Patriarkat Ja Profeetat
Luku 6—Seet ja Eenok
Aadamille annettiin vielä poika, josta oli tuleva jumalallisen lupauksen ja hengellisen esikoisoikeuden perijä. Tälle pojalle annettu nimi Seet muistuttaa heprealaista sanaa joka merkitsee “asettaa”, “suoda”, ja hänen äitinsä sanoikin: “Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi.” Seet oh kookkaampi kuin Kain ja Aabel ja muistutti Aadamia enemmän kuin hänen muut poikansa. Hän oh jaloluonteinen ja seurasi Aabelin esimerkkiä. Kuitenkaan hän ei perinyt luontaista hyvyyttä enempää kuin Käinkään. Kun Jumala loi Aadamin, “teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi”. Mutta syntiinlankeemuksen jälkeen sanotaan, että Aadamille syntyi “poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa”. Aadam luotiin synnittömäksi, Jumalan kaltaiseksi, mutta Seet, samoin kuin Kain, peri vanhempiensa langenneen luonnon. Mutta hänelle annettiin myös tieto Lunastajasta sekä vanhurskauden opetusta. Jumalallisen armon varassa hän palveli ja kunnioitti Jumalaa ja pyrki kääntämään syntisten mielen kunnioittamaan ja tottelemaan Luojaansa, aivan kuten Aabelkin olisi yrittänyt vaikuttaa ihmisiin, jos olisi saanut elää. PJP 60.1
“Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.” Uskolliset olivat palvoneet Jumalaa aikaisemminkin, mutta ihmissuvun lisääntyessä se jakaantui yhä selvemmin kahteen joukkoon. Toinen tunnustautui avoimesti kuuliaiseksi Jumalalle, toinen taas ylenkatsoi hänet ja oli tottelematon. PJP 60.2
Ennen vedenpaisumusta esivanhempamme olivat pitäneet sapattia, joka säädettiin Eedenissä, ja he noudattivat sitä paratiisistä karkottamisensa jälkeenkin. He olivat maistaneet tottelemattomuuden katkeria hedelmiä ja oppineet sen, mitä jokainen Jumalan käskyjen rikkoja joutuu oppimaan ennemmin tai myöhemmin — että Jumalan asetukset ovat pyhiä ja muuttumattomia ja että rikkomus saa varmasti rangaistuksensa. Kaikki ne Aadamin lapset, jotka pysyivät uskollisina Jumalalle, kunnioittivat myös sapattia. Mutta Kain ja hänen jälkeläisensä eivät arvostaneet sitä päivää, jona Jumala oli levännyt. He valitsivat omat työn ja levon aikansa välittämättä mitään Herran nimenomaisesta käskystä. PJP 60.3
Kuultuaan Jumalan kirouksen Kain oli poistunut isänsä kodista. Hän oli aluksi harjoittanut maanviljelijän ammattia, mutta nyt hän perusti kaupungin ja antoi sille vanhimman poikansa nimen. Hän oh loitonnut Jumalasta ja väheksynyt Eedenin ennalleen asettamisen lupausta. Hän lähti etsimään toimeentuloaan ja onneaan synnin kiroamasta maasta ja tuli siten niiden kaikkien kantaisäksi, jotka palvovat tämän maailman jumalaa. Pelkästään maallisissa ja aineellisissa asioissa hänen jälkeläisensä edistyivät huomattavasti. Mutta Jumalasta he eivät välittäneet, vaan vastustivat hänen suunnitelmiaan. Kain oli ensimmäisenä tehnyt murhan, ja tähän rikokseen Lemek, hänen jälkeläisensä viidennessä polvessa, liitti moniavioisuuden. Ylpeänä ja uhmamielisenä hän tunnusti Jumalan vain varmistaakseen oman turvallisuutensa ja välttyäkseen joutumasta kostetuksi Kainin tähden. Aabel oh elänyt paimentolaisena ja asunut teltoissa tai katoksissa, ja samaa ammattia harjoittivat myös Seetin jälkeläiset katsoen “olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä”, josta “he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen” (Hebr. 11: 13,16). PJP 61.1
