Patriarkat Ja Profeetat

Luku 9—Kirjaimellinen viikko

Sapatin tavoin viikkokin sai alkunsa luomisesta, ja se on säilynyt sellaisenaan halki koko Raamatun historian. Jumala itse sääti ensimmäisen viikon pituuden malliksi tuleville viikoille aina ajan loppuun asti. Siinä oli seitsemän kirjaimellista päivää niin kuin kaikissa muissakin viikoissa. Kuusi päivää Jumala käytti luomistyöhön, seitsemäntenä hän lepäsi. Sitten hän siunasi tämän päivän ja erotti sen myös ihmisen lepopäiväksi. PJP 91.1

Siinailla antamassaan laissa Jumala vahvisti viikon ja sen perusteet. Hän antaa ensin käskyn: “Muista pyhittää lepopäivä.” Sitten hän selittää, mitä tuli tehdä kuutena päivänä ja mitä ei sopinut tehdä seitsemäntenä, ja sen jälkeen hän omaan esimerkkiinsä viitaten perustelee viikon noudattamisen seuraavasti: “Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen” (2 Moos. 20: 8—11). Tämä peruste tuntuu kauniilta ja painokkaalta kun käsitämme luomispäivät kirjaimellisiksi. Joka viikon kuusi ensimmäistä päivää on annettu ihmiselle työpäiviksi, koska Jumala käytti saman ajan ensimmäisestä viikosta luomistyöhön. Seitsemäntenä päivänä ihmisen tulee pidättyä työnteosta Luojan levon muistoksi. PJP 91.2

Mutta se otaksuma, että ensimmäisen viikon tapahtumat kestivät tuhansia ja taas tuhansia vuosia, iskee suorastaan neljännen käskyn perustukseen. Se esittää Luojan vaatimassa ihmistä noudattamaan kirjaimellisten päivien viikkoa pitkien epämääräisten ajanjaksojen muistoksi. Tällä tavoin hän ei lainkaan kohtele luotujaan. Tuollainen otaksuma vai sekoittaa ja sumentaa sellaisen, minkä Jumala on tehnyt hyvin selväksi. Se on mitä kavalinta ja siksi myös vaarallisinta uskottomuutta. Se pystyy niin peittämään todellisen luonteensa, että monet Raamattuun uskovatkin omaksuvat sen ja opettavat sitä. PJP 91.3

“Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä. — — Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty” (Ps. 33:6,9). Raamattu ei hyväksy mitään pitkiä aikakausia, joiden kuluessa maa olisi hitaasti kehittynyt sekasorrosta. Jokaisen luomispäivän pyhä Raamattu selittää syntyneen niin, että “tuli ehtoo, ja tuli aamu” samaan tapaan kuin kaikkina seuraavinakin päivinä. Jokaisen päivän lopussa ilmoitetaan, mitä Luoja oli luonut. Ja ensimmäisen viikon selostukset kootaan yhteen seuraavaksi lausunnoksi: “Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin.” Tämä ei sisällä mitään sellaista ajatusta, että luomispäivät olisivat muuta kuin kirjaimellisia. Ja vaikka siinä puhutaankin “taivaan ja maan synnystä”, ei tämäkään voi viitata kehitykseen, koska selvästi lisätään, että “ne luotiin”. PJP 92.1

Geologit väittävät löytäneensä maasta todisteita, joiden mukaan maa on paljon vanhempi Mooseksen kirjan ilmoitusta. On löydetty ihmisten ja eläinten luita, aseita, kivettyneitä puita ja muuta sellaista kooltaan paljon suurempaa kuin nykyiset tai mitä tuhansiin vuosiin on ollut. Tämän perusteella oletetaan, että maailmassa asui nykyistä paljon kookkaampaa ihmisrotua jo paljon ennen luomiskertomuksen esittämää aikaa. Tällainen päättely on saanut monet Raamattuun uskovatkin omaksumaan sen käsityksen, että luomispäivät olivat pitkiä, epämääräisiä ajanjaksoja. PJP 92.2

