SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Edistystä pohjolassa

Ruotsissa samoin nuoret miehet, jotka olivat juoneet Wittenbergin lähteestä, veivät elämän vettä maanmiehilleen. Ruotsin uskonpuhdistuksen kaksi johtajaa, Olaus ja Laurentius Petri, sepän poikia örebrosta, harjoittivat opintoja Lutherin ja Melanchthonin johdolla ja julistivat innokkaasti siten oppimiaan totuuksia. Suuren uskonpuhdistajan tavoin Olaus herätti kansan innollaan ja kaunopuheisuudellaan, kun taas Laurentius oli Melanchthonin tavoin oppinut, harkitseva ja rauhallinen. Molemmat olivat hyvin hurskaita miehiä, teologisissa opinnoissa pitkälle päässeitä ja järkkymättömän rohkeita totuuden levittäjiä. Paavin kannattajat vastustivat. Katoliset papit kiihottivat tietämätöntä ja taikauskoista kansaa. Roskaväki ahdisteli usein Olaus Petriä, ja hän oli joskus vähällä menettää henkensä. Kuningas kuitenkin suosi ja suojeli näitä uskonpuhdistajia. ST 236.3

Katolisen kirkon vallan aikana kansa oli köyhää ja sorron rasittamaa. Ihmisillä ei ollut Raamattua; ja koska heidän uskonnossaan oli vain merkkejä ja juhlamenoja, jotka eivät valaisseet mieltä, he palasivat takaisin pakanallisten esi-isiensä taikauskoisiin käsityksiin ja pakanallisiin tapoihin. Kansa oli jakaantunut kinasteleviin puolueihin, joiden alituinen taistelu lisäsi kaikkien kurjuutta. Kuningas päätti ryhtyä korjaamaan valtion ja kirkon epäkohtia ja lausui nämä kyvykkäät auttajat tervetulleiksi taistelemaan Roomaa vastaan. ST 237.1

Ruotsin kuninkaan ja johtavien miesten edessä Olaus Petri puolusti suurella taidolla puhdistetun uskon oppeja paavin kannattajia vastaan. Hän selitti, että kirkkoisien opetukset voidaan hyväksyä vain silloin, kun ne ovat yhtäpitävät Raamatun kanssa; että uskon oleelliset opit on esitetty Raamatussa selvästi ja yksinkertaisesti, niin että kaikki ihmiset voivat ne ymmärtää. Kristus sanoi: “Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt” (Joh. 7: 16); ja Paavali selitti, että jos hän julistaisi jotakin muuta evankeliumia kuin sitä, minkä hän oli saanut, hän olisi kirottu (katso Gal. 1: 8). “Kuinka silloin”, uskonpuhdistaja kysyi, “toiset rohkenevat sepustella opinkappaleita mielensä mukaan ja vaatia ihmisiä hyväksymään ne pelastukselle välttämättöminä asioina.”^{229Emt. 10. kirja, 4. luku.}Hän osoitti, ettei sellaisilla kirkon määräyksillä, jotka olivat ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa, ollut mitään arvoa ja puolusti sitä suurta protestanttista periaatetta, että “Raamattu ja yksin Raamattu” on uskon ja elämän ohje. ST 237.2

Vaikka tämä taistelu tapahtui verrattain huomaamattomalla näyttämöllä, se kuitenkin osoittaa, “millaisia olivat uskonpuhdistajain armeijan miehet ja päälliköt. He eivät olleet tietämättömiä, eriseuraisia, meluavia riitapukareita — kaukana siitä; he olivat miehiä, jotka olivat tutkineet Jumalan sanaa ja hyvin tiesivät, miten oli käytettävä Raamatun asevarastosta saatuja aseita. Opillisessa sivistyksessä he olivat ajastaan edellä. Kun kiinnitämme huomion sellaisiin loistaviin keskuksiin kuin Wittenberg ja Zurich ja sellaisiin kuuluisiin nimiin kuin Luther, Melanchthon, Zwingli ja Oekolampadius, meille voidaan huomauttaa, että nämä miehet olivat liikkeen johtajia ja voitiin luonnollisesti odottaa heidän olleen erikoisen kyvykkäitä ja laajatietoisia; mutta vähempiarvoiset eivät olleet heidän kaltaisiaan. No hyvä; kääntäkäämme katseemme vähäisempään Ruotsin valtakuntaan ja vähemmän tunnettuihin Olaus ja Laurentius Petri -nimiin —opettajista oppilaihin — ja mitä havaitsemme? He olivat oppineita miehiä ja teologeja, jotka täysin hallitsivat evankeliumin totuuden koko järjestelmän sekä helposti voittivat skolastiset viisastelijat ja Rooman arvovaltaiset opettajat.”^230Ibid. ST 237.3

Tämän väittelyn tuloksena Ruotsin kuningas otti vastaan protestanttisen opin, ja vähän myöhemmin valtiopäivätkin asettuivat sen puolelle. Olaus Petri oli kääntänyt Uuden testamentin ruotsin kielelle, ja kuninkaan toivomuksesta nuo kaksi veljestä ottivat tehtäväkseen koko Raamatun kääntämisen. Siten Ruotsin kansa sai ensimmäisen kerran Jumalan sanan omalla kielellään. Valtiopäivät määräsivät, että kaikkialla valtakunnassa pappien tuli selittää pyhiä kirjoituksia ja että lapsia oli kouluissa opetettava lukemaan Raamattua. ST 238.1

Rauhallisesti ja varmasti evankeliumin siunattu valo karkoitti tietämättömyyden ja taikauskon pimeyden. Kun kansakunta vapautui paavi- laisuuden sorrosta, se saavutti sellaisen voiman ja suuruuden, johon se ei koskaan ennen ollut päässyt. Ruotsista tuli protestanttisuuden suojelija. Sata vuotta myöhemmin, suurimman vaaran aikana, tämä pieni ja siihen asti heikko kansa tuli vapauttamaan Saksaa kolmikymmenvuotisen sodan kauheissa taisteluissa, ollen ainoa Euroopan kansa, joka uskalsi ojentaa auttavan käden. Koko Pohjois-Eurooppa näytti olevan joutumassa jälleen Rooman sortovallan alle. Mutta Ruotsin sotajoukkojen avulla Saksa kykeni pysäyttämään paavin joukkojen etenemisen, voittamaan suvaittavuuden protestanteille — sekä kalvinilaisille että luterilaisille — ja palauttamaan omantunnonvapauden niihin maihin, jotka olivat ottaneet vastaan uskonpuhdistuksen. ST 238.2