Jonkin aikaa nämä kaksi ryhmää pysyivät erossa toisistaan. Kainin heimo levittäytyi lähtökohdastaan Seetin lasten asuttamille tasangoille ja laaksoihin; nämä taas halusivat välttää Kainin heimolaisten turmelevaa vaikutusta ja vetäytyivät asumaan ylängöille. Niin kauan kuin he näin pysyttelivät erossa, säilyi Jumalan palveluskin puhtaana. Mutta ajan mittaan he ryhtyivät vähitellen tekemisiin laakson asukkaiden kanssa. Tästä kanssakäymisestä oh erittäin pahoja seurauksia. Silloin näet “huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi”. Seetin lapsia viehätti Kainin jälkeläisten tyttärien kauneus, ja Herran mielipahaksi he menivät naimisiin näiden kanssa. Monet Jumalan palvelijat lankesivat syntiin, kun joutuivat näin jatkuviin kiusauksiin ja menettivät tunnusomaisen pyhän luonteensa. Ollessaan tekemisissä turmeltuneiden kanssa he omaksuivat näiden käsityksiä ja tapoja. Seitsemännen käskyn vastaisesti he “ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat”. Seetin lapset kulkivat “Kainin tietä” (Juud. 11), tavoittelivat vain maailmallista menestystä ja nautintoa ja hylkäsivät Herran käskyt. Seurauksena oli, että “he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt”. Ja siksi “Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mie lensä valtaan” (Room. 1: 21,28). Synti levisi yli maan kuolettavan pitaalin tavoin. PJP 61.2
Lähes tuhannen vuoden ajan Aadam eli jälkeläistensä parissa ja todisti synnin seurauksista. Uskollisesti hän koetti torjua pahuuden leviämistä. Hän oli opastanut jälkeläisiään kulkemaan Herran tietä; tarkoin hän tallensi kaiken, mitä Jumala oli ilmoittanut hänelle, ja toisti sen seuraaville sukupolville. Lapsilleen ja lastensa lapsille aina yhdeksänteen sukupolveen asti hän kuvaili ihmisen pyhää ja onnellista oloa paratiisissa ja kertoi yhä uudelleen lankeemuksestaan ja niistä kärsimyksistä, joilla Jumala oli opettanut hänelle lakinsa tarkan noudattamisen tärkeyttä. Hän selosti myös pelastussuunnitelmaa, jonka Jumala armossaan oli laatinut heidän hyväkseen. Kuitenkin vain harvat ottivat vaarin hänen sanoistaan. Usein häntä moitittiin katkerasti synnistä, joka oli tuottanut niin paljon surua hänen jälkeen tulevilleen. PJP 62.1
Aadamin elämä oli murheellista, nöyrää ja katuvaista. Eedenistä poistuessaan hän oli kauhuissaan siitä ajatuksesta, että hänen oli kuoltava. Ensi kerran hän näki kuoleman kohtaavan ihmisperhettä, kun Kain, hänen esikoisensa, surmasi oman veljensä. Omaa syntiään syvästi sureva ja Aabelin kuolemaa ja Kainin hylkäämistä vielä kaksin verroin murehtiva Aadam oh miltei ahdistuksen murtama. Hän joutui seuraamaan turmeluksen leviämistä niin laajalle, että se oli lopulta hukuttava maailman vedenpaisumukseen. Luojan julistama kuolemantuomio oil aluksi kuulostanut hirveältä. Mutta kun hän oli lähes tuhat vuotta katsellut synnin seurauksia, hänestä tuntui että Jumala oli armollinen lopettaessaan elämän, joka oli täynnä kärsimystä ja surua. PJP 62.2
