Patriarkat Ja Profeetat

Luku 67—Muinaista ja nykyistä noituutta

Raamatun esitys Saulin käynnistä Een-Doorin vaimon luona on aiheuttanut huolta monelle tutkijalleen. Jotkut katsovat Samuelin todella olleen keskusteluissa Saulin kanssa, mutta Raamattu itse antaa riittäviä perusteita päinvastaiseen johtopäätökseen. Jos Samuel oli taivaassa, kuten eräät väittävät, oli hänet saatava sieltä kutsutuksi alas joko Jumalan tai saatanan voimalla. Mahdotonta on kenenkään uskoa että saatana saattoi kutsua Jumalan pyhän profeetan taivaasta tottelemaan turmeltuneen vaimon manauksia. Emme voi liioin päätellä Jumalan lähettäneen häntä noitavaimon luolaan, sillä Herra oli jo kieltäytynyt pitämästä yhteyttä Sauliin unien, uurimin tai profeettain välityksellä (ks. Sam. 28: 6). Nämä olivat Jumalan itsensä säätämiä yhteydenpidon välineitä, eikä hän ohittanut niitä ryhtyäkseen julistamaan sanomaa saatanan apurin välityksellä. PJP 669.1

Sanoma sinänsäkin ilmaisee jo riittävän hyvin alkuperänsä. Se ei pyrkinyt saamaan Saulia katumaan, vaan yllytti häntä syöksymään turmioon, eikä se ole Jumalan, vaan saatanan työtä. Lisäksi Raamattu mainitsee Saulin käymisen noitavaimolta neuvoa kysymässä yhtenä syynä siihen että Jumala hylkäsi hänet joutumaan tuhon omaksi: “Niin kuoli Saul, koska hän oli ollut uskoton Herraa kohtaan eikä ollut ottanut vaaria Herran sanasta, ja myös Sentähden, että hän oli kysynyt vainajahengeltä neuvoa, mutta ei ollut kysynyt neuvoa Herralta. Sentähden Herra surmasi hänet ja siirsi kuninkuuden Daavidille, lisäin pojal- le” (1 Aikak. 10: 13,14). Tässä sanotaan selvästi, että hän kysyi neuvoa vainajahengeltä eikä Herralta. Hän ei ollut yhteydessä Samueliin, Jumalan profeettaan, vaan keskusteli velhovaimon välityksellä saatanan kanssa. Saatana ei saanut todellista Samuelia paikalle vaan esitti jäljittelyn, joka palveli hänen petollista tarkoitustaan. PJP 669.2

Miltei kaikki vanhan ajan taikuuden ja noituuden muodot perustuivat siihen uskomukseen, että oli mahdollista päästä kosketuksiin vainajien kanssa. Kuolleiden esiin manaamista harjoittaneet väittivät olleensa yhteydessä vainajahenkiin ja saaneensa niiltä tietoa tulevista tapahtumista. Tästä tavasta kysyä neuvoa kuolleilta mainitaan profeetta Jesajan kirjassa: “Kun he sanovat teille: ‘Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat’, niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta?” (Jes. 8: 19). PJP 670.1

Tämä sama uskomus yhteyden saamisesta kuolleisiin oli pakanallisen epäjumalanpalvonnan kulmakivenä. Pakanoiden jumalien uskottiin olevan kuolleiden sankareiden jumaloituneita henkiä. Pakanoiden uskonto oli täten kuolleiden palvomista. Tämä ilmenee myös Raamatusta. Kun Israel teki syntiä BeetPeorissa, siitä kerrottaessa mainitaan: “Niin Israel asettui Sittimiin. Ja kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa.” Näin Israel “antautui palvelemaan Baal-Peoria” (4 Moos. 25: 1—3). Psalmista kertoo meille, minkälaisille jumalille näitä uhreja uhrattiin. Puhuessaan samasta israelilaisten luopumuksesta hän sanoo: “He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja” (Ps. 106: 28). Nämä olivat kuolleille uhrattuja uhreja. PJP 670.2

Kuolleiden jumaloimisella on ollut huomattava sijansa miltei jokaisessa pakanuuden järjestelmässä samoin kuin otaksutulla yhteyden saamisella vainajiin. Jumalien uskottiin ilmoittavan tahtonsa ihmisille sekä kysyttäessä antavan heille neuvojaan. Niiden välittäjinä pidettiin muinoin kuuluisia Kreikan ja Rooman oraakkeleita. PJP 670.3

