Patriarkat Ja Profeetat

Luku 50—Kymmenykset ja uhrilahjat

Heprealaisessa taloudenhoidossa otettiin kansan tuloista kymmenesosa Jumalan julkisen palvonnan tukemiseen. Mooses sanoi siitä Israelille: “Kaikki maan kymmenykset, sekä pellon viljasta että puiden hedelmistä, ovat Herran omat, pyhä lahja Herralle.” “Ja kaikki kymmenykset raavaskarjasta ja pikkukarjasta olkoot pyhä lahja Herralle” (3 Moos. 27: 30, 32). PJP 508.1

Mutta kymmenysjärjestelmä ei ollut alkuisin heprealaisten ajalta. Jo aivan varhaisimmista ajoista lähtien Herra vaati itselleen kymmenykset, ja tämä vaatimus tunnustettiin ja sitä kunnioitettiin. Aabraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, korkeimman Jumalan papille (1 Moos. 14: 20). Ollessaan Beetelissä maanpakolaisena ja vaeltajana Jaakob lupasi Herralle: “Kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset” (1 Moos. 28: 22). Ja kun israelilaiset olivat perustamassa omaa valtakuntaansa, vahvistettiin kymmenykset yhdeksi niistä Jumalan antamista säädöksistä, joiden noudattamisesta riippui heidän hyvinvointinsa. PJP 508.2

Kymmenysten ja uhrilahjojen järjestelmän tarkoituksena oli painaa ihmisten mieleen se suuri totuus, että Jumala on luotujensa kaiken siunauksen lähde ja että ihmisen tuli olla kiitollinen hänelle kaikesta hänen huolenpidostaan ja hyvistä lahjoistaan. PJP 508.3

Hän “antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken” (Ap.t. 17: 25). Herra sanoo: “Minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat” (Ps. 50: 10). “Minun on hopea, ja minun on kulta” (Hagg. 2: 8). Ihmiset saavat Jumalalta voimansa rikkauden hankkimiseen (5 Moos. 8: 18). Herra sääti osan anteliaista lahjoistaan palautettavaksi hänelle lahjoina ja uhreina tunnustukseksi siitä, että kaikki saadaan häneltä sekä hänen palvontansa ylläpidoksi. PJP 508.4

“Kymmenykset ovat Herran omat.” Tässä käytetään samaa sanontaa kuin laissa sapatista: “Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti” (2 Moos. 20: 10). Jumala varasi itselleen määrätyn osan ihmisen ajasta ja varoista, eikä yksikään ihminen voinut rikkomukseen syyllistymättä käyttää näistä kumpaakaan omiin tarkoituksiinsa. PJP 509.1

Kymmenykset oli omistettava yksinomaan Leevin heimon käyttöön, joka oli erotettu palvelemaan pyhäkössä. Mutta uskonnollisiin tarkoituksiin annettujen suoritusten ei suinkaan pitänyt rajoittua tähän. Pyhäkkö, kuten myöhemmin temppelikin, rakennettiin kokonaan vapaaehtoisilla lahjavaroilla. Tarpeellisia korjauksia ja muita menoja varten Mooses määräsi aina kansan lukumäärää laskettaessa jokaisen suorittamaan puoli sekeliä “palvelukseen ilmestysmajassa”. Tähän tarkoitukseen suoritettiin Nehemian aikana vuotuinen maksu. (Katso 2 Moos. 30: 12— 16; 2 Kun. 12: 4, 5; 2 Aikak. 24: 4—13; Neh. 10: 32, 33.) Jumalalle tuotiin jatkuvasti syntiuhreja ja kiitosuhreja. Näitä suoritettiin suurin määrin vuotuisissa juhlissa. Kaikkein anteliaimmin annettiin uhrilahjoja köyhien hyväksi. PJP 509.2

Jo ennen kuin kymmenykset voitiin varata, oli Jumalan vaatimukset tunnustettu. Hänelle pyhitettiin kaikki, mikä kaikesta maan kasvusta kypsyi ensiksi. Jumalalle erotettiin ensi villa lampaita kerittäessä, ensi vilja vehnää puitaessa samoin kuin ensi öljy ja viini. Samoin tehtiin kaikkien eläinten esikoisille, ja esikoispojasta maksettiin lunastushinta. Ensi hedelmät esitettiin pyhäkössä Herralle ja omistettiin sitten pappien käyttöön. PJP 509.3

Näin kansaa muistutettiin jatkuvasti siitä, että Jumala oli heidän peltojensa, karjojensa ja laumojensa todellinen omistaja, että hän antoi aurinkonsa paistaa heille ja lähetti sateen heidän kylvöaikanaan ja elonaikanaan, että kaikki mitä he omistivat oli hänen luomaansa ja että hän oli asettanut heidät omai- suutensa taloudenhoitajiksi. PJP 509.4

