Patriarkat Ja Profeetat

Luku 66—Saulin kuolema

Jälleen syttyi sota Israelin ja filistealaisten kesken. “Ja filistealaiset kokoontuivat, ja he tulivat ja leiriytyivät Suunemiin”, Jisreelin tasangon pohjoisreunamalle. Saul puolestaan leiriytyi joukkoineen siitä muutaman kilometrin päähän, Gilboan vuoren juurelle, tasangon etelärajalle. Tällä tasangolla oli Gideon kolmellasadalla miehellään ajanut Midianin joukot pakosalle. Mutta Israelin silloista vapauttajaa elähdytti toinen mieli kuin sen nykyisellä kuninkaalla oli. Gideon lähti taisteluun uskoen lujasti Jaakobin voimalliseen Jumalaan, mutta Saul tunsi olonsa yksinäiseksi ja voimattomaksi, koska Jumala oli hyljännyt hänet. Kun hän tähyili filistealaisten joukkoja, “peljästyi hän, ja hänen sydämensä vapisi kovin”. PJP 662.1

Saul oli saanut kuulla, että Daavid oli miehineen filistealaisten mukana, ja hän arveli lisäin pojan käyttävän nyt tilaisuutta hyväkseen kostaakseen kärsimänsä vääryydet. Kuningas oli kovin huolissaan. Hän oli saattanut kansansa suureen vaaraan yrittämällä itse niin harkitsemattoman kiihkeästi tuhota Jumalan valitun. Ollessaan kokonaan syventyneenä Daavidin takaa-ajoon hän oli laiminlyönyt valtakuntansa puolustuksen. Filistealaiset käyttivät hyväkseen maan suojattomuutta ja tunkeutuivat aivan sen keskiosiin. Saatanan yllyttäessä Saulia lähtemään kaikin voiminensa Daavidin takaa-ajoon viritti sama paha henki filistelaisissa halun tarttua tilaisuuteen päästäkseen tuhoamaan Saulin ja kukistamaan Jumalan kansan. Miten usein sielunvihollinen käyttääkään yhä tuota samaa menettelytapaansa! Hän saa ensin jonkun pyhittymättömän henkilön herättämään seurakunnassa kateutta ja riitaisuutta, ja sitten hän käyttää hyväkseen Jumalan kansan eripuraista tilaa yllyttämällä apurinsa toimimaan sen turmioksi. PJP 662.2

Seuraavana aamuna Saulin oli ryhdyttävä taisteluun filistea- laisia vastaan. Hän tunsi tunnossaan lähestyvän tuomion pahanen teiset varjot ja kaipasi apua ja opastusta. Mutta turhaan hän kysyi neuvoa Jumalalta. “Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta.” Herra ei koskaan ole torjunut luotaan sellaista, joka lähestyy häntä vilpittömästi ja nöyrin mielin. Miksi hän käännytti Saulin pois luotaan vastaamatta hänelle? Kuningas oli omalla toiminnallaan turmellut kaikki keinot, joilla voitiin kysyä Jumalalta. Hän oli hyljännyt profeetta Samuelin neuvot. Hän oli ajanut maanpakoon Daavidin, Jumalan valitun, ja surmannut Herran papit. Saattoiko hän odottaa vastausta Jumalalta katkaistuaan kaikki taivaan säätämät viestintäyhteydet? Saattoiko Herra vastata hänelle unien ja ilmestysten välityksellä sen jälkeen, kun hän oli synneillään karkottanut armon Hengen? Saul ei kääntynyt Jumalan puoleen nöyränä ja katuvana. Hän ei etsinyt anteeksiantoa synneilleen ja sovintoa Jumalan kanssa vaan vapautusta vihollisistaan. Hän oli irrottautunut Jumalasta omalla itsepäisyydellään ja kapinallisuudellaan. Hän saattoi palata vain katumalla ja murtumalla, mutta ylpeänä hän tuskissaan ja epätoivossaankin päätti hakea apua toisaalta. PJP 663.1

