SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Kansa nukkuu

Siionin muureilla olevien vartijain olisi pitänyt olla ensimmäisiä käsittämään sanoma Vapahtajan tulemisesta. Heidän olisi pitänyt ensimmäisinä korottaa äänensä julistamaan hänen tulonsa läheisyyttä ja samoin ensimmäisinä kehottaa kansaa valmistumaan hänen tulolleen. Mutta he olivat levossa, uneksien rauhasta ja turvallisuudesta, samalla kun kansa nukkui synneissään. Jeesus näki seurakuntansa olevan hedelmättömän viikunapuun tavoin täynnä lehtiä, mutta vailla kallisarvoisia hedelmiä. Siinä oli kerskailevaa uskonnon muotojen noudattamista, samalla kun puuttui tosi nöyryyttä, katumusta ja uskoa, jotka yksin tekevät uskonnon harjoituksen Jumalalle otolliseksi. Hengen armolahjojen asemesta ilmeni ylpeyttä, muodollisuutta, turhamaisuutta, itsekkyyttä ja sortoa. Luopumustilassa oleva seurakunta sulki silmänsä ajan merkeiltä. Jumala ei hyljännyt sitä eikä luopunut uskollisuudestaan, mutta seurakunta luopui hänestä ja hylkäsi hänen rakkautensa. Kun seurakunta kieltäytyi täyttämästä ehtoja, eivät hänen lupauksensa toteutuneet sen suhteen. ST 302.3

Tämä on välttämättömänä seurauksena, jos emme pidä arvossa ja käytä hyväksemme sitä valoa ja niitä etuoikeuksia, joita Jumala tarjoaa. Jos seurakunta ei noudata hänen kaitselmuksensa johtoa, ei ota vastaan jokaista valonsädettä eikä täytä jokaista Jumalan ilmoittamaa velvollisuutta, uskonto välttämättömästi rappeutuu pelkäksi ulkonaisten muotojen noudattamiseksi, ja elinvoimaisen jumalisuuden henki katoaa. Tästä totuudesta on kirkkohistoriassa useita valaisevia esimerkkejä. Jumala vaatii kansaltaan uskon töitä sekä antamiensa siunausten ja etuoikeuksien mukaista kuuliaisuutta. Kuuliaisuus vaatii uhria ja kätkee itseensä ristin; ja tästä syystä niin monet Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat hylkäsivät taivaallisen valon, ja heille kävi kuten juutalaisille muinoin: he eivät tunteneet etsikkoaikaansa (Luuk. 19: 44). Heidän ylpeytensä ja epäuskonsa tähden Herra syrjäytti heidät ja ilmoitti totuutensa niille, jotka Beetlehemin paimenten ja itämaiden tietäjien tavoin olivat ottaneet vaarin kaikesta saamastaan valosta. ST 303.1