SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä
Historian todistus
Päivällä vallinnut synkkä pimeys alkoi hälvetä pari tuntia ennen illan tuloa. Taivas selkeni osittain, ja aurinko tuli näkyviin, vaikkakin sitä vielä peitti synkkä, raskas usva. “Auringonlaskun jälkeen taivas jälleen meni pilveen, ja tuli hyvin nopeasti pimeä; eikä pimeys yöllä ollut vähemmän omituinen ja pelottava kuin päivälläkään. Vaikka oli melkein täysikuu, ei voinut erottaa mitään esinettä ilman keinotekoista valoa, joka naapuritaloista tai muista jonkin matkan päässä olevista paikoista katsottuna näytti tuikkivan melkein läpipääsemättömässä Egyptin pimeydessä.”310Isaiah Thomas, Massachusetts Spy; or, American Oracle of Liberty, X, No. 472 (25. 5. 1780).Eräs silminnäkijä sanoi tästä ilmiöstä: “En voinut olla kuvittelematta, että jos maailmankaikkeuden kaikki valaisevat kappaleet olisivat joutuneet läpipääsemättömään pimeyteen tai kokonaan hävinneet, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi.”311Letter by Dr. Samuel Tenney, of Exeter, New Hampshire, December 1785 (in Massachusetts Historical Society Collections, 1792, 1st series, I, s. 97).Vaikka sinä iltana klo 9 nousi täysikuu, se ei vähimmässäkään määrässä voinut karkoittaa noita kuoleman varjoja. Keskiyön jälkeen pimeys hälveni; ja kun kuu tuli näkyviin, oli se veren värinen. ST 296.2
Toukokuun 19. päivää 1780 kutsutaan historiassa “pimeäksi päiväksi”. Mooseksen ajan jälkeen ei ole merkitty muistiin mitään muuta yhtä synkkää, yhtä laajalle ulottunutta ja yhtä kauan kestänyttä pimeää aikaa. Silminnäkijäin kuvaukset tästä tapahtumasta ovat vain seuraavien Jumalan sanain kaikua, jotka profeetta Jooel on kirjoittanut kaksituhatta viisisataa vuotta ennen niiden täyttymystä: “Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.” Jooel. 2: 31. ST 296.3
Kristus oli kehottanut kansaansa ottamaan vaarin hänen tulemisensa merkeistä ja iloitsemaan nähdessään todisteita Kuninkaansa tulosta. “Kun nämä alkavat tapahtua”, hän sanoi, “niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Hän kehotti seuraajiaan katsomaan keväällä lehteen puhkeavia puita ja sanoi: “Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.” Luuk. 21: 28, 30, 31. ST 296.4
Mutta kun seurakunnassa ylpeys ja muodollisuus syrjäyttivät nöyryyden ja jumalisuuden, kylmeni rakkaus Kristukseen ja usko hänen tulemiseensa. Maailmallisuuden ja nautintojen kiehtomina Jumalan omiksi tunnustautuvat ihmiset eivät kiinnittäneet huomiota Vapahtajan opetuksiin hänen tulemisensa merkeistä. Oppia Kristuksen toisesta tulemisesta väheksyttiin ja sitä koskevat raamatunkohdat tehtiin hämäriksi väärillä selityksillä, kunnes se suureksi osaksi syrjäytettiin ja unohdettiin. Näin tapahtui erikoisesti Amerikan seurakunnissa. Kaikkien yhteiskuntaluokkien nauttima vapaus ja hyvinvointi, kiihkeän rikastumis- ja komeilemishalun aiheuttama omistautuminen kaikin voimin hankkimaan rahaa, innokas pyrkimys kansansuosioon ja valtaan, jotka näyttivät olevan kaikkien ulottuvilla — kaikki tämä johti ihmiset keskittämään harrastuksensa ja toiveensa tämän elämän asioihin ja siirtämään kaukaiseen tulevaisuuteen sen vakavan päivän, jolloin asiain nykyinen järjestys häviää. ST 297.1
Esittäessään seuraajilleen takaisintulonsa merkit Vapahtaja kertoi myös siitä luopumustilasta, joka vallitsi juuri hänen toisen tulemisensa edellä. Oli oleva, niinkuin Nooan päivinä, maallisten puuhien ja huvitusten aiheuttamaa toimintaa ja hälinää — ostamista, myymistä, istuttamista, rakentamista, naimista ja naittamista — mutta Jumala ja tuleva elämä unohdettaisiin. Tänä aikana eläville kuuluu Kristuksen kehotus: “Pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.” “Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” Luuk. 21: 34, 36. ST 297.2
Seurakunnan tilaa tähän aikaan kuvataan Ilmestyskirjassa Vapahtajan sanoilla: “Sinulla on se nimi että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ja niille, jotka eivät suostu nousemaan välinpitämättömyydestään, hän antaa seuraavan vakavan varoituksen: “Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” Ilm. 3: 1, 3. ST 297.3
Oli välttämätöntä herättää ihmiset näkemään heitä uhkaavat vaarat ja valmistumaan koetusajan vakavia lopputapahtumia varten. Jumalan profeetta todistaa: “Suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?” Kuka voi selviytyä, kun ilmestyy Hän, jolle sanotaan: “Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota.” Jooel 2: 11; Hab. 1: 13. Niille, jotka huutavat: “Minun Jumalani!... Me tunnemme sinut”, mutta ovat rikkoneet hänen liittonsa ja ottaneet vieraan jumalan, kätkien syntiä sydämiinsä ja rakastaen vääryyden polkuja, Herran päivä on “pimeys eikä valkeus,... synkeys, jossa ei valoa ole.” Hoos. 8: 2, 1; Ps. 16: 4; Aam. 5: 20. Herra sanoo: “Siihen aikaan minä tutkin lampuilla Jerusalemin ja rankaisen ne miehet, jotka rauhassa makaavat pohjasakkansa päällä ja sanovat sydämessään: Ei Herra tee hyvää eikä pahaa”. Sef. 1: 12. “Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; Minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.” Jes. 13: 11. “Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa.” “Heidän rikkautensa joutuu ryöstettäväksi, ja heidän talonsa jäävät autioiksi.” Sef. 1: 18, 13. ST 297.4