“Niin Saul sanoi palvelijoillensa: ‘Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä.’” Saul tiesi hyvin, mitä laatua vainajien manaaminen oli. Herra oli nimenomaan kieltänyt sen, ja sen harjoittajille oli säädetty kuolemantuomio. Samuelin vielä eläessä Saul oli käskenyt surmata kaikki vainaja- ja tietäjähenkien manaajat; nyt hän aikoi epätoivoissaan hakea vastausta taholta, jonka hän oli iljetyksenä tuominnut. PJP 663.2

Kuninkaalle ilmoitettiin että Een-Doorissa asui salassa vaimo, jolla oli vallassaan vainajahenki. Tämä vaimo oli liittoutunut saatanan kanssa antautumalla hänen palvontaansa ja täyttämään hänen tahtoaan. Pahuuden ruhtinas puolestaan suoritti ihmeitä ja ilmaisi salaisuuksia vaimolle. PJP 663.3

Valepukuisena Saul lähti öiseen aikaan ja vain kahden palvelijan saattamana etsimään velhonaisen olinpaikkaa. Mikä säälittävä näky se olikaan, kun saatana siinä talutti vankinaan Israelin kuningasta minne vain halusi! Näin synkkää polkua joutui astelemaan mies, joka oli itsepäisesti lähtenyt kulkemaan omaa tietään torjuttuaan Jumalan Hengen pyhät herätteet! Ei kenenkään vankeus ole niin hirvittävää kuin sen, joka on antautunut pahimman hirmuvaltiaan — oman itsensä — valtaan! Luottamus Jumalaan ja kuuliaisuus hänen tahdolleen olivat ainoat edellytykset, joilla Saul saattoi olla Israelin kuninkaana. Jos hän olisi noudattanut näitä ehtoja koko hallituskautensa ajan, hänen valtakuntansa olisi ollut turvattu; Jumala olisi ollut hänen oppaanaan, Kaikkivaltias hänen suojanaan. Jumala oli ollut pitkämielinen Saulia kohtaan, ja vaikka hänen kapinallisuutensa ja uppiniskaisuutensa olivat miltei vaimentaneet sielun sisäisen, jumalallisen äänen, hänellä oli vielä tilaisuus katumukseen. Mutta kun hän vaaran hetkenä hylkäsi Jumalan saadakseen tietoja saatanan liittolaiselta, hän katkaisi viimeisenkin siteen, mikä liitti hänet Luojaansa. Hän oli jättäytynyt jo vuosikaudet hänessä vaikuttaneen pahan hengen valtaan, joka oli saattanut hänet turmion partaalle. PJP 664.1

Pimeyden turvin Saul eteni palvelijoineen tasangon halki, ja ohitettuaan turvallisesti filistealaisten joukot he ylittivät vuoriston ja saapuivat Een-Doorin noitavaimon yksinäiseen kotiin. Tämä oli vetäytynyt elämään yksikseen voidakseen salassa harjoittaa vainajahenkien manaamista. Valepukuisenakin Saul kookkaana ja ryhdistään kuninkaallisena poikkesi selvästi tavallisesta soturista. Vaimo epäili vierastaan Sauliksi, ja tämän runsaat lahjat vahvistivat hänen epäilyjään. Kun Saul pyysi: “Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon”, niin vaimo vastasi: “Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähen- kien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?” Silloin “Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: ‘Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta ei sinulle tule mitään syytä.’” Ja kun vaimo kysyi: “Kenen minä nostatan sinulle?” niin Saul vastasi: “Nostata minulle Samuel.” PJP 664.2

Loitsujensa jälkeen vaimo sanoi: “‘Minä näen jumal'olennon nousevan maasta. — — Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena.’ Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.” PJP 664.3

Ei siinä Jumalan pyhä profeetta tullut esiin velhovaimon loitsujen manauksesta. Samuel ei ollut mukana tuossa pahojen henkien kummittelussa. Tuo yliluonnollinen ilmestys oli kokonaan saatanan voiman aikaansaannosta. Hän saattoi yhtä helposti omaksua Samuelin muodon kuin kykeni Kristusta kiusa- tessaan erämaassa esiintymään valon enkelinä. PJP 665.1

