SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Hylkäämmekö varoituksen?

Juutalaiset olivat takoneet itse omat kahleensa. He olivat itse täyttäneet kostonmaljan, joka heidän nyt oli juotava. Kansaansa kohdanneessa täydellisessä hävityksessä ja sitä seuranneen hajotuksen vaivoissa he vain niittivät sitä satoa, jota olivat omin käsin kylväneet. Profeetta sanoo: “Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi”, “sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi”. Hoosea 13: 9; 14:1. Juutalaisten kärsimykset esitetään usein johtuviksi Jumalan suoranaisesti määräämästä rangaistuksesta. Tällä tavoin suuri pettäjä pyrkii peittämään omaa työtään. Juutalaiset olivat itsepintaisesti hylkäämällä Jumaxan rakkauden ja armon pakottaneet Jumalan poistamaan suojeluksensa heidän yltään, ja saatanan sallittiin hallita heitä mielensä mukaan. Jerusalemin hävityksen yhteydessä suoritetut kauheat julmuu det ovat osoituksena siitä, miten saatana kohtelee hänen johtoonsa antautuvia. ST 36.3

Emme tiedä, miten suuressa kiitollisuuden velassa olemme Kristukselle siitä rauhasta ja suojeluksesta, jota saamme nauttia. Jumalan pidättävät voimat estävät ihmiskuntaa joutumasta täysin saatanan hallintaan. Tottelemattomilla ja kiittämättömillä on suuri syy kiittää Jumalaa hänen armostaan ja pitkämielisyydestään, jota hän on osoittanut pitämällä kurissa paholaisen turmiollisia voimia. Mutta ihmisten ylittäessä jumalallisen pitkämielisyyden rajat, esteet poistetaan. Jumala ei kohtele syntistä kuin pyöveli, joka odottaa saavansa panna rangaistuksen täytäntöön, vaan hän jättää armonsa hylkääjät oman onnensa nojaan, niittämään mitä ovat kylväneetkin. Jokainen vähäisenkin valon hylkääminen, jokainen varoituksen väheksyminen, jokainen synnillisten halujen tyydyttäminen, jokainen Jumalan lain rikkominen on kylvöä, joka tuottaa kerran varman sadon. Jumalan Henki, jota päättävästi vastustetaan, vetäytyy lopulta pois syntisen luota, ja jäljelle ei jää mitään voimaa pitämään kurissa sielun pahoja taipumuksia eikä mitään suojaa saatanan vihaa vastaan. Jerusalemin hävitys on pelottavan vakava varoitus kaikille niille, jotka leikittelevät jumalallisilla armontarjouksilla ja vastustavat jumalallisen rakkauden vetoomuksia. Milloinkaan ei ole annettu selvempää todistusta Jumalan vihasta syntiä kohtaan ja syyllisiä kohtaavasta varmasta rangaistuksesta. ST 37.1

Vapahtajan ennustus Jerusalemia kohtaavasta tuhosta tulee täyttymään toisellakin tavalla, josta tuo hirvittävä hävitys oli vain kalpea varjo. Valitun kaupungin kohtalossa voimme nähdä Jumalan armon hyljänneen ja hänen lakinsa maahan polkeneen maailman kohtalon. Kertomus siitä inhimillisestä kurjuudesta, jota maa on joutunut todistamaan pitkien, rikosten tahraamien vuosisato j ensa aikana, on synkkää luettavaa. Sydän täyttyy tuskalla ja mieli masentuu sitä mietiskellessä. Taivaan arvovallan hylkäämisen seuraukset ovat olleet hirvittävät. Mutta tulevaisuuden näkymät ovat vielä synkemmät. Mitä ovat menneen historian päivät, kapinat, taistelut ja vallankumoukset, “kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat” (Jes. 9: 4) verrattuina sen päivän kauhuihin, jolloin Jumalan Henki lopullisesti jättää rikollisen ihmiskunnan eikä enää pidättele intohimojen ja saatanallisen raivon purkauksia! Silloin maailma saa nähdä selvemmin kuin milloinkaan ennen saatanan hallinnan seuraukset. ST 37.2

Mutta tuona aikana, kuten Jerusalemin hävityksen päivinäkin, Jumalan kansa tullaan vapauttamaan, kaikki jotka ovat kirjoitetut elävien lukuun. Jes. 4: 3. Kristus on ilmoittanut tulevansa toisen kerran kokoamaan uskolliset palvelijansa luokseen: “Silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” Matt. 24: 30, 31. Silloin ne, jotka eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia, tulevat tuhotuiksi hänen suunsa henkäyksellä ja hänen tulemuksensa ilmestyksellä. 2 Tess. 2: 8. Muinaisen Israelin tavoin jumalattomat tuhoavat itse itsensä, kompastuvat omaan jumalattomuuteensa. Synnissä eletyn elämän seurauksena he ovat joutuneet siinä määrin eroon Jumalasta ja heidän olemuksensa on siinä määrin turmeltunut, että hänen kirkkautensa ilmestyminen on heille kuluttavaa tulta. ST 37.3

Varokoot ihmiset väheksymästä Kristuksen sanojen sisältämää opetusta. Kuten Jeesus varoitti opetuslapsiaan Jerusalemin hävityksestä ja antoi heille merkin lähestyvästä tuhosta, jotta he voisivat pelastautua, samoin hän on varoittanut maailmaa lopullisen hävityksen päivästä ja antanut sille merkkejä sen lähestymisestä, jotta kaikki, jotka tahtovat, voisivat paeta tulevaa vihaa. Jeesus sanoo: “Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä.” Luuk. 21:25; Matt. 24: 29; Mark 13: 24—26; Ilm. 6: 12—17. Niiden, jotka näkevät nämä hänen tulemuksensa airuet, tulisi tietää, “että se on lähellä, oven edessä”. Matt. 24: 33. “Valvokaa siis” kuuluvat hänen varoittavat sanansa. Mark. 13: 35. Ne, jotka ottavat varoituksesta vaarin, eivät jää pimeyteen, niin että se päivä heidät yllättäisi. Mutta niille, jotka eivät valvo, “Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä”. 1 Tess. 5: 2—5. ST 38.1

Maailma ei ole halukkaampi vastaanottamaan tälle ajalle kuuluvaa sanomaa kuin juutalaiset olivat Jerusalemia koskevan varoituksen suhteen. Tulipa milloin tahansa, Jumalan päivä tulee jumalattomille odottamatta. Elämän edetessä totuttua rataansa, ihmisten kiinnittäessä kaiken huomionsa huvituksiinsa, toimiinsa, kaupankäyntiin ja rahan hankkimiseen, uskonnollisten johtajien ylistäessä maailman kehitystä ja valistuneisuutta, kansojen ollessa tuudittautuneina väärään varmuuteen — silloin yllättää huolettomat jumalattomat äkkiä perikato, niinkuin varas keskiyöllä vartioimattoman asumuksen, “eivätkä he pääse pakoon”. ST 38.2