SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Toivioretkeläisten usko

Maanpakolaisuudessa ja vastusten keskellä heidän rakkautensa ja uskonsa vahvistuivat. He luottivat Herran lupauksiin, ja hän ei jättänyt heitä pulaan ahdingon aikana. Hänen enkelinsä olivat heidän lähellään rohkaisemassa ja tukemassa heitä. Ja kun Jumalan käsi näytti viittaa- van meren yli, osoittaen maata, mihin he voisivat perustaa valtakunnan ja jättää lapsilleen kallisarvoisena perintönä uskonnon vapauden, he lähtivät empimättä kulkemaan kaitselmuksen osoittamaa tietä. ST 281.4

Jumala oli antanut koettelemusten kohdata lapsiaan, valmistaakseen heitä armollisten aikeittensa toteuttamista varten. Seurakunta oli alennettu, jotta se voitaisiin ylentää. Jumala aikoi ilmaista voimansa sen auttamisessa antaakseen maailmalle uuden todistuksen siitä, että hän ei hylkää niitä, jotka häneen luottavat. Hän oli johtanut tapausten kulkua, saattaen saatanan vihan ja pahojen ihmisten juonet edistämään hänen kunniaansa ja viemään hänen kansansa turvalliseen paikkaan. Vaino ja maanpako avasivat tien vapaudelle. ST 282.1

Kun puritaanien oli ollut pakko erota Englannin kirkosta, he olivat liittyneet yhteen ja juhlallisesti sitoutuneet Herran vapaana kansana “kulkemaan yhdessä kaikilla hänen teillään, jotka he tunsivat tai tulisivat tuntemaan”.^{279J. Brown, The Pilgrim Fathers, s. 74.}Tässä ilmeni oikea uskonpuhdistuksen henki, protestanttisuuden elintärkeä periaate. Tämä päämäärä mielessään toivio- retkeläiset lähtivät Hollannista etsimään kotia uudesta maailmasta. ST 282.2