SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Marttyyrien usko

Vainoojien raivo ei voittanut marttyyrien uskoa. Ei vain miehet, vaan myös hennot naiset ja nuoret tytöt osoittivat järkkymätöntä rohkeutta. Oli tapana, että “vaimo asettui polttorovion viereen ja kuiskasi liekeissä kärsivälle miehelleen lohduttavia sanoja tai lauloi rohkaisevia lauluja”. Kun nuoria neitoja haudattiin elävältä, he asettuivat rauhallisesti hautoihinsa, aivankuin olisivat menneet yölevolle kamariinsa. Mestauslavalle ja polttoroviolle he menivät parhaimmissa puvuissaan, ikäänkuin olisivat olleet häämatkallaan. ST 235.1

Kristittyjen veri oli siemen, kuten silloinkin, kun pakanuus koetti hävittää evankeliumin. Vaino lisäsi totuuden todistajien lukua. Vuodesta vuoteen hallitsija, kansan lannistumattoman päättäväisyyden ärsyttä- mänä jatkoi julmaa työtään, mutta turhaan. Vallankumous jalon Ora- nian Vilhelmin aikana hankki vihdoin Hollannille uskonnonvapauden. ST 235.2

Piemonten vuorten keskellä, Ranskan tasangoilla ja Hollannin raunioilla evankeliumin menestys merkittiin opetuslasten verellä. Mutta pohjoismaissa se otettiin vastaan rauhallisesti. Wittenbergistä kotiinsa palaavat ylioppilaat toivat puhdistetun opin Skandinaviaan. Lutherin kirjoitusten julkaiseminen oli myös apuna valon levittämisessä. Pohjolan yksinkertainen, karaistunut kansa kääntyi pois Rooman turmeluksesta, komeudesta ja taikauskoisista menoista, ottaakseen vastaan Raamatun puhtaat, yksinkertaiset ja elähdyttävät totuudet. ST 235.3