Loitsujensa lumoissa vaimo oli kohdistanut ensimmäiset sanansa kuninkaalle: “Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul.” Profeettaa esittäneen pahan hengen ensimmäinen teko oli tämän jumalattoman vaimon varoittaminen salaa häntä kohdanneesta petoksesta. Profeettaa jäljittelevän sanoma Saulille kuului: “‘Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?’ Saul vastasi: ‘Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä.’” PJP 665.2

Samuelin eläessä Saul oli väheksynyt hänen neuvojaan ja harmitellut hänen nuhteitaan. Mutta nyt jouduttuaan ahdinkoon ja hätään hän piti profeetan opastusta ainoana toivonaan, ja päästäkseen taivaan lähettilään yhteyteen hän turvautui turhaan helvetin sanansaattajaan! Saul oli täysin antautunut saatanan valtaan, ja tämä, jonka ainoana ilona on kurjuuden ja hävityksen aiheuttaminen, käytti nyt parhaansa mukaan tilaisuutta hyväkseen tuhotakseen onnettoman kuninkaan. Vastaukseksi tuskaisaan kyselyynsä Saul sai kuulla kauhean sanoman muka Samuelin lausumana: “Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi? Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja antanut sen toiselle, Daavidille. Kun sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, Sentähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän. Herra antaa myöskin Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin.” PJP 665.3

Koko kapinavaiheensa aikana Saul oli kuunnellut saatanan petollista imartelua. Kiusaaja pyrkii vähättelemään syntiä, saa- maan rikkomuksen polun helpoksi ja houkuttelevaksi sekä sokaisemaan ihmisen mielen, niin ettei hän tajua Herran varoituksia ja uhkauksia. Taikavoimallaan saatana oli saanut Saulin pitämään itseään oikeutettuna hylkäämään Samuelin nuhteet ja varoitukset. Mutta nyt, äärimmäisen hädän hetkenä, hän kääntyi Saulia vastaan kuvaillen hänen syntinsä suuruutta ja anteeksiannon toivottomuutta tehdäkseen hänet epätoivoiseksi. Näin hän parhaiten lamautti hänen rohkeutensa ja sekaannutti hänen arvostelukykynsä saadakseen hänet vaipumaan epätoivoon ja itsetuhoon. PJP 665.4

Saul oli väsymyksen ja nälän uuvuttama, kauhuissaan ja omantuntonsa soimaama. Kuultuaan tuon pelottavan ennustuksen hän alkoi horjahdella kuin tammi myrskyn kourissa, ja kaatui lopulta pitkin pituuttaan maahan. PJP 666.1

Noitavaimo säikähtyi. Israelin kuningas makasi hänen edessään kuin kuolleena. Jos tämä todella kuolisi hänen kodissaan, niin miten hänen kävisi? Hän kehotti Saulia nousemaan ja syömään selittäen, että kun hän kerran oli vaarantanut henkensä täyttääkseen hänen pyyntönsä, sopi hänenkin täyttää hänen pyyntönsä ja jäädä eloon. Kun palvelijatkin yhtyivät tähän pyyntöön, Saul lopulta suostui, ja vaimo kattoi hänen eteensä juotto- vasikkaa ja kiireesti paistamiaan happamattomia leipiä. Mikä näky! Velhovaimon autiossa luolassa, jossa tuomion sanat olivat kaikuneet vain hetkeä aikaisemmin — saatanan sanansaattajan ilmestyessä — istuutui Jumalan voitelema Israelin kuningas aterialle vahvistuakseen käymään päivän kuolettavaan kamppailuun. PJP 666.2

