SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Uudistustyö pysähtyy

Robinson ja Roger Williams olivat vakuuttavasti esittäneet, että totuutta paljastuu jatkuvasti ja että kristittyjen tulee olla valmiit vastaanottamaan kaikki se valo, joka loistaa Jumalan pyhästä sanasta, mutta heidän jälkeläisensä unohtivat tämän suuren periaatteen. Sekä Amerikan että Euroopan protestanttiset seurakunnat, jotka olivat saaneet suurena etuoikeutenaan vastaanottaa uskonpuhdistuksen siunaukset, pysähtyivät uudistusten tiellä. Vaikka aika ajoin nousi uskollisia miehiä julistamaan uutta totuutta ja paljastamaan kauan suosittuja erehdyksiä, useimmat ihmiset tyytyivät Kristuksen ajan juutalaisten ja Lutherin ajan Paavilaisten tavoin uskomaan niinkuin heidän isänsä olivat uskoneet ja elämään niinkuin nämä olivat eläneet. Sen tähden uskonto jälleen kangistui kuolleisiin muotoihin; ja erehdyksiä ja taikauskoa, jotka olisi hyljätty, jos seurakunta olisi jatkuvasti vaeltanut Jumalan sanan valossa, säilytettiin ja suosittiin. Siten uskonpuhdistuksen elähdyttävä henki vähitellen sammui, kunnes protestanttiset seurakunnat olivat melkein yhtä suuressa uudistuksen tarpeessa kuin katolinen kirkko Lutherin aikana. Vallitsi sama maailmallisuus ja hengellinen tylsyys, samanlainen kunnioitus ihmisten mielipiteitä kohtaan ja taipumus vaihtaa Jumalan sanan opetukset ihmisten teorioihin. ST 287.2

Raamatun laajaperäistä leviämistä yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella ja maailman siten saamaa suurta valoa ei seurannut vastaava edistyminen ilmoitetun totuuden tuntemisessa tai käytännöllisessä uskonnossa. Saatana ei voinut, kuten varhaisempina aikoina, pidättää kansalta Jumalan sanaa; se oh asetettu kaikkien ulottuville. Nyt hän pyrki toteuttamaan aikeensa, johtamalla monet antamaan sille vain vähän arvoa. Ihmiset laiminlöivät Pyhän Kirjan tutkimisen, ja näin he jatkuvasti hyväksyivät vääriä selityksiä ja suosivat oppeja, joilla ei ollut perustusta Raamatussa. ST 288.1

Kun saatana näki, ettei hän vainon kautta saanut hävitetyksi totuutta, hän turvautui jälleen sovittelukeinoon, joka oli johtanut suureen luopumukseen ja Rooman kirkon perustamiseen. Hän ei tällä kertaa johtanut kristittyjä liittymään pakanoihin, vaan sellaisiin ihmisiin, jotka rakkaudellaan tähän maailmaan olivat osoittautuneet yhtä todellisiksi epäjumalanpalvelijoiksi kuin veistettyjen kuvien kumartajat. Yhdistymisen seuraukset olivat nyt yhtä turmiolliset kuin varhaisempinakin aikoina. Ylpeyttä ja kohtuuttomuutta vaalittiin uskonnon verhon alla, ja seurakunnat turmeltuivat. Saatana väärensi jatkuvasti Raamatun oppeja ja miljoonia ihmisiä tuhoamaan tarkoitetut perimätiedot juurtuivat syvälle. Kirkko tuki ja puolusti näitä perimätietoja, sen sijaan että olisi taistellut “sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu”. Siten alennettiin ne periaatteet, joiden puolesta uskonpuhdistajat olivat niin paljon tehneet työtä ja kärsineet. ST 288.2