SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

14. Luku—Valonlevittäjiä Englannissa

“Jumalallisen totuuden tuli, joka oli sammumaisillaan protestanttisuuden alttarilla, oli sytytettävä uudelleen.” ST 239.1

Kun Luther avasi suljetun Raamatun Saksan kansalle, Jumalan Henki kehotti Tyndalea tekemään samoin Englannissa. Wycliffin Raamattu oli käännetty latinankielisestä tekstistä, jossa oli paljon virheitä. Sitä ei koskaan painettu, ja käsinkirjoitetut jäljennökset maksoivat niin paljon, että harvat muut kuin rikkaat ja aateliset saattoivat sen hankkia. Kun lisäksi kirkko oli sen lukemisen ankarasti kieltänyt, sen levikki oli jäänyt verrattain vähäiseksi. Vuonna 1516, vuotta ennen Lutherin väitteiden ilmestymistä, Erasmus oli julkaissut Uuden testamentin kreikkalaisen ja latinalaisen painoksen. Täten Jumalan sana oli ensimmäisen kerran painettu alkukielellä. Tässä teoksessa oli oikaistu monia aikaisempien jäljennösten virheitä ja tekstin ajatus oli esitetty selvemmin. Sen avulla monet sivistyneistöön kuuluvat oppivat paremmin tuntemaan totuuden, ja tämä antoi uskonpuhdistukselle uutta vauhtia. Mutta kansan enemmistöllä ei ollut vielä mahdollisuutta saada itselleen Jumalan sanaa. Antamalla Raamatun maanmiehilleen Tyndale päätti Wycliffin alkaman työn. ST 239.2

Ahkerana tutkijana ja innokkaana totuuden etsijänä hän oli vastaanottanut evankeliumin Erasmuksen Uudesta testamentista. Uutta vakaumustaan hän saamasi rohkeasti ja vaati, että kaikki opit oli koeteltava Raamatulla. Paavilaisten väitteeseen, että kirkko oli antanut Raamatun ja että kirkko yksin voi selittää sitä, Tyndale vastasi: “Tiedättekö te, kuka on opettanut kotkan löytämään saaliinsa? Sama Jumala opettaa kaipaavia lapsiaan löytämään Isänsä hänen sanassaan. Kaukana siitä, että olisitte antaneet meille Raamatun, juuri te olette sen meiltä kätkeneet. Te poltatte niitä, jotka sitä kansalle opettavat; ja jos voisitte, te polttaisitte itse Raamatunkin.”^{131D'Aubigne, mt. 18. kirja, 4. luku.} ST 239.3

Tyndalen saarnat herättivät suurta innostusta, ja useat ottivat vastaan totuuden. Mutta papit olivat varuillaan, ja tuskin hän oli jättänyt kentän, kun he uhkauksillaan ja vääristelyillään koettivat tehdä tyhjäksi hänen työnsä. Liian usein he onnistuivat. “Mitä on tehtävä?” hän huudahti. “Kun minä kylvän johonkin paikkaan, vihollinen hävittää sen pellon, jonka juuri olin jättänyt. Minä en voi olla kaikkialla. Oi, jospa kristityillä olisi Pyhä Raamattu omalla kielellään! Silloin he voisivat omin neuvoin vastustaa näitä sofisteja. Ilman Raamattua on mahdotonta vahvistaa maallikoita totuudessa.”^232Ibid. ST 240.1

Uusi suunnitelma valtasi nyt hänen mielensä. “Israelin omalla kielellä”, hän sanoi, “laulettiin psalmeja Herran temppelissä; eikö silloin evankeliumin tulisi olla meidän keskuudessamme englanninkielisenä?... Pitäisikö kirkolla olla keskipäivällä vähemmän valoa kuin aamulla?... Kristittyjen täytyy lukea Uutta testamenttia omalla äidinkielellään.” Kirkon tohtorit ja opettajat olivat asioista eri mieltä. Vain Raamatun avulla ihmiset voivat oppia tuntemaan totuuden. “Joku luottaa tähän tohtoriin, toinen taas toiseen, ja nämä molemmat tohtorit vastustavat toistensa käsityksiä. Miten voimme silloin tietää, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä?... Miten?... Jumalan sanan avulla.”^233Ibid. ST 240.2

Pian tämän jälkeen eräs oppinut katolinen tohtori ryhtyi väittelemään hänen kanssaan ja huudahti: “Meidän on parempi olla ilman Jumalan lakia kuin ilman paavin lakia.” Tyndale vastasi: “Minä en välitä paavista enkä hänen laeistaan; ja jos Jumala antaa minulle elinpäiviä, minä saan vielä aikaan sen, että auraa ohjaava poika tuntee Raamatun paremmin kuin te.”^{234Anderson, Annals of the English Bible, s. 19 (uud. lait. 1862).} ST 240.3