SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Ilosanoman julistajat

Taivaan enkelit olivat nähneet sen kirkkauden, joka Jumalan Pojalla oli yhdessä Isän kanssa, ennen kuin maailma olikaan, ja he olivat suurella innolla odottaneet hänen ilmestymistään maan päälle, odottaen sen tuottavan suurinta iloa kaikelle kansalle. Enkeleitä lähetettiin viemään ilosanomaa niille, jotka olivat valmiit vastaanottamaan sen ja tahtoivat ilomielin ilmoittaa sen maan asukkaille. Kristus oli alentunut ottamaan ihmisluonnon. Hän oli kärsivä suurinta tuskaa antaessaan sielunsa syntiuhriksi. Kuitenkin enkelit toivoivat, että Korkeimman Poika alen- nustilassaankin ilmestyisi ihmisille arvonsa mukaisessa ylhäisyydessä ja kunniassa. Kokoontuisivatko maan mahtavat Israelin pääkaupunkiin häntä vastaanottamaan? Esittäisivätkö enkelilegioonat hänet odottavalle joukolle? ST 300.3

Eräs enkeli tulee maan päälle katsomaan, kutka ovat valmiit vastaanottamaan Jeesuksen. Mutta hän ei huomaa mitään odottamisen merkkiä. Hän ei kuule kiitettävän ja ylistettävän Jumalaa siitä, että Messiaan tulemisen aika on käsillä. Enkeli liitelee jonkin aikaa valitun kaupungin yllä ja sen temppelin yläpuolella, missä Jumalan läsnäolo oli ilmennyt monen vuosisadan aikana; mutta täälläkin vallitsee sama välinpitämättömyys. Papit komeudessaan ja ylpeydessään uhraavat saastaisia uhreja temppelissä. Fariseukset puhuvat suuriäänisesti kansalle, tai pitävät kerskailevia rukouksia kadunkulmissa. Kuningasten palatseissa, filosofien seuroissa ja rabbien kouluissa ovat kaikki välinpitämättömiä siitä ihmeellisestä asiasta, joka on täyttänyt koko taivaan ilolla ja kiitoksella — siitä, että ihmisten Lunastaja oli pian ilmestyvä maan päälle. ST 301.1

Ei näy mitään merkkiä siitä, että Kristusta odotetaan ja valmistaudutaan elämän Ruhtinaan tulolle. Hämmästyneenä taivaan sanansaattaja aikoo palata taivaaseen, viedäkseen mukanaan häpeällisen viestin, mutta silloin hän huomaa ryhmän paimenia, jotka yöllä vartioivat laumojaan ja tähtitaivasta katsellessaan tutkistelevat ennustusta Messiaan maan päälle tulemisesta, ikävöiden maailman Lunastajan ilmestymistä. Tässä on ryhmä, joka on valmistautunut vastaanottamaan taivaan sanoman. Ja äkkiä enkeli ilmestyy paimenille, ilmoittaen heille suuren ilon. Taivaallinen kirkkaus täyttää koko kedon, lukematon enkelijoukko ilmestyy, ja aivan kuin ilo olisi liian suuri yhden sanansaattajan tuotavaksi taivaasta, suuri joukko yhtyy laulamaan sitä ylistyslaulua, jota kaikkien kansojen pelastetut kerran laulavat: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Luuk. 2: 14. ST 301.2

Oi, mikä opetus onkaan tässä Beetlehemin ihmeellisessä kertomuksessa! Miten se nuhteleekaan meidän epäuskoamme, ylpeyttämme ja omahyväisyyttämme. Miten se kehottaakaan meitä varomaan, että ajan merkit eivät meidän rikollisen välinpitämättömyytemme tähden jäisi meillekin tuntemattomiksi, niin että emme tunne etsikkoaikaamme. ST 301.3

Enkelit eivät löytäneet Messiaan tulon odottajia ainoastaan Juudean kunnaiden köyhien paimenten keskuudesta. Pakanainkin joukossa oli sellaisia, jotka odottivat häntä. He olivat viisaita miehiä, rikkaita ja jaloja itämaisia filosofeja. Luontoa tutkiessaan nämä tietäjät olivat nähneet Jumalan hänen luomistöissään. He olivat heprealaisista kirjoituksista saaneet tietää, että Jaakobista oli nouseva tähti, ja hartaasti ikävöiden he odottivat hänen tuloaan, joka ei ainoastaan olisi “Israelin lohdutus”, vaan tulisi myös “pakanain valkeudeksi” ja “pelastukseksi maan ääriin asti”. Luuk. 2: 25, 32; Apt, 13: 47. He etsivät valoa, ja Jumalan valtaistuimelta lähtevä valo valaisi heidän polkunsa. Kun Jerusalemin papit ja kirjanoppineet, totuuden valitut suojelijat ja selittäjät, olivat pimeydessä, taivaasta lähetetty tähti johti näitä tuntemattomia pakanoita äskensyntyneen Kuninkaan syntymäpaikkaan. ST 302.1

Kristus “on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat”. Hebr. 9: 28. Niinkuin sanomaa Kristuksen syntymästä ei uskottu kansan uskonnollisille johtajille, ei myöskään hänen toisen tulemisensa sanomaa uskottu heille. He eivät olleet säilyttäneet yhteyttään Jumalaan ja olivat hyljänneet taivaan valon. Sen tähden he eivät kuuluneet niiden joukkoon, joita apostoli Paavali kuvailee sanoessaan: “Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” 1 Tess. 5: 4, 5. ST 302.2