST 111.2

Vaikka itse paavi oli syyllistynyt suurempiin rikoksiin kuin ne, joista Hus oli moittinut pappeja ja joiden tähden hän oli vaatinut uskonpuhdistusta, ryhtyi kuitenkin sama kirkolliskokous, joka pani paavin viralta, ahdistamaan uskonpuhdistajaa. Husin vangitseminen herätti suurta katkeruutta Böömissä. Mahtavat aatelismiehet lähettivät pontevia vastalauseita tätä törkeää väkivaltaa vastaan. Keisari, joka ei halunnut hyväksyä suojakirjan loukkaamista, vastusti Husia vastaan suunnattuja toimenpiteitä. Mutta uskonpuhdistajan viholliset olivat pahansuopia ja päättäväisiä. He vetosivat keisarin ennakkoluuloihin, hänelle pelkoa aiheuttaviin asioihin ja hänen intoonsa kirkon puolesta. He esittivät pitkiä todisteita osoittaakseen, että “kerettiläisille tai kerettiläisiksi epäillyille henkilöille annettua lupausta ei tarvitse pitää, vaikka heillä olisi keisarin ja kuninkaiden antamia suojakirjoja.”^{43Jacques Lenfant, History of the Council of Constance, I. s. 516.}Näin he pääsivät voitolle. ST 111.3

Viimein tuotiin Hus kokouksen tutkittavaksi. Hän oli sairauden ja vankilassa olon heikentämä, sillä vankilan kosteassa, pilaantuneessa ilmassa hän oli sairastunut kuumeeseen, joka oli vähällä lopettaa hänen elämänsä. Kahleiden rasittamana hän seisoi keisarin edessä, joka oli antanut kunniasanan ja lupauksen hänen suojelemisestaan. Pitkän tutkintonsa aikana hän puolusti miehuullisesti totuutta sekä esitti kirkon ja valtion mahtimiesten läsnäollessa vakavan ja rehellisen vastalauseen papiston turmeltuneisuutta vastaan. Kun häntä vaadittiin valitsemaan oppinsa peruuttamisen ja kuoleman välillä, hän valitsi marttyyrin osan. ST 111.4

Jumalan armo piti häntä yllä. Hänen lopullista tuomiotaan edeltävinä kärsimysten viikkoina taivaan rauha täytti hänen sielunsa. “Minä kirjoitan tämän kirjeen”, hän sanoi eräälle ystävälleen, “vankilassa, kahlehditulla kädelläni, odottaen saavani kuolemantuomion huomenna... Kun me Jeesuksen Kristuksen avulla taas kohtaamme toisemme tulevan elämän suloisessa rauhassa, silloin saat tietää, kuinka armolliseksi Jumala on osoittautunut minua kohtaan, miten voimallisesti hän on tukenut minua kiusausteni ja koetusteni keskellä”. ^{44Bonnechose, mt. II, s. 67.} ST 112.1