Kun israelilaiset miehet kokoontuivat pyhäkön luo kantaen peltojensa, puutarhojensa ja viinitarhojensa ensi hedelmiä, suoritettiin Jumalan hyvyyden julkinen tunnustaminen. Kun pappi oli vastaanottanut lahjan, niin uhraaja lausui aivan kuin Herran edessä ollen: “Minun isäni oli harhaileva aramilainen”, ja hän kuvaili Egyptissä asumista ja sortoa, josta Jumala oli vapauttanut Israelin “väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, tehden tunnustekoja ja ihmeitä”. Ja hän sanoi: “Hän toi meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Ja katso, nyt minä tuon uutiset sen maan hedelmistä, jonka sinä, Herra, minulle annoit” (5 Moos. 26: 5,8— 11). PJP 510.1

Heprealaisilta vaaditut suoritukset uskonnollisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin vastasivat yhteensä täyttä neljännestä heidän tuloistaan. Näin raskaan verotuksen heidän varoistaan olisi luullut köyhdyttävän heitä, mutta näiden säädösten tunnollinen noudattaminen oli päinvastoin yhtenä heidän menestyksensä edellytyksenä. Heidän kuuliaisuutensa ehdolla Jumala antoi heille tämän lupauksen: “Minä karkoitan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat turmelemasta teidän maanne hedelmää, eikä teidän viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön. — — Ja teidän onneanne kiittävät kaikki pakanat, sillä te tulette olemaan ihasteltu maa, sanoo Herra Sebaot” (Mal. 3: 11). PJP 510.2

Profeetta Haggai kuvailee väkevästi, mitä seurauksia on siitä, että itsekkäästi pidätetään Jumalan asialta vaikkapa vapaaehtoisia uhrilahjoja. Palattuaan Babylonian vankeudesta juutalaiset ryhtyivät jälleenrakentamaan Herran temppeliä. Mutta he kes keyttivät työnsä vihollisten ahdistaessa heitä, ja kun ankara kuivuus aiheutti suoranaista puutetta, he pitivät mahdottomana temppelin rakentamisen saattamista päätökseen ja sanoivat: “Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta.” Mutta silloin Herran profeetta julisi heille: “Onko sitten aika teidän asua panelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone on rauniona? Ja nyt sanoo Herra Sebaot näin: Ottakaa vaari teistänne. Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon” (Hagg. 1: 2—6). Ja sitten hän selittää syyn: “Te odotatte paljoa, mutta se menee vähiin. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan sen pois. Minkätähden? sanoo Herra Se- baot. Minun huoneeni tähden, kun se on rauniona ja te jouk- sette kukin oman huoneenne hyväksi. Sentähden teiltä taivas pidättää kasteen ja maa pidättää satonsa. Ja minä olen kutsunut kuivuuden maahan ja vuorille, viljalle, viinille ja öljylle, ja mitä vain maa tuottaa, ja ihmisille ja eläimille ja kaikelle kätten vaivannäölle” (Jakeet 9—12). “Mentiin kahdenkymmenen mitan viljakasalle, mutta oli vain kymmenen; mentiin viinikuurnalle ammentamaan viisikymmentä mittaa, mutta oli kaksikymmentä. Minä löin teitä, kaikkia teidän kättenne töitä, nokitähkällä ja viljanruosteella ja rakeilla” (Hagg. 2: 16,19). PJP 510.3

Nämä varoitukset saivat kansan jälleen jatkamaan Jumalan huoneen rakentamista. Ja Herra julisti heille: “Ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin, yhdeksännen kuun kahdennestakymmenennestä neljännestä päivästä, Herran temppelin perustamispäivästä, lähtien. — — Tästä päivästä lähtien minä annan siunauksen” (Jakeet 18,19). PJP 511.1

Viisas Salomo sanoo: “Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy” (Sanani. 11: 24). Ja apostoli Paavali antaa Uuden testamentin puolella saman opetuksen: “Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. — — Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää” (2 Kor. 9: 6,8). PJP 511.2

Jumalan tarkoituksen mukaan israelilaisten tuli levittää valoa kaikille maan asukkaille. Ylläpitämällä hänen julkista palvontaansa he todistivat elävän Jumalan olemassaolosta ja valtiu- desta. Ja tätä palvontaa heidän etuoikeutenaan oli tukea osoitukseksi kuuliaisuudestaan ja rakkaudestaan häntä kohtaan. Herra on säätänyt valon ja totuuden leviämisen maailmaan riippuvaksi niiden toiminnasta ja uhrilahjoista, jotka ovat osallistuneet hänen taivaallisesta lahjastaan. Hän olisi voinut tehdä enkeleistä totuutensa lähettiläitä tai ilmoittaa tahtonsa omalla äänellään kuten hän julisti lain Siinailta. Mutta rajattomassa rakkaudessaan ja viisaudessaan hän kutsui ihmiset työtovereik- seen antamalla tämän työn heidän tehtäväkseen. PJP 511.3

Israelin päivinä kymmenyksiä ja vapaaehtoisia uhrilahjoja tarvittiin jumalallisten palvelusmenojen jatkuvaan suorittamiseen. Olisiko Jumalan kansan annettava vähemmän tänä aikana? Kristuksen esittämän periaatteen mukaan meidän tulisi antaa uhrilahjoja