Laajalle levinneestä pahuudestaan huolimatta vedenpaisumusta edeltänyt kausi ei ollut tietämättömyyden ja raakalaisuuden aikaa. Ihmiset saattoivat päästä silloin korkealle siveelliselle ja älylliselle tasolle. Fyysisesti ja henkisesti he olivat erittäin voimakkaita, ja heidän mahdollisuutensa niin uskonnollisen kuin tieteellisenkin tiedon hankkimiseen olivat paremmat kuin minään myöhempänä aikana. On väärin luulla, että heidän pitkä ikänsä aiheutti heidän tavallista hitaamman kypsymisensä. Heidän henkiset kykynsä kehittyivät varhain, ja ne jotka pelkäsivät Jumalaa ja noudattivat hänen tahtoaan, kartuttivat jatkuvasti tietojaan ja viisauttaan koko elämänsä ajan. Jos aikamme kuuluisia tiedemiehiä voitaisiiin verrata niihin, jotka heidän ikäisinään elivät ennen vedenpaisumusta, he vaikuttaisivat henkisesti ja fyysisesti näitä paljon heikommilta. Sitä mukaa kuin ihmisen elinvuodet ovat harvenneet ja hänen ruumiinvoimansa heikentyneet, on myös hänen henkinen kyvykkyytensä vähentynyt. Nyt on niitä, jotka omistavat elämästään tutkimustyöhön 20—50 vuotta, ja maailma ihailee suuresti heidän saavutuksiaan. Mutta miten vähäisiä nämä saavutukset ovatkaan verrattuina niiden miesten tuloksiin, jotka saivat kehittää kykyjään satoja vuosia! PJP 63.1
Tosin nykyajan ihmisillä on hyötyä edeltäjiensä saavutuksista. Etevät suunnittelijat, tutkijat ja kirjoittajat ovat jättäneet työnsä tulokset tulevien sukupolvien hyödyksi. Mutta tämänkin huomioonottaen ja sikäli kuin kysymys on pelkästään inhimillisestä tiedosta, miten paljon edullisemmassa asemassa olivatkaan nuo muinaisen ajan ihmiset! Heidän parissaan oli vuosisatoja mies, jonka Jumala oli tehnyt kuvakseen ja kutsunut luomistekoaan “hyväksi” — mies, jolle Jumala oli opettanut kaikkea aineellisen maailman tuntemusta. Aadam oli kuullut Jumalalta, miten maailma luotiin. Hän itse oli seurannut tapahtumia yhdeksän vuosisadan aikana, ja sen tiedon hän välitti jälkeläisilleen. Ennen vedenpaisumusta ei ollut kirjoja eikä kirjoitettua muistitietoa. Mutta ihmiset olivat silloin fyysisesti ja henkisesti hyvin voimakkaita ja hyvämuistisia. He pystyivät käsittämään ja säilyttämään muistissaan kaiken kuulemansa sekä vuorostaan kertomaan sen sellaisenaan jälkipolville. Ja vuosisatoja oli seitsemänkin sukupolvea samaan aikaan elossa. Näin saattoivat kaikkien tiedot ja kokemukset siirtyä keskustelujen välittäminä toisten hyödyksi. PJP 63.2
Mitä taas tulee tiedon saamiseen Jumalasta hänen tekojaan tutkimalla, olivat sen ajan ihmiset kaikkein parhaassa asemassa. Se kausi ei suinkaan ollut uskonnollisen pimeyden, vaan suuren valon aikaa. Kaikilla oli mahdollisuus kuunnella Aadamin opetusta, ja Herraa pelkäävillä oli opettajinaan lisäksi Kristus ja enkelit. Jumalan paratiisi oli niinikään heille hiljaisena todistajana totuudesta usean vuosisadan ajan. Kerubien vartioimalla paratiisin portilla näkyi Jumalan kirkkaus, ja sinne tultiinkin aluksi palvomaan Jumalaa. Siellä pystytettiin alttareita ja sinne tuotiin uhrilahjoja. Sinne Kain ja Aabelkin olivat tuoneet uhrinsa, ja Jumala oli suvainnut puhutella heitä. PJP 64.1