Yhä vieläkin esiintyy uskoa kanssakäymiseen kuolleiden kanssa, vieläpä kristinuskoa tunnustavissa maissa. Spiritualismin nimellä on laajalti ruvettu ottamaan yhteyttä olentoihin, jotka väittävät olevansa vainajien henkiä. Tällaisen harrastamisen arvellaan herättävän niiden myötätuntoa, jotka ovat laskeneet rakkaansa haudan lepoon. Toisinaan henkiolennot ilmestyvät kuolleiden ystävien hahmossa ja kertovat tapahtumia heidän elämästään tai suorittavat jotakin, mitä heidän tapanaan oli tehdä eläessään. Näin ne saavat ihmiset uskomaan, että heidän ystävänsä ovat enkeleitä, jotka leijuvat heidän yllään ja pitävät yhteyttä heihin. Niihin, jotka näin teeskentelevät olevansa vainajien henkiä, suhtaudutaan tietyllä tavalla palvovasti, ja monet uskovat heidän sanaansa enemmän kuin .Jumalan sanaa. PJP 670.4

Toisaalta on monia, jotka pitävät spiritualismia pelkkänä petkutuksena. Ilmestyksiä, joilla se tukee väitteitään yliluonnollisesta luonteestaan, pidetään meedion suorittamina huijauksina. Mutta niin totta kuin onkin, että joillakin tempuilla on usein onnistuttu huiputtamaan yleisöä niin että se on pitänyt ilmestyksiä todellisina, on toisaalta huomattavia todisteita yliluonnollisen voiman esiintymisestä. Niinpä monet, jotka torjuvat spiritualismin pitäen sitä pelkkänä inhimillisen kyvyn ja taidon näytteenä, eivät voi muuta kuin hyväksyä sen väitteet joutuessaan näkemään ilmestyksiä, joita eivät pysty tällä tavoin selittämään. PJP 671.1

Nykyajan spiritualismi samoin kuin muinaisajan noituudet ja epäjumalain palvonta — jotka kaikki pitävät olennaisena periaatteenaan yhteydenpitoa vainajiin — pohjautuvat tähän ensimmäiseen valheeseen, jolla saatana petti Eevan paratiisissa: “Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, — — te tulette [olemaan] niinkuin Jumala” (l Moos. 3:4,5). Samalla tavoin valheeseen perustuvina ja sitä harrastavina he ovat samoin alkuisin valheiden isästä. PJP 671.2

Heprealaisia kiellettiin nimenomaan ryhtymästä mihinkään kuviteltuun yhteyteen vainajien kanssa. Jumala sulki kerta kaikkiaan pois tämän mahdollisuuden sanomalla: “Kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla” (Saarn. 9: 5, 6). “Kun hänen henkestä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin” (Ps. 146: 4). Ja Herra lausui Israelille: “Jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen, lähtien haureudessa kulkemaan heidän jäljessänsä, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet hänen kansastansa” (3 Moos. 20: 6). PJP 671.3

“Vainajahenget” eivät olleet kuolleiden henkiä vaan pahoja enkeleitä, saatanan sanansaattajia. Muinainen epäjumalain palvonta, jonka olemme havainneet käsittävän sekä vainajien palvontaa että luuloteltua yhteydenpitoa niihin, on Raamatun mukaan ollut paholaispalvontaa. Apostoli Paavali varoittaa veljiään osallistumasta millään tavoin pakanallisten naapureidensa epäjumalanpalvontaan: “Mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista” (1 Kor. 10: 20). Psalmista sanoo israelilaisista, että “he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille”, ja selittää Seuraavassa jakeessa heidät uhratun “Kanaanin epäjumalille” (Ps. 106: 37,38). Luullessaan palvovansa kuolleita ihmisiä he todellisuudessa palvoivatkin paholaisia. PJP 672.1

