SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä
17. Luku—Aamun airuet
“Tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku...” ST 289.1
Raamatussa ilmoitetuista totuuksista on vakavimpia ja samalla iha- nimpia se sanoma, että Kristus tulee toisen kerran, täyttääkseen suuren lunastustyön. Jumalan kansalle, joka niin kauan on joutunut vaeltamaan muukalaisena “kuoleman varjon maassa”, on annettu kallis toivo siinä ilosanomassa, että Hän, joka on “ylösnousemus ja elämä”, on ilmestyvä noutamaan kotiin vieraassa maassa olevat lunastettunsa. Kristuksen toisen tulemisen oppi on Pyhän Raamatun perussävel. Siitä päivästä lähtien, jolloin ensimmäiset esivanhempamme surren jättivät Eedenin, uskon lapset ovat odottaneet luvatun Vapahtajan saapumista murskaamaan hävittäjän vallan ja viemään heidät takaisin kadotettuun paratiisiin. Muinaisajan pyhät miehet odottivat Messiaan tuloa kirkkaudessa toivonsa täyttymyksenä. Eenok, joka oli seitsemättä sukupolvea niistä laskettuna, jotka asuivat Eedenissä, ja joka vaelsi maan päällä Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta, sai kaukaa katsella Vapahtajan tulemusta. “Katso”, hän sanoi, “Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia.” Juud. 14, 15. Patriarkka Job huudahti kärsimystensä yönä horjumattomalla luottamuksella: “Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.” Job. 19: 25—27. ST 289.2
Kristuksen tuleminen perustamaan vanhurskauden valtakunnan on innoittanut pyhien kirjoittajain ylevimmät ja innokkaimmat lausunnot. Raamatun runoilijat ja profeetat ovat kuvailleet sitä taivaallista tulta hehkuvin sanoin. Psalmirunoilija lauloi Israelin kuninkaan voimasta ja majesteettiudesta: “Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa. Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene... Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa.” Ps. 50: 2—4. “Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa... Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessansa.” Ps. 96: 11, 13. ST 289.3
Profeetta Jesaja sanoo: “Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.” “Sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös.” “Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Ja sinä päivänä sanotaan: Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.” Jes. 26: 19; 25: 8, 9. ST 290.1
Habakuk katseli pyhässä näyssä hänen tulemustaan ja sanoi hurmaantuneena: “Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä. Hänen hohteensa on kuin aurinko.” “Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset.” “Kohtaako sinun vihasi virtoja, merta sinun kiivastuksesi, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla?” “Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät... syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle. Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa.” “Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi.” Hab. 3: 3—13. ST 290.2
Vähän ennen kuin Vapahtaja erosi opetuslapsistaan, hän lohdutti heitä heidän surussaan, vakuuttamalla että hän oli tuleva takaisin. “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen”, hän sanoi. “Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni.” Joh. 14: 1—3. “Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat.” Matt. 25: 31, 32. ST 290.3
Enkelit, jotka viipyivät öljymäellä Kristuksen noustessa taivaaseen, uudistivat opetuslapsille lupauksen hänen paluustaan, sanoen: “Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” Apt. 1: 11. Apostoli Paavali todisti Pyhän Hengen innoittamana: “Itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa.” 1 Tess. 4: 16. Ja Patmoksen profeetta sanoo: “Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet.” Ilm. 1: 7. ST 291.1
Jeesuksen toinen tuleminen liittyy aikaan, “jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta”. Apt. 3: 21. Silloin pahuuden pitkäaikainen valta kukistetaan. Silloin “maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti”. Ilm. 11: 15. “Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä.” “Niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.” “Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva loistava kruunu ja kunnian seppele kansansa jäännökselle.” Jes. 40: 5; 61: 11; 28: 5. ST 291.2
Sitten perustetaan Messiaan kauan odotettu rauhan valtakunta koko taivaan alle. “Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan.” “Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus.” “Ei sinua enää sanota hyljätyksi eikä sinun maatasi enää sanota autioksi; vaan sinua kutsutaan minun rakkaakseni ja sinun maatasi aviovaimoksi.” “Niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.” Jes. 51: 3; 35: 2; 62: 4, 5. ST 291.3