Epäilijätkään eivät voineet kieltää Eedenin olemassaoloa niin kauan kuin se oli kaikkien nähtävissä porttia vartioivine enkeleineen. Luomistapahtumat, paratiisin tarkoitus ja niiden kahden puun vaiheet, jotka niin läheisesti liittyivät ihmisen kohtaloon, olivat kiistämättömiä tosiasioita. Eikä Jumalan olemassaoloa ja valtiutta sen enempää kuin hänen lakinsa vaatimuksiakaan hevin epäilty niin kauan kuin Aadam oli heidän keskuudessaan. PJP 64.2
Vallitsevasta jumalattomuudesta huolimatta oli niitäkin, jotka pyhinä ja Jumalan yhteyden jalostamina elivät aivan kuin taivaallisessa seurassa. He olivat tavattoman älykkäitä, suurten saavutusten miehiä. Heidän pyhänä tehtävänään oli kehittää luonnettaan vanhurskaaksi ja opettaa jumalisuutta ei vain aikalaisilleen, vaan myös tuleville sukupolville. Vain huomattavimmat heistä mainitaan Raamatussa, mutta Jumalalla on ollut kaikkina aikoina uskollisia todistajia ja kokosydämisiä palvelijoita. PJP 64.3
Eenokista mainitaan, että kun hän oli kuudenkymmenenviiden ikäinen, hänelle syntyi poika. Sen jälkeen hän vaelsi Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta. Näinä varhaisempina vuosinaan Eenok oli rakastanut ja pelännyt Jumalaa ja pitänyt hänen käskynsä. Hän kuului niihin pyhiin tosi uskon säilyttäjiin, jotka olivat luvatun siemenen esi-isiä. Aadamilta hän oli kuullut murheisen kertomuksen syntiinlankeemuksesta mutta myös rohkaisevan tiedon Jumalan armosta, joka ilmeni hänen lupauksestaan, ja hän luotti Lunastajan tuloon. Mutta ensimmäisen poikansa synnyttyä hän pääsi kokemuksessaan ylemmälle tasolle ja tuli vedetyksi lähempään suhteeseen Jumalaan. Hän käsitti täydemmin omat velvoituksensa ja vastuunsa Jumalan poikana. Kun hän huomasi, miten lapsi rakasti isäänsä ja luotti yksinkertaisesti hänen varjelukseensa, ja kun hän tunsi omassa sydämessään syvää, kaihoisaa hellyyttä tuota esikoispoikaansa kohtaan, hän sai kalliin opetuksen siitä, miten ihmeellisesti Jumala rakasti ihmisiä antaessaan lahjaksi oman Poikansa, samoin kuin siitä, miten levollisesti Jumalan lapset saavat luottaa taivaalliseen Isäänsä. Hän alkoi öin ja päivin mietiskellä Kristuksen kautta ilmenevää Jumalan ääretöntä, selittämätöntä rakkautta. Palavin mielin hän koetti ilmaista sitä rakkautta niille, joiden parissa hän eli. PJP 64.4
Eenok ei vaeltanut Jumalan yhteydessä missään hurmiossa tai näkytilassa vaan arkielämänsä askareissa. Ei hän maailmasta kokonaan syrjään vetäytyen ruvennut miksikään erakoksi, sillä hänen oli toimittava maailmassa Jumalan hyväksi. Perhepiirissä ja ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa puolisona, isänä, ystävänä ja kansalaisena hän oli vakaa ja horjumaton Herran palvelija. PJP 65.1
Hän yhtyi sydämestään Jumalan tahtoon, sillä “kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” (Aam. 3:3). Ja tätä pyhää vaellusta kesti kolmesataa vuotta. Vain harvat kristityt eivät olisi paljon hartaampia ja pyhittyneempiä, jos tietäisivät ettei heillä enää ole paljonkaan elinaikaa tai että Kristus olisi juuri tulossa. Mutta Eenokin usko vain vahvistui ja rakkaus tuli entistä pala vammaksi sitä mukaa kuin vuosisadat kuluivat. PJP 65.2
Mieleltään Eenok oli voimakas ja erittäin kyvykäs, ja hänellä oli laajat tiedot. Ollen jatkuvassa yhteydessä taivaaseen hän sai Jumalalta erikoisia ilmestyksiä, mutta tajuten alati Jumalan suuruuden ja täydellisyyden hän oli nöyrimpiä ihmisiä. Mitä lähemmässä yhteydessä hän oli Jumalaan, sitä syvemmin hän tunsi oman heikkoutensa ja epätäydellisyytensä. PJP 65.3
