SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Synkkää satoa

Mutta kaikella tällä oli aivan toisenlaiset seuraukset kuin ne, mitä Rooma oli tavoitellut. Sen sijaan, että sen menettelytapa olisi saanut ihmiset sokeasti alistumaan sen opinkappaleihin, se teki heistä jumalan- kieltäjiä ja vallankumouksellisia. He halveksivat katolilaisuutta pappien petoksena ja pitivät papistoa heitä sortavana puolueena. Ainoa heidän tuntemansa jumala oli Rooman jumala, ja sen oppi oli heidän ainoa uskontonsa. He pitivät Rooman ahneutta ja julmuutta Raamatun opin luonnollisena hedelmänä, eivätkä sen tähden halunneet olla tämän kanssa missään tekemisissä. ST 273.1

Rooma oli esittänyt väärin Jumalan luonteen ja väärentänyt hänen vaatimuksensa, ja nyt ihmiset hylkäsivät sekä Raamatun että sen Luojan. Se oli vaatinut sokeaa uskoa opinkappaleihinsa, uskotellen Raamatun vahvistavan ne. Tämä sai aikaan, että Voltaire ja hänen työtoverinsa hylkäsivät Jumalan sanan kokonaan ja levittivät kaikkialle epäuskon myrkkyä. Rooma oli tallannut kansan rautaisten jalkojensa alle, ja nyt turmeltuneet ja raaistuneet joukot vapautuessaan sen sorrosta hylkäsivät kaikki rajoitukset. Raivostuneina siitä häikäisevästä petoksesta, jota he niin kauan olivat kunnioittaneet, he hylkäsivät totuuden ja valheen samalla kertaa. Erehtyen pitämään hillittömyyttä vapautena nuo paheiden orjat riemuitsivat kuvitellusta riippumattomuudestaan. ST 273.2

Vallankumouksen alussa kansa sai kuninkaan suostumuksella valita enemmän edustajia kuin aatelisto ja papisto yhteensä. Siten valta tuli kansalle, joka ei ollut valmistunut käyttämään sitä viisaasti ja maltillisesti. Haluten hyvitystä kärsimistään vääryyksistä he päättivät ryhtyä muuttamaan yhteiskunnan rakennetta. Katkeroitunut väestö, jonka mieli oli täynnä vanhoja, kirveleviä muistoja kärsityistä vääryyksistä, päätti kumota sietämättömään kurjuuteen johtaneen järjestelmän ja kostaa niille, joita se piti kärsimystensä aiheuttajina. Sorretut seurasivat sortajien antamaa opetusta ja tulivat niiden sortajiksi, jotka heitä olivat sortaneet. ST 273.3

Onneton Ranska korjasi kylvöstään verisen sadon. Rooman johtoon alistumisen seuraukset olivat kauheat. Mihin Ranska paavilaisuuden vaikutuksesta oli uskonpuhdistuksen alussa pystyttänyt ensimmäisen poltto- rovion, sinne vallankumous asetti ensimmäisen giljotiininsa. Samalla paikalla, missä protestanttisen opin ensimmäiset marttyyrit poltettiin kuudennellatoista vuosisadalla, mestattiin ensimmäiset uhrit kahdeksan- nellatoista vuosisadalla. Kun Ranska työnsi luotaan evankeliumin, joka olisi tuottanut sille parantumisen, se aukaisi oven epäuskolle ja turmiolle. Kun Jumalan lain vaatimukset hyljättiin, huomattiin ihmisten lait riittämättömiksi hillitsemään intohimojen mahtavaa virtaa; ja kansakunta syöksyi kapinaan ja sekasortoon. Sota Raamattua vastaan aloitti ajanjakson, jota maailmnhistoria nimittää “hirmuvallan ajaksi”. Rauha ja onni karkoitettiin ihmisten kodeista ja sydämistä. Kukaan ei ollut turvassa. Joka tänään kulki voittosaatossa, se oli huomenna epäiltynä ja tuomittuna. Väkivalta ja himo määräsivät asiain kulun. ST 274.1

Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.” ST 274.2

Kansa oli aivan liian hyvin oppinut ne julmuuden ja kidutuksen läksyt, joita Rooma niin ahkerasti oli opettanut. Koston päivä oli viimein tullut. Ne eivät olleet Jeesuksen oppilaita, joita nyt heitettiin vankeuteen ja raahattiin polttoroviolle. Heidät oli aikoja sitten surmattu tai ajettu maanpakoon. Säälimätön Rooma tunsi nyt itse niiden vallan kuolettavaa puristusta, joita se oli kasvattanut nauttimaan veritöistä. “Vaino, jonka harjoittamisessa Ranskan papisto oli näyttänyt esimerkkiä monena vuosisatana, kohdistui nyt siihen itseensä erikoisella voimalla. Pappien veri punasi mestauslavat. Kaleerit ja vankilat, jotka kerran olivat täynnä hugenotteja, täyttyivät nyt heidän vainoojistaan. Kovasti soutaen, penkkeihin sidottuina, roomalaiskatoliset papit kokivat kaikki ne tuskat, joita heidän kirkkonsa oli häikäilemättä pannut hiljaisten kerettiläisten kärsittäväksi.”^{271Ks. Thos. H. Gill, The Papal Drama, 10. kirja; E. de Pressense, The Church and the French Revolution, 3. kirja, 1. luku.} ST 274.3

