SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Herätyshuuto kajahtaa

Katsellessaan tätä kauhistuttavaa aikaa profeetta Jeremia huudahti: “Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta, sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon. Hävitys tulee hävityksen päälle.” Jer. 4: 19, 20. ST 298.1

“Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä, pasunan ja sotahuudon päivä.” Sef. 1: 15, 16. “Katso, Herran päivä tulee... tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.” Jes. 13: 9. ST 298.2

Tätä suurta päivää silmällä pitäen Jumalan sana kehottaa juhlallisin ja syvästi vaikuttavin sanoin hänen kansaansa nousemaan hengellisestä horrostilastaan ja etsimään hänen kasvojaan katuvin ja nöyrin sydämin. “Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä.” “Kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta.” “Kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas ja hän katuu pahaa.” Jooel 2: 1, 15—17, 12, 13. ST 298.3

Kansan valmistamiseksi kestämään Jumalan suurena päivänä oli suoritettava suuri uudistustyö. Jumala näki, että monet hänen omikseen tunnustautuvat eivät rakentaneet ikuisuutta varten, ja armossaan hän päätti lähettää varoitussanoman herättämään heidät horrostilastaan ja saattamaan heidät valmistautumaan Herran tulolle. ST 299.1

Tämä varoitus annetaan Ilmestyskirjan 14. luvussa. Siinä esitetään taivaallisten olentojen julistamana kolminkertainen sanoma, jota välittömästi seuraa Ihmisen Pojan tuleminen korjaamaan maan eloa. Ensimmäinen näistä varoituksista ilmoittaa tuomion läheisyyden. Profeetta näki lentävän keskitaivaalla “enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.” Ilm. 14: 6, 7. ST 299.2

Tämän sanoman mainitaan olevan osa “iankaikkisesta evankeliumista”. Evankeliumin julistamista ei ole annettu enkeleille, vaan se on uskottu ihmisille. Pyhät enkelit toimivat tämän työn johdossa ja pitävät huolta laajakantoisista toimenpiteistä ihmisten pelastamiseksi; mutta evankeliumin varsinaisen julistamisen toimittavat maan päällä elävät Kristuksen palvelijat. ST 299.3

Uskollisten miesten, jotka olivat kuuliaisia Jumalan Hengen kehotuksille ja hänen sanomansa opetuksille, oli julistettava tätä varoitusta maailmalle. Nämä miehet ottivat vaarin profeetallisesta sanasta “niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta”, joka loistaa “kunnes päivä vaikenee ja kointähti koittaa”. 2 Piet. 1: 19. He olivat etsineet Jumalan tuntemista enemmän kuin kaikkia salattuja aarteita, uskoen että “parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi”. Sanani. 3: 14. Herra ilmoitti heille valtakuntansa suuria asioita. “Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.” Ps. 25: 14. ST 299.4

Ne, jotka ymmärsivät tämän totuuden ja ryhtyivät sitä julistamaan, eivät olleet oppineita teologeja. Jos nämä olisivat olleet uskollisia vartijoita, jotka ahkerasti ja Jumalaa rukoillen olisivat tutkineet Pyhää Raamattua, he olisivat tietäneet, miten pitkälle yö oli kulunut. Ennustukset olisivat paljastaneet heille edessä olevat tapahtumat. Mutta he eivät olleet sellaisessa tilassa, ja sanoman julistaminen annettiin halvemmille henkilöille. Jeesus sanoi: “Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa.” Joh. 12: 35. Ne, jotka kääntyvät pois Jumalan antamasta valkeudesta, tai laiminlyövät sen etsimisen, kun se on heidän ulottuvillaan, jätetään pimeyteen. Mutta Vapahtaja todistaa: “Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Joh. 8: 12. Se, joka vilpittömästi pyrkii tekemään Jumalan tahdon, seuraten vakavasti aikaisemmin annettua valoa, on saava suuremman valon. Sellaiselle sielulle lähetetään taivaallista valoa säteilevä tähti johtamaan hänet kaikkeen totuuteen. ST 299.5

Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana pyhän kaupungin papit ja kirjanoppineet, joille Jumalan profeetallinen sana oli uskottu, olisivat voineet huomata ajan merkit ja julistaa luvatun Messiaan tulemista. Miikan ennustus osoitti hänen syntymäpaikkansa (Miika 5: 1), ja Daniel ilmoitti hänen tulemisensa ajan (Dan. 9: 25). Jumala oli antanut nämä ennustukset juutalaisten johtajien haltuun. Sen tähden he eivät voineet millään itseään puolustaa, jos eivät tietäneet ja julistaneet kansalle, että Messiaan tuleminen oli käsillä. Heidän tietämättömyytensä oli synnillisen laiminlyönnin seuraus. Juutalaiset rakensivat muistomerkkejä surmatuille Jumalan profeetoille, samalla kun ylistämällä maan mahtimiehiä osoittivat kunnioitusta saatanan palvelijoille. Kokonaan antautuneina kunnianhimoiseen taisteluunsa asemasta ja vallasta ihmisten keskuudessa, he kadottivat näkyvistään taivaan Kuninkaan heille tarjoaman jumalallisen kunnian. ST 300.1

Israelin vanhimpien olisi pitänyt syvällä kunnioituksella ja innolla tutkia niitä paikkoja, aikaa ja olosuhteita koskevia ennustuksia, jotka liittyivät maailmanhistorian suurimpaan tapahtumaan — Jumalan Pojan tulemiseen suorittamaan ihmisen lunastusta. Koko kansan olisi pitänyt valvoa ja odottaa, voidakseen olla ensimmäisten joukossa vastaanottamassa maailman Vapahtajaa. Mutta katso, kaksi väsynyttä matkustajaa Nasaretin kunnailta kulkee Beetlehemin ahtaan kadun koko pituuden aina kaupungin itäiselle rajalle saakka, turhaan etsien lepo- ja suojapaikkaa yötä varten. Mikään ovi ei ole avoinna heitä vastaanottamaan. Eräässä viheliäisessä karjasuojassa he viimein löytävät turvapaikan, ja siellä syntyy maailman Vapahtaja. ST 300.2