Eenok oli huolissaan jumalattomien lisääntyvästä pahuudesta ja pelkäsi, että heidän uskottomuutensa voisi vähentää hänen kunnioitustaan Jumalaa kohtaan. Siksi hän karttoi heidän jatkuvaa seuraansa ja oli monesti kauankin yksin antautuneena mietiskelyyn ja rukoukseen. Näin hän viipyi Herran edessä koettaen päästä entistä paremmin selville hänen tahdostaan voidakseen noudattaa sitä. Hänelle rukous oli sielun hengitystä; hän eli suorastaan taivaan ilmapiirissä. PJP 66.1
Pyhien enkelien välityksellä Jumala ilmoitti Eenokille aikovansa hävittää maailman vedenpaisumuksella, ja hän täydensi hänelle myös esitystään pelastussuunnitelmasta. Profetian hengessä Jumala antoi hänen katsahtaa vedenpaisumuksen jälkeisten sukupolvien aikoihin ja näytti hänelle Kristuksen toiseen tulemukseen ja maailman loppuun liittyvät suuret tapahtumat. PJP 66.2
Eenok oli ollut huolissaan kuolleiden kohtalosta. Hänestä oli näyttänyt siltä kuin vanhurskasten osa ei olisi sen parempi kuin jumalattomienkaan; molemmat tulivat jälleen maaksi, ja se näytti olevan heidän loppunsa. Hän ei pystynyt näkemään vanhurskasten elämää haudan tuolla puolen. Mutta profeetallisessa näyssä hänelle opetettiin, miten Kristus kuolisi ja tulisi sitten kirkkaudessaan ja pyhien enkelien seurassa lunastamaan kansansa haudasta. Hän sai nähdä maailman olevan turmeltuneessa tilassa Kristuksen toisen tulemisen aikoihin, jolloin silloinen pöyhkeä, julkea ja itsekäs sukupolvi kieltäisi ainoan Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen, polkisi maahan lain ja halveksisi sovitusta. Hän näki, miten vanhurskaat kruunattaisiin kirkkaudella ja kunnialla ja jumalattomat karkotettaisiin Herran kasvojen edestä ja tuhottaisiin tulella. PJP 66.3
Eenokista tuli vanhurskauden saarnaaja, joka julisti kansalle, mitä Jumala oh ilmoittanut hänelle. Ne jotka pelkäsivät Jumalaa, etsivät käsiinsä tämän pyhän miehen, jotta hän opettaisi heitä ja sulkisi heidät esirukouksiinsa. Hän julisti Jumalan sanomia myös julkisesti kaikille, jotka halusivat kuulla varoituksen sanoja. Hän ei rajoittanut toimintaansa vain Seetin jälkeläisiin. Siinä maassa, jonne Kain oli poistunut Herran kasvojen edestä, Eenok Jumalan profeettana kertoi niistä ihmeellisistä tapahtumista, joita hän oli saanut katsella. “Katso”, hän julisti, “Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistaan” (Juud. 14,15). PJP 66.4
Pelottomasti hän nuhteli synnistä. Samalla kun hän saamasi aikansa ihmisille Jumalan rakkautta Kristuksessa ja kehotti heitä hylkäämään pahan vaelluksensa, hän nuhteli vallitsevaa jumalattomuutta ja varoitti aikalaisiaan tuomiosta, joka varmasti kohtaisi jokaista synnintekijää. Kristuksen Henki siinä puhui Eenokin välityksellä. Hänen Henkensä ei ilmene vain rakkauden ja myötätunnon hartaina vetoomuksina, eivätkä pyhät miehet puhu vain säyseästi. Jumala antaa sanansaattajiensa julistettavaksi totuuksia, jotka leikkaavat terävästi kuin kaksiteräinen miekka. PJP 67.1
