SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Siveyslakia puolustamassa

Vastaukseksi siihen väitteeseen, että Kristuksen kuoleman kautta kumottiin kymmenet käskyt yhdessä seremonialain kanssa, Wesley sanoi: “Hän ei ottanut pois siveyslakia, joka on annettu kymmenenä käskynä ja jota profeetat teroittivat. Hänen tulemisensa tarkoituksena ei ollut kumota mitään osaa siitä. Se on laki, jota ei voi koskaan poistaa. Se pysyy lujana kuin uskollinen todistaja taivaassa... Se on ollut olemassa maailman alusta saakka, ei kivitauluihin vaan kaikkien ihmisten sydämiin kirjoitettuna, heidän lähtiessään Luojansa käsistä; ja vaikka ne kirjaimet, jotka Jumala kerran sormellaan kirjoitti, nyt ovat suuressa määrin synnin turmelemia, ei niitä kuitenkaan voi kokonaan hävittää, niin kauan kuin meillä on jotakin tietoisuutta hyvästä ja pahasta. Tämän lain jokaisen osan täytyy pysyä voimassa aina ja kaikkialla, sillä se ei ole riippuvainen ajasta eikä paikasta eikä mistään muustakaan muuttuvasta asiasta, vaan perustuu Jumalan ja ihmisen luontoon ja heidän muuttumattomaan keskinäiseen suhteeseensa. ST 255.2

‘En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään.’ Tällä hän epäilemättä tarkoittaa (edellä ja jäljessä olevan tekstin kanssa sopusoinnussa): Minä olen tullut vahvistamaan sitä sen täydellisyydessä, kaikista ihmisten selityksistä huolimatta; minä olen tullut esittämään täydellisesti ja selvästi kaiken, mikä siinä on ollut pimeää tai hämärää; minä olen tullut ilmoittamaan sen jokaisen osan oikean ja täydellisen merkityksen, osoittamaan sen jokaisen käskyn pituuden, leveyden ja korkeuden sekä sen kaikkien osien korkeuden ja syvyyden sekä käsityskykymme ylittävän puhtauden ja hengellisyyden.”^{247Wesleys Works, saama 25.} ST 255.3

Wesley kuvaili lain ja evankeliumin välillä vallitsevaa täydellistä sopusointua seuraavasti: “Lain ja evankeliumin välillä on sen tähden läheisin yhteys, mitä voi ajatella. Toiselta puolen laki valmistaa jatkuvasti tietä ja ohjaa meitä evankeliumiin; toiselta puolen taas evankeliumi johtaa meitä yhä tunnollisemmin täyttämään lakia. Niinpä laki vaatii meiltä rakkautta Jumalaan ja lähimmäisiimme sekä sävyisyyttä, nöyryyttä ja pyhyyttä. Me tunnemme olevamme näissä asioissa puutteellisia, toteamme, että ‘ihmisille se on mahdotonta’, mutta samalla näemme, että Jumala on luvannut antaa meille rakkautta, sävyisyyttä, nöyryyttä ja pyhyyttä. Me omistamme itsellemme tämän evankeliumin, nämä iloiset uutiset, ja meille tapahtuu uskomme mukaan: lain vanhurskaus täytetään meissä uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.” ST 256.1

“Kristuksen evankeliumin huomattavimpia vihollisia”, Wesley sanoo, “ovat ne, jotka avoimesti ja jyrkästi tuomitsevat lain ja puhuvat pahaa siitä, sekä opettavat ihmisiä purkamaan (toisin sanoen hajoittamaan, poistamaan tai tekemään merkityksettömäksi) ei ainoastaan yhden, pienimpiin tai suurimpiin kuuluvan, vaan kaikki käskyt yhdellä kertaa. Hämmästyttävintä tässä väkevässä eksytyksessä on se, että sen valtaan antautuneet tosissaan uskovat kunnioittavansa Kristusta hylkäämällä hänen lakinsa ja korottavansa häntä turmellessaan hänen oppinsa. Niin, he kunnioittavat häntä samalla tavalla kuin Juudas teki, kun sanoi: ‘Terve Rabbi’ ja suuteli häntä. Yhtä suurella oikeudella hän voi myös sanoa jokaiselle heistä: ‘Suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?’ Kun puhutaan hänen verestään ja samalla riistetään häneltä kruunu; kun halveksitaan jotakin osaa hänen laistaan ja väitetään sen edistävän hänen evankeliumiaan, ei se ole mitään muuta kuin hänen kavaltamistaan suutelolla. Tästä syytöksestä ei todellakaan pääse kukaan, joka saamaa uskoa sellaisella tavalla, joka suorasti tai epäsuorasti edistää kuuliaisuuden jonkun haaran syrjäyttämistä — joka saamaa Kristusta siten, että tekee tyhjäksi vaikkapa Jumalan pienimmän käskyn, tai jollakin tavoin sitä halventaa.”^248Ibid. ST 256.2

Niille, jotka väittivät evankeliumin saarnaamisen vastaavan kaikkia lain tarkoituksia, Wesley vastasi: “Tämän kiellämme kokonaan. Se ei vastaa lain ensimmäistäkään tarkoitusta, nimittäin ihmisten saattamista synnin tuntoon, niiden herättämistä, jotka vielä nukkuvat helvetin partaalla. Apostoli Paavali sanoo, että ‘lain kautta tulee synnin tunto’, eikä ihminen todellakaan tunne tarvitsevansa Kristuksen veren sovitusta, ennen kuin on tullut synnin tuntoon... Herramme itse sanoo, että ‘terveet eivät tarvitse parantajaa, vaan sairaat’. Sen tähden on luonnotonta tarjota lääkäriä niille, jotka ovat terveitä tai ainakin luulevat olevansa. Sinun tulee ensin saada heidät vakuuttuneiksi sairaudestaan; muuten he eivät kiitä sinua vaivastasi. Samoin on luonnotonta esittää Kristusta itsekylläisille ihmisille, joiden sydän ei vielä koskaan ole murtunut.”^{249Emt. saarna 35.} ST 256.3

Täten Wesley, saarnatessaan evankeliumia Jumalan armosta, koetti Mestarinsa tavoin tehdä lain suureksi ja ihanaksi. Hän suoritti uskollisesti sen työn, jonka Jumala oli hänelle antanut, ja hän sai myös nähdä ihania seurauksia. Hänen pitkän, yli kahdeksankymmentä vuotta kestäneen elämänsä lopussa, kun hän oli ollut matkasaarnaajana yli puoli vuosisataa, hänen julkisia kannattajiaan oli enemmän kuin puoli miljoonaa. Mutta kuinka monta ihmistä on hänen työnsä kautta tullut nostetuksi synnin aiheuttamasta turmiosta ja alennustilasta korkeampaan ja puhtaampaan elämään ja kuinka monta on hänen opetuksensa avulla saanut syvemmän ja rikkaamman hengellisen kokemuksen, se tulee tunnetuksi vasta silloin, kun kaikki pelastetut kootaan kotiin Jumalan valtakuntaan. Hänen elämänsä antaa verrattoman kalliin opetuksen jokaiselle kristitylle. Jospa tämän Kristuksen palvelijan usko ja nöyryys, väsymätön into, uhrautuvaisuus ja hurskaus ilmenisivät meidän aikamme seurakunnissa! ST 257.1