Sitten tulivat ne päivät, jolloin raain kaikista tuomioistuimista joutui soveltamaan kaikkein raaimpia lakeja; jolloin ei kukaan voinut tervehtiä naapuriaan tai rukoilla ääneen... joutumatta vaaraan syyllistyä kuolemalla rangaistavaan rikokseen; jolloin vakoojia väijyi joka nurkassa; jolloin giljotiini oli kovassa työssä pitkän aikaa joka aamu; jolloin vankilat olivat yhtä täyteen ahdetut kuin orjalaivojen lastiruumat; jolloin katuojissa vaahtosi Seine-jokeen juokseva veri. Samaan aikaan kun Pariisin kaduilla kuljetettiin päivittäin kokonaisia vaunukuormia uhreja teloituspaikkaa kohti, korkeimman komitean eri piirikuntiin lähettämät varakonsulit harjoittivat niin suurta julmuutta, että sellainen oli pääkaupungissakin tuntematonta. Tappokoneen terä nousi ja laski liian hitaasti heidän surmattaviensa lukumäärään nähden. Pitkät vanki- rivit kaadettiin kartessiammuksilla. Ihmisiä täynnä olevat proomut upotettiin tekemällä pohjiin reikiä. Lyon muutettiin erämaaksi. Arrasissa kiellettiin vangeilta sekin julma armo, että olisivat saaneet äkillisen kuoleman. Loire-virran varrella Saumurista mereen asti oli pitkin matkaa suuria varis- ja haukkaparvia, jotka ahmivat kauheaan syleilyyn yhdistyneiden alastomien ruumiiden lihaa. Armoa ei annettu sukupuolen eikä iän perusteella. Tuon katalan hallituksen murhaamia seitsemäntoista vuoden ikäisiä tyttöjä ja poikia oli sadoittain. Imeviä lapsia temmattiin äitien rinnoilta ja heiteltiin keihäästä keihääseen pitkin jako- biinien rivejä. ^{272Ks. M. A. Thiers, History of the French Revolution, (New York 1890), III, ss. 42—44, 62—74, 106; F. A. Mig- net, History of the French Revolution, 1894, 9. luku, 1. pyk.; Sir Archibald Alison, History of Europe, From the Commencement of the French Revolution to the Restoration of the Bourbons, I, 14. luku (New York, 1872, I, ss. 293—312).}Kymmenessä vuodessa surmattiin siten ihmisiä suuret joukot. ST 275.1

Kaikki tämä oli saatanan tahdon mukaista. Tätä hän oli jo kauan valmistanut. Hänen toimintansa on petosta alusta loppuun, ja hänen alituisena pyrkimyksenään on tuottaa ihmisille onnettomuutta ja kurjuutta, turmella ja tahrata Jumalan tekoja, vääristellä Jumalan neuvoja rakkauteen ja hyväntekeväisyyteen ja siten aiheuttaa surua taivaassa. Sitten hän petollisilla juonillaan sokaisee ihmiset ja saattaa heidät syyttämään Jumalaa saatanan töistä, ikäänkuin kaikki tämä kurjuus olisi Luojan suunnitelmien seurausta. Kun sitten hänen julman voimansa alentamat ja raaistamat ihmiset saavat vapauden, hän yllyttää heitäkin liiallisuuksiin ja julmuuksiin. Sen jälkeen tyrannit ja sortajat esittävät tämän hillittömän vallattomuuden esimerkkinä vapauden seurauksista. ST 275.2

Kun valepukuun puettu petos on paljastettu, pukee saatana sen toiseen, ja suuret joukot ottavat sen jälkimmäisessä muodossa yhtä innokkaasti vastaan kuin edellisessäkin. Kun ihmiset huomasivat katolisen opin olevan petosta, eikä saatana voinut enää tämän välityksellä johtaa heitä rikkomaan Jumalan lakia, hän yllytti heidät pitämään kaikkea uskontoa petoksena ja Raamattua taruna; ja hyljäten Jumalan lain he antautuivat hillittömään jumalattomuuteen. ST 276.1

Syynä Ranskan kansan suuriin kärsimyksiin oli sen tekemä kohtalokas erehdys, kun se jätti huomioon ottamatta sen suuren totuuden, että todellinen vapaus on Jumalan lain määräysten noudattamisessa. “Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot.” “Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.” “Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta” (Jes. 48: 18, 22; Sanani. 1: 33). ST 276.2

Jumalan kieltäjät, uskottomat ja luopiot vastustavat Jumalan lakia, mutta heidän menettelytapansa seuraukset osoittavat, että ihmisten menestys on sidottu Jumalan käskyjen noudattamiseen. Ne, jotka eivät tahdo tätä oppia Jumalan sanasta, saavat sen oppia kansojen historiasta. ST 276.3