Kuulijat tunsivat, että Jumalan voima vaikutti hänen palvelijassaan. Jotkut ottivat varteen varoituksen ja luopuivat synneistään, mutta enimmäkseen kansa pilkkasi vakavaa sanomaa ja jatkoi entistä röyhkeämmin huonoa vaellustaan. Jumalan palvelijat joutuvat julistamaan samanlaista sanomaa maailmalle viimeisinä päivinä, ja siihenkin suhtaudutaan epäuskoisesti ja pilkaten. Vedenpaisumusta edeltänyt maailma hylkäsi sen miehen varoittavat sanat, joka vaelsi Jumalan yhteydessä. Samoin on viimeinen sukupolvi väheksyvä Herran sanansaattajien varoituksia. PJP 67.2
Työntäyteisen elämänsä keskelläkin Eenok pysyi lujasti läheisessä yhteydessä Jumalaan. Mitä suuremmat ja vaativammat hänen tehtävänsä olivat, sitä kestävämmin ja hartaammin hän rukoili. Hän erottautui tietyiksi kausiksi kaikesta seuraelämästä. Oleskeltuaan jonkin aikaa kansan parissa neuvomassa sitä opetuksillaan ja esimerkillään hän vetäytyi välillä yksinäisyyteen isoten ja janoten sitä jumalallista tietoa, jota vain Jumala voi antaa. Seurusteltuaan näin Jumalan kanssa Eenok alkoi yhä enemmän tulla jumalallisen kuvan kaltaiseksi. Hänen kasvonsa säteilivät samaa pyhää valoa, joka loistaa myös Jeesuksen kasvoilta. Näiden jumalallisten seurusteluhetkien jälkeen katselivat jumalattomatkin pelonsekaisella kunnioituksella hänen kasvoillaan väikkyvää taivaan loistetta. PJP 67.3
Ihmisten pahuus oli yltynyt niin suureksi, että heille julistettiin jo hävitystuomio. Vuosien kuluessa vyöryivät myös ihmisten synnin aallot yhä korkeampina, ja taivas synkkeni yhä enemmän jumalallisen tuomion uhkaavista pilvistä. Uskon todistajana Eenok kuitenkin yhä edelleen varoitti, kehotti ja esitti vetoomuksiaan koettaen vaimentaa synnin aaltoja ja torjua koston vasamia. Vaikka hänen synnilliset, huvinhaluiset kuulijansa eivät välittäneetkään hänen varoituksistaan, hän tiesi Jumalan hyväksyvän hänen toimintansa, ja niin hän jatkoi uskollisesti taisteluaan vallitsevaa pahuutta vastaan, kunnes Jumala siirsi hänet synnin maailmasta taivaan autuuteen. PJP 67.4
Eenokin aikalaiset pitivät häntä mielettömänä, kun hän ei halunnut koota kultaa ja hopeaa eikä tämän maailman tavaraa. Mutta hän tavoitteli ikuisia aarteita. Hän oli saanut katsella taivaallista kaupunkia. Hän oli nähnyt Kuninkaan kunniassaan Siionin keskellä. Hän keskitti mielensä, sydämensä ja seurustelunsa taivaaseen. Mitä enemmän pahuus lisääntyi, sitä hartaammin hän ikävöi taivaallista kotia. Vaikka hän olikin vielä maan päällä, hän uskossa vietti jo valon valtakunnan elämää. PJP 68.1
“Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan” (Matt. 5:8). Kolmesataa vuotta Eenok oli tavoitellut sielun puhtautta ollakseen sopusoinnussa taivaan kanssa. Kolmesataa vuotta hän oli vaeltanut Jumalan yhteydessä. Päivä päivältä hän oli kaivannut lähempää yhteyttä, ja yhä likeisemmäksi oli tuo kanssakäyminen tullut, kunnes Jumala otti hänet luokseen. Hän oli seisonut ikuisen maailman kynnyksellä, vain askeleen päässä autuaiden maasta. Ja nyt portit avautuivat, matka jota Jumalan yhteydessä oli taivallettu maan päällä jo kauan, saattoi jatkua, ja hän astui porteista sisälle pyhään kaupunkiin — ensimmäisenä ihmisten joukosta. PJP 68.2