Nykyinen spiritualismi rakentuu samalle perustukselle kuin Jumalan muinoin tuomitsema ja kieltämä noituus ja paholaisten palvonta. Se ilmenee vain uuden muotoisena. Raamattu ennustaa siitä julistamalla, että “tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1 Tim. 4: 1). Toisessa kirjeessään tessalonikalaisille Paavali mainitsee saatanan erikoisen toiminnan spiritualismin yhteydessä vähän ennen Kristuksen toista tulemista ilmenevänä tapahtumana ja sanoo, että se “tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (2 Tess. 2: 9). Ja kun Pietari kuvailee niitä vaaroja, jotka uhkaavat seurakuntaa viimeisinä päivinä, hän sanoo että samoin kuin valheprofeetat muinoin saivat Israelin lankeamaan syntiin, on nytkin “oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan” (2 Piet. 2:1,2). Tässä apostoli mainitsee spiritualististen opettajien erään huomattavan piirteen. He kieltäytyvät tunnustamasta Kristusta Jumalan Pojaksi. Sellaisista opettajista rakastettu Johannes lausuu: “Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään” (lJoh. 2: 22,23). Kieltämällä Kristuksen spiritualismi kieltää sekä Isän että Pojan, ja Raamattu julistaa sen antikristuksen ilmentymäksi. PJP 672.2

Saamalla Een-Doorin vaimon ennustamaan Saulin kohtalokkaan tuhon saatana toivoi saavansa Israelin kansan kiedotuksi pauloihinsa ja luottamaan noitavaimoon, niin että alkaisivat kysyä neuvoa häneltä. Näin he lakkaisivat pitämästä Jumalaa neuvonantajanaan ja joutuisivat saatanan ohjattaviksi. Spiritualismi viehättää kansanjoukkoja uskottelemalla voivansa paljastaa tulevaisuudesta ihmisille sellaista, minkä Jumala on heiltä salannut. Jumala on sanassaan ilmaissut meille tulevaisuuden suuret tapahtumat — kaiken mikä meidän on tähdellistä tietää — ja hän on antanut meille luotettavia ohjeita selviytyäksemme kaikista vaaroista. Mutta saatana pyrkii hävittämään ihmisten luottamuksen Jumalaan, tekemään heidät tyytymättömiksi elämäänsä ja uteliaiksi saamaan selville sellaista, minkä Jumala on viisaasti salannut heiltä, sekä väheksymään sitä kaikkea, minkä hän on ilmaissut pyhässä sanassaan. PJP 673.1

Monet tulevat levottomiksi kun eivät tiedä miten missäkin asiassa lopulta käy. He eivät siedä epävarmuutta eivätkä kärsimättöminä suostu odottamaan nähdäkseen Jumalan pelastuksen. He uumoilevat kaikkea pahaa, niin että joutuvat miltei pois tolaltaan. He antautuvat uhittelevaan tunteiluun ja kiihkomieliseen haihatteluun pyrkiessään saamaan selville sellaista jota ei ole ilmaistu. Jos he vain luottaisivat Jumalaan ja rukoilisivat valvoen, hän kyllä lohduttaisi heitä. Yhteys Jumalaan tyynnyttäisi heidän mielensä. Työtätekeväiset ja raskautetut löytäisivät levon sielulleen, jos vain tulisivat Jeesuksen tykö. Mutta kun he eivät välitä niistä keinoista, joilla Jumala tahtoo huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, vaan hakeutuvat toisaalle ja toivovat saavansa tietoonsa sellaista, minkä Jumala on salannut, he tekevät saman virheen kuin Saul ja saavat siten tietoonsa pelkkää pahaa. PJP 673.2

Tällainen ei miellytä Jumalaa, ja hän on sanonut sen varsin selvästi. Tulevaisuuden verhon kärsimätön vetäminen syrjään ilmaisee vain ettei uskota Jumalaan, ja näin jäädään alttiiksi pääpettäjän vaikutuksille. Saatana houkuttelee ihmiset kysymään neuvoa niiltä, joilla on vallassaan vainajahenki, ja paljastamalla salaisia tapahtumia menneisyydestä hän saa heidät luottamaan siihen, että hän pystyy ennustamaan tuleviakin tapahtumia. Kovin pitkäaikaisella kokemuksellaan hän pystyy päättelemään syiden perusteella seurauksia sekä usein ennustamaan melkoisen oikeaan osuvasti joitakin ihmiselämän tulevia vaiheita. Näin hänen on onnistunut pettää harhautuneita ihmispoloisia ja saada heidät valtaansa ja talutusnuoraansa. PJP 673.3

Jumala on profeettansa välityksellä varoittanut meitä: “Kun he sanovat teille: ‘Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat’, niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta? ‘Pysykää laissa ja todistuksessa!’ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole” (Jes. 8: 19, 20). PJP 674.1