Mutta Raamatun esityksen vastapainoksi geologia ei voi todistaa mitään. Niillä, jotka niin luottavasti tekevät johtopäätöksiä löydöksistään, ei ole mitään kunnon käsitystä siitä, miten suuria ihmiset, eläimet ja puut olivat ennen vedenpaisumusta tai miten suuria muutoksia silloin tapahtui. Maasta löydetyt jäännökset todistavat kyllä oloista, jotka paljonkin poikkeavat nykyisistä, mutta vain innoitettu sana voi kertoa, milloin sellaiset olot vallitsivat. Kertomuksessaan vedenpaisumuksesta Raamattu selittää sellaista, mistä geologia ei yksinään olisi koskaan päässyt perille. Nooan aikana hautautui ihmisiä, eläimiä ja puita, jotka olivat monta kertaa nykyistä suurempia, ja ne säilyivät siten todistukseksi myöhemmille sukupolville siitä, että vedenpaisumus hukutti siihen aikaan eläneet. Jumalan tarkoitus oli, että nämä löydökset lujittaisivat uskoa innoitettuun sanaan, mutta ryhtymällä järkeilemään turhia ihmiset tekevät saman erehdyksen kuin nekin, jotka elivät ennen vedenpaisumusta — he muuttavat kiroukseksi sen minkä Jumala on antanut hyödyttämään heitä. PJP 92.3

Eräs saatanan juonista on se, että hän koettaa saada ihmiset omaksumaan epäuskoiset tarunsa. Siten hän voi sumentaa Jumalan lain, joka sinänsä on hyvin selvä, ja rohkaista ihmisiä kapinoimaan jumalallista hallintoa vastaan. Erityisesti hän hyökkää neljättä käskyä vastaan, koska se niin selvästi viittaa elävään Jumalaan, taivaan ja maan Luojaan. PJP 93.1

Luomistyötä pyritään jatkuvasti selittämään luonnon omaksi aikaansaannokseksi, ja selvien raamatullisten tosiseikkojen vastaiset ihmisten järkeilemät käsitykset alkavat levitä kristityiksi tunnustautuvienkin keskuuteen. Monet vastustavat varsinkin Danielin ja Ilmestyskirjan ennustusten tutkimista sanoen niiden olevan niin vaikeatajuisia, ettemme voi ymmärtää niitä. Mutta kuitenkin nämä henkilöt omaksuvat halukkaasti geologien olettamuksia, jotka ovat Mooseksen kirjan vastaisia. Mutta jos se, mitä Jumala on ilmoittanut, on niin vaikeasti ymmärrettävää, niin miten epäjohdonmukaista onkaan hyväksyä pelkkiä olettamuksia sellaisesta, mitä hän ei ole ilmoittanut! PJP 93.2

“Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti” (5 Moos. 29: 29). Jumala ei koskaan ole tarkoin ilmoittanut ihmisille sitä, millä tavoin hän suoritti luomistyönsä, eikä inhimillinen tiede pysty saamaan selville Korkeimman salaisuuksia. Hänen luomisvoimansa on yhtä käsittämätöntä kuin hänen olemassaolonsakin. PJP 93.3

Jumala on sallinut sekä tieteiden että taiteiden päästä kukoistamaan maailmassa. Mutta kun ne jotka sanovat olevansa tiedemiehiä käsittelevät näitä asioita vain inhimilliseltä näkökannalta, he tekevät varmasti vääriä johtopäätöksiä. Saattaa olla vaaratonta mietiskellä sellaistakin, mitä Jumalan sana ei ole ilmaissut, elleivät teoriamme ole Raamatusta löydettävien tosiasioiden vastaisia. Mutta ne, jotka hylkäävät Jumalan sanan ja koettavat antaa hänen luomistyölleen tieteelliset alkuperusteet, ajelehtivat vailla karttaa ja kompassia tuntemattomalla valtamerellä. Valistuneinkin ihmismieli hämmentyy, ellei Jumalan sana pääse opastamaan sen tutkimuksia sen yrittäessä selvittää tieteen ja jumalallisen ilmoituksen välisiä suhteita. He pitävät Raamatun esityksiä epäluotettavina vain siksi, että Luoja ja hänen työnsä ovat heille niin käsittämättömiä, etteivät he pysty selittämään niitä luonnon lakien nojalla. Ne, jotka epäilevät Vanhan ja Uuden testamentin kertomuksia, ajautuvat ennen pitkää epäilemään Jumalan olemassaoloakin, ja kun he näin menettävät ankkurinsa, he lopulta paiskautuvat epäuskon kallioita vasten. PJP 93.4