Herran tuleminen on kaikkina aikoina ollut hänen todellisten seuraajiensa autuaallinen toivo. Kun Vapahtaja erosi opetuslapsistaan öljy- mäellä, hänen takaisintulolupauksensa valaisi heille tulevaisuuden, täyttäen heidän sydämensä ilolla ja toivolla, joita suru ei voinut tukahduttaa eivätkä koettelemukset himmentää. Kärsimysten ja vainojen keskellä “suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestyminen” oli heille “autuaallinen toivo”. Kun Tessalonikan kristityt surivat kuoleman valtaan joutuneita rakkaitaan, jotka olivat toivoneet saavansa elää ja omin silmin nähdä Herran tulemisen, heidän opettajansa Paavali kiinnitti heidän huomionsa Vapahtajan tulemuksessa tapahtuvaan ylösnousemukseen kirjoittamalla heille: “Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” 1 Tess. 4: 16—-18. ST 291.4
Kallioisella Patmos-saarella rakastettu opetuslapsi kuuli lupauksen: “Totisesti, minä tulen pian”, ja hänen kaipaava vastauksensa: “Amen, tule, Herra Jeesus”, esittää seurakunnan rukouksen koko sen maallisen vaelluksen aikana. Ilm. 22: 20. ST 292.1
Vankiloista, polttorovioilta ja mestauslavoilta, missä pyhät marttyyrit todistivat totuudesta, tulee vuosisatojen takaa selityksiä heidän uskonsa ja toivonsa perustuksesta. Eräs näistä kristityistä sanoo: “Vakuuttuneena hänen persoonallisesta ylösnousemuksestaan ja tämän perusteella myös omasta ylösnousemuksestaan hänen tullessaan, he halveksivat kuolemaa, ja heidän havaittiin olevan sen yläpuolella.” 294Daniel T. Taylor, The Reign of Christ on Earth: or, The Voice of the Church in All Ages, s. 33.He olivat valmiit menemään alas hautaan, voidakseen “nousta ylös vapaina”.295Emt. s. 54.He odottivat “Herran tuloa taivaasta pilvissä Isänsä kirkkaudessa perustamaan vanhurskaille valtakunnan”. Valdolaisilla oli sama usko. 296Emt. ss. 129—132.Wycliff piti Vapahtajan palaamista seurakunnan toivona. 297Emt. ss. 132—134. ST 292.2
Luther sanoi: “Minä olen täysin vakuuttunut, että tuomiopäivä ei voi viipyä täyttä kolmeasataa vuotta. Jumala ei tahdo eikä voi sietää tätä jumalatonta maailmaa paljoa kauemmin.” “Se suuri päivä lähestyy, jolloin ilkitöiden valtakunta kukistetaan.” 298Emt. ss. 158, 134. ST 292.3
“Tämä vanha maailma on lähellä loppuaan”, sanoi Melanchthon. Calvin neuvoo kristittyjä, “etteivät epäröisi, hartaasti odottaessaan Kristuksen tulemisen päivää toivottavimpana kaikista asioista”, ja selittää, että “koko uskovaisten perhe pitää katseensa suunnattuna tähän päivään”. “Meidän täytyy isota Kristusta, meidän täytyy tutkia ja miettiä”, hän sanoo, “kunnes koittaa se suuri päivä, jolloin Herramme täydellisesti ilmaisee valtakuntansa kunnian.” 299Ibid. ST 292.4
“Eikö Herramme Jeesus ole kantanut lihaamme taivaaseen?” sanoi Knox, Skotlannin uskonpuhdistaja, “ja eikö hän ole tuleva takaisin? Me tiedämme hänen tulevan ja tulevan pian.” Ridley ja Latimer, jotka antoivat henkensä totuuden puolesta, odottivat uskossa Herran tuloa. Ridley kirjoitti: “Maailma lähestyy epäilemättä loppuaan. Niin minä uskon ja siksi myös sen sanon. Huutakaamme Jumalan palvelijan Johanneksen kanssa Kristukselle, Vapahtajallemme: Tule, Herra Jeesus!” 300Emt. ss. 151, 145. ST 292.5
“Ajatus Herran tulemisesta”, Baxter sanoo, “on minusta hyvin suloinen ja ilahduttava. 301Richard Baxter, Works, 17. nide, s. 555.Usko tekee hänen pyhilleen luonteenomaiseksi, että he rakastavat hänen ilmestymistään ja odottavat tämän autuaallisen toivon toteutumista.” “Jos kuolema on viimeinen vihollinen, joka kukistetaan ylösnousemuksessa, niin voimme siitä oppia, miten hartaasti uskovaisten tulisi toivoa ja rukoilla, että Kristus tulisi toisen kerran ja antaisi tämän täydellisen ja lopullisen voiton.”302Emt. s. 500.“Sitä päivää tulisi kaikkien uskovaisten ikävöidä ja toivossa odottaa lunastustyön sekä heidän toiveidensa ja pyrkimystensä täyttymisen päivänä.” “Jouduta, oi Herra, tätä autuasta päivää!”303Emt. ss. 182, 183.Sellainen oli apostolisen seurakunnan, “erämaan seurakunnan” ja uskonpuhdistajien toivo. ST 292.6
Profetia ei ainoastaan ilmaise Kristuksen tulemisen tapaa ja tarkoitusta, vaan esittää myös merkkejä, joista voi tietää, milloin se on lähellä. Jeesus sanoi: “On oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä.” Luuk. 21: 25. “Aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa Ovat, järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.” Mark. 13: 24—26. Ilmestyskirjassa esitetään ensimmäiset Kristuksen tuloa edeltävät merkit seuraavasti: “Tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi.” Ilm. 6: 12. ST 293.1