Hänen poismenonsa tuntui maassa. Nyt kaivattiin ääntä, joka päivästä toiseen oli varoittanut ja opettanut. Muutamat vanhurskaat ja jumalattomatkin olivat nähneet hänen poistuvan, ja toivoen hänen tulleen viedyksi vain johonkin levähdyspaikkaansa hänen ystävänsä etsiskelivät häntä innokkaasti samoin kuin profeetanoppilaat myöhemmin etsivät Eliaa, mutta turhaan. He ilmoittivat, ettei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois. PJP 68.3
Eenokin poisottamisella Herra halusi antaa tärkeän opetuksen. Ihmiset olivat vaarassa masentua Aadamin synnin pelottavien seurausten vuoksi. Monet olivat valmiit huudahtamaan: “Mitä hyötyä siitä on, että olemme pelänneet Herraa ja pitäneet hänen säädöksensä, kun kirous rasittaa koko ihmissukua ja kuolema on kaikkien osana?” Mutta ne opetukset, joita Jumala antoi Aadamille ja jotka Seet toisti ja Eenok sai kokea tosiksi, poistivat masennuksen ja synkkyyden ja herättivät ihmisissä toivoa siitä, että samoin kuin kuolema tuli Aadamin kautta, saataisiin luvatun Lunastajan kautta elämä ja kuolemattomuus. Saatana uskotteli ihmisille, ettei vanhurskaita palkittaisi eikä syntisiä rangaistaisi millään tavalla ja että ihmisten oli mahdotonta noudattaa Jumalan asetuksia. Mutta Eenokin tapaus todistaa, “että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr. 11: 6). Hän näyttää, mitä hän on tekevä niille jotka pitävät hänen käskynsä. Ihmiset saivat sen opetuksen, että Jumalan lakia on mahdollista noudattaa ja että syntisten ja turmeltuneiden parissakin voitiin Jumalan armon avulla vastustaa kiusausta ja tulla puhtaaksi ja pyhäksi. He näkivät Eenokin tapauksessa sellaisen elämän siunauksen, ja hänen siirtämisensä taivaaseen todisti oikeaksi hänen ennustuksensa, jonka mukaan kuuliainen saa tämän elämän jälkeen osakseen iloa ja kirkkautta ja kuolemattoman elämän, ja synnintekijän osaksi tulee tuomio, vaiva ja kuolema. PJP 68.4
“Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa. — — Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle” (Hebr. 11: 5). Pahuutensa vuoksi tuhoon tuomitussa maailmassa Eenok eli niin läheisessä yhteydessä Jumalaan, ettei tämä sallinut hänen joutua kuoleman valtaan. Tämän profeetan jumalinen luonne edustaa sitä pyhyyden tilaa, johon Kristuksen toisen tulemisen aikaan täytyy niiden päästä “jotka ovat ostetut maasta” (Ilm. 14: 3). Silloin on pahuus vallitseva maailmassa samoin kuin ennen vedenpaisumusta. Seuraten turmeltuneen mielensä haluja ja petollisia järkeisoppeja ihmiset kapinoivat taivaan hallintoa vastaan. Mutta Eenokin tavoin Jumalan kansa pyrkii tulemaan sydämeltään puhtaaksi ja mukautumaan Jumalan tahtoon, kunnes se heijastaa Kristuksen kaltaisuutta. Eenokin lailla se varoittaa maailmaa Herran toisesta tulemisesta ja rikkomuksen rangaistuksesta, ja pyhillä puheillaan ja esimerkillään he tuomitsevat jumalattomien synnit. Samoin kuin Eenok otettiin taivaaseen ennen maailman tuhoamista vedellä, tullaan elossa olevat vanhurskaat ottamaan pois maailmasta ennen kuin se hävitetään tulella. Apostoli lausuu: “Emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa.” “Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa”; “sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.” “Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1 Kor. 15: 51,52; 1 Tess. 4: 16—18). PJP 69.1