Nämä henkilöt ovat menettäneet uskon yksinkertaisuuden. Heidän pitäisi päättävästi uskoa Jumalan pyhän sanan arvovaltaan. Ei Raamattua saa koetella niillä käsityksillä, joita ihmisillä on tieteestä. Inhimillinen tieto on epäluotettava opas. Epäilijät, jotka lukevat Raamattua vain päästäkseen saivartelemaan sen johdosta, eivät ole täysin selvillä tieteestä sen enempää kuin ilmoituksestakaan ja saattavat siksi väittää havainneensa ristiriitoja niiden välillä. Mutta oikein ymmärrettyinä ne ovat täysin sopusoinnussa keskenään. Mooses kirjoitti Jumalan Hengen opastamana, ja oikea geologia ei koskaan esitä väitteitä havainnoista, joita ei voida saada sopimaan hänen lausuntoihinsa. Kaikki totuus, esiintyköönpä sitä luonnossa tai jumalallisessa ilmoituksessa, on sinänsä johdonmukaista kaikissa ilmauksissaan. PJP 94.1

Jumalan sana herättää monia sellaisia kysymyksiä, joihin oppineimmatkaan tiedemiehet eivät koskaan pysty vastaamaan. Huomiomme kiinnitetään näihin aiheisiin nähdäksemme, miten paljon tavallisessa arkielämässäkin on sellaista, mitä rajallinen mieli kaikessa ylvästelevässä viisaudessaankaan ei koskaan pysty täysin ymmärtämään. PJP 94.2

Kuitenkin tiedemiehet luulevat voivansa käsittää Jumalan viisauden, sen, mitä hän on tehnyt tai voi tehdä. Enimmäkseen uskotaan hänen omien lakiensa rajoittavan häntä. Ihmiset joko kieltävät hänen olemassaolonsa tai eivät piittaa siitä, tai sitten luulevat osaavansa selittää kaiken, jopa hänen Henkensä vaikutuksen ihmissydämeen, eivätkä he enää kunnioita hänen nimeään tai pelkää hänen voimaansa. He eivät usko yliluonnolliseen eivätkä ymmärrä Jumalan lakeja tai hänen rajatonta kykyään toteuttaa tahtoaan niiden välityksellä. Yleensä tarkoitetaan “luonnon laeilla” sitä, mitä ihmiset ovat kyenneet saamaan selville fyysistä maailmaa hallitsevista laeista. Mutta miten niukkaa onkaan heidän tietonsa ja miten laaja onkaan se alue, jolla Luoja voi toimia omien lakiensa mukaisesti ja kuitenkin täysin rajallisten olentojen käsittämättä! PJP 94.3

Monet opettavat, että aineessa on elinvoimaa — että siihen tulee ulkoapäin tiettyjä ominaisuuksia, minkä jälkeen se saa toimia oman synnynnäisen energiansa voimalla, ja että luonnon toimintoja ohjaavat pysyvät lait, joihin Jumala itsekään ei voi kajota. Tämä on väärää tiedettä, joka ei ole Jumalan sanan mukaista. Luonto on Luojansa palvelija. Jumala ei kumoa lakejaan eikä toimi niiden vastaisesti, vaan käyttää niitä jatkuvasti välikappaleinaan. Luonto todistaa läsnäolevasta älyllisestä voimasta, joka vaikuttaa sen laeissa ja niiden kautta. Isä ja Poika toimivat jatkuvasti luonnossa. Kristus sanookin: “Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä” (Joh. 5: 17). PJP 95.1