Pitäisikö niiden, joilla on rajattoman viisas ja voimallinen, pyhä Jumala, mennä velhojen tykö, jotka saavat tietonsa olemalla läheisessä yhteydessä meidän Herramme viholliseen? Jumala itse on omiensa valona. Hän kehottaa heitä suuntaamaan uskossa katseensa niihin ihanuuksiin, jotka ovat ihmissilmältä salassa. Vanhurskauden aurinko paistaa kirkkain sätein heidän sydämeensä. He saavat valonsa taivaan valtaistuimelta, eivätkä he halua mitenkään erottautua tästä valon lähteestä kysymään neuvoa saatanan apureilta. PJP 674.2

Vaikka paholaisen sanoma Saulille tuomitsikin synnin ja ennusti sen rangaistuksen, ei sen pyrkimyksenä ollut saattaa häntä parannukseen, vaan suistaa hänet epätoivoon ja turmioon. Useimmin saa kiusaaja kuitenkin houkutelluksi ihmiset häviöön imartelulla. Muinaisaikojen paholaisjumalien palvontaan liittyi mitä inhottavinta kurittomuutta. Jumalan käskyt syrjäytettiin, koska ne tuomitsivat synnin ja vaativat vanhurskautta. Totuutta väheksyttiin, ja siveettömyyttä ei vain suvaittu, vaan myös harrastettiin. Spiritualismi julistaa, ettei ole kuolemaa, ei syntiä, ei tuomiota eikä rangaistusta. Sen mukaan “ihmiset ovat lankeamattomia puolijumalia”. Sen korkeimpana lakina on toivomus ja halu, ja ihminen on vastuussa vain itselleen. Se repii maahan raja-aidat, joilla Jumala tahtoo turvata totuutta, puhtautta ja kunnioitusta, ja siten monet rohkaistuvat tekemään syntiä. Eikö tuollainen opetus vaikuta alkuperältään samanlaiselta kuin paholaisten palvontakin? PJP 674.3

Herra esitti Israelille, mihin yhteydenpito pahoihin henkiin ja kanaanilaisten iljetysten harrastaminen johtivat: he olivat vailla luonnollista rakkautta, epäjumalanpalvojia, avionrikkojia, murhaajia sekä ajatuksiltaan ja teoiltaan inhottavan turmeltuneita. Ihmiset eivät tunne omaa sisintään, sillä “petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen” (Jer. 17: 9). Mutta Jumala ymmärtää ihmisen turmeltuneen luonnon taipumukset. Silloin, kuten nytkin, saatana tarkkaili, miten saisi tilanteen kehittymään kapinalle suotuisaksi, jotta Israelin kansa tekisi itsensä Jumalalle yhtä inhottavaksi kuin kanaanilaisetkin. Sielunvihollinen on alati valppaana päästämään pahuuden tulvimaan yllemme, sillä hän toivoo meidän joutuvan turmioon ja Jumalan tuomittaviksi. PJP 674.4

Saatana päätti pitää Kanaanin maata hallussaan, ja kun siitä tuli Israelin lasten asuma-alue ja Jumalan käskyt tulivat maan laiksi, hänen vihansa Israelia kohtaan yltyi julmaksi ja katkeraksi, ja hän punoi juoniaan sen turmioksi. Pahojen henkien avustamana hän toi maahan vieraita jumalia, ja lopulta valittu kansa joutui rikkomustensa tähden hajaantumaan eri suuntiin Luvatusta maasta. Tätä samaa saatana yrittää aikaansaada meidänkin aikanamme. Jumala johtaa parhaillaan omiaan eroon maailman kauhistuksista, jotta he voisivat noudattaa hänen lakiaan, ja tämä saa “veljiemme syyttäjän” raivostumaan silmittömästi. “Perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa” (Ilm. 12: 10,12). Todellinen luvattu maa on juuri edessämme, ja saatana pyrkii päättävästi tuhoamaan Jumalan kansan ja estämään sitä pääsemästä perintöosaansa. Nyt tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin kehotusta: “Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen” (Mark. 14: 38). PJP 675.1

Herran sana, jonka hän lausui muinaiselle Israelille, kuuluu yhtä hyvin hänen kansalleen tänä aikana: “Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle” (3 Moos. 19: 31; 5 Moos. 18: 12). PJP 675.2