Jo ennen päivän koittoa hän palasi palvelijoineen Israelin leiriin valmistuakseen taisteluun. Kysymällä neuvoa pimeyden henkivalloilta Saul oli syöksynyt turmioon. Kauhuissaan epätoivosta hänen olisi mahdotonta valaa joukkoihinsa rohkeutta. Eronneena voiman Lähteestä hän ei voinut saada Israelia pitämään Jumalaa auttajanaan. Näin pääsisi pahaenteinen ennustus täyttymään. PJP 666.3

Suunemin tasangolla ja Gilboan vuoren rinteillä Israelin ja filistealaisten joukot iskivät raivoisasti yhteen. Vaikka Een- Doorin luolan pelottava ilmestys oli riistänyt Saulilta kaiken toivon, hän taisteli silti epätoivoisen urheasti valtaistuimensa ja valtakuntansa puolesta. Mutta siitä ei ollut mitään apua. “Israelin miehet pakenivat filistealaisia, ja heitä kaatui surmattuina Gilboan vuorella.” Kolme kuninkaan uljasta poikaa kaatui hänen vierellään. Jousimiehet ahdistivat Saulia. Hän oli nähnyt sotilaidensa kaatuvan ympärillään ja omien poikiensa suistuvan maahan miekan lyöminä. Itsekin haavoittuneena hän ei kyennyt taistelemaan eikä jaksanut lähteä pakoon. Hän ei voinut mitenkään selviytyä tilanteesta, ja päätettyään olla antautumatta elävänä filistealaisille hän sanoi aseenkantajalleen: “Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut.” Mutta kun tämä kieltäytyi kohottamasta kättään Herran voideltua vastaan, Saul surmasi itsensä heittäytymällä miekkaansa. PJP 666.4

Näin tuhoutui Israelin ensimmäinen kuningas itsemurhaan syyllistyneenä. Hän epäonnistui elämässään ja kuoli kunniattomana ja epätoivoisena, koska oli ryhtynyt omalla turmeltuneella tahdollaan vastustamaan Jumalan tahtoa. PJP 667.1

Uutiset tappiosta levisivät laajalti herättäen kauhua kaikkialla Israelissa. Asukkaat pakenivat kaupungeista, ja filistealaiset pääsivät vapaasti valtaamaan ne. Hallittuaan Jumalasta riippumatta Saul miltei tuhosi koko kansansa. PJP 667.2

Taistelun jälkeisenä päivänä filistealaiset lähtivät ryöstämään kaatuneita ja löysivät Saulin ja hänen kolmen poikansa ruumiit. Täydellistääkseen voittonsa he löivät Saulilta pään poikki ja riisuivat hänet aseista. Sitten he lähettivät verta tihkuvan pään ja aseet voiton merkkeinä ympäri filistealaisten maata “julistaak- sensa voitonsanomaa epäjumaliensa temppeleissä ja kansan seassa”. Vihdoin aseet sijoitettiin “Astarten temppeliin”, ja Saulin pää kiinnitettiin Daagonin temppeliin. Näin annettiin kunnia voitosta näille väärille jumalille ja häväistiin Herran nimeä. PJP 667.3

Saulin ja hänen poikiensa ruumiit raahattiin lähellä Gilboan vuorta ja Jordan-virtaa sijaitsevaan Beet-Seanin kaupunkiin. Siellä ne kiinnitettiin kahleilla ylös muuriin petolintujen raadeltaviksi. Mutta Gileadin Jaabeksen rohkeat miehet muistivat miten Saul oli varhaisempina ja onnekkaampina vuosinaan vapauttanut heidän kaupunkinsa, ja siitä kiitollisina he nyt halusivat pelastaa kuninkaan ja prinssien ruumiit haudatakseen ne kunniallisesti. He ylittivät yöllä Jordanin “ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas Beet-Seanin muurilta, menivät Jaabekseen ja polttivat ne siellä. Sitten he ottivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jaabekseen ja paastosivat seitsemän päivää.” Näin Saul sai neljäkymmentä vuotta aikaisemmin suorittamallaan jalolla teolla turvatuksi itselleen ja pojilleen hellin ja säälivin käsin toimitetun hautauksen tuona tappion ja häpeän synkkänä hetkenä. PJP 667.4