Leeviläiset lauloivat Nehemian muistiin merkitsemässä virressään: “Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoinensa, maan ja kaikki, mitä siinä on. — — Sinä annat elämän niille kaikille” (Neh. 9: 6). Tämän maailman osalta Jumalan luomistyö on päättynyt, sillä “hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti” (Hebr. 4: 3). Mutta hän käyttää yhäti voimaansa ylläpitämään luomakuntaansa. Ei valtimo syki eikä hengitys jatku siksi, että kerran käynnistetty koneisto toimisi edelleen oman synnynnäisen energiansa voimalla. Jokainen henkäys ja sydämen sykähdys todistaa siitä, että kaikesta pitää huolen hän, jossa “me elämme ja liikumme ja olemme” (Ap.t. 17: 28). Ei maakaan omalla voimallaan tuota vuodesta toiseen runsaita ante jaan eikä jatka kiertoaan auringon ympäri. Jumala ohjaa kädellään planeettoja ja pitää ne kohdallaan, niin että ne noudattavat tarkkaa rataansa matkatessaan halki taivaan. Hän on se, “joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois” (Jes. 40: 26). Hänen voimastaan kasvillisuus kukoistaa, lehdet puhkeavat ja kukat kukkivat. “Hän kasvattaa ruohon vuorille” (Ps. 147: 8) ja tekee laaksot viljaviksi. “Kaikki metsän eläimet — mdash; pyytävät Jumalalta elatustansa”, ja jokainen luotu olento, pienimmästä hyönteisestä ihmiseen, on päivittäin riippuvainen hänen kaitselmuksestaan ja huolenpidostaan. Psalmista lausuu siitä niin kauniisti: “Ne kaikki odottavat sinua. — mdash; Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä” (Ps. 104: 20,21,27,28). Sanallaan hän hallitsee luonnonvoimia, peittää taivaan pilvillä ja antaa sateen maalle. “Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa” (Ps. 147: 16). “Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla, ja hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista” (Jer. 10: 13). PJP 95.2

Jumalassa on kaiken perustus. Kaikki tosi tiede on sopusoinnussa hänen tekojensa kanssa, ja kaikki todellinen kasvatus johtaa olemaan kuuliainen hänen hallinnolleen. Tiede paljastaa näkyviimme uusia ihmeitä; se kohoaa korkeuksiin ja tunkeutuu uusiin syvyyksiin, mutta mitkään sen tutkimustulokset eivät ole jumalallisen ilmoituksen vastaisia. Tietämättömät saattavat tieteeseen vetoamalla levittää Jumalasta vääriä käsityksiä, mutta luonnon kirja ja kirjoitettu sana valistavat jokaista. Tämä saa meidät kunnioittamaan Jumalaa ja luottamaan järkevästi hänen sanaansa. PJP 96.1

Kukaan ei voi rajallisella mielellään täysin käsittää Äärettömän olemassaoloa, voimaa, viisautta eikä tekoja. Pyhästä Kirjasta luemme: “Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille? Se on korkea kuin taivas — mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela — mitä voit ymmärtää? Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri” (Job 11: 7—9). Maan oppineimmatkaan eivät voi käsittää Jumalaa. Ihmiset voivat tutkia jatkuvasti ja oppia aina lisää, mutta tavoittamista on vielä rajattomasti. PJP 96.2

Kuitenkin koko luomakunta todistaa Jumalan voimasta ja suuruudesta. “Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvah- vuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja” (Ps. 19: 2). Ne, jotka ottavat seuratakseen kirjoitetun sanan neuvoja, tulevat havaitsemaan, että tiedekin auttaa heitä ymmärtämään Jumalaa. “Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä” (Room. 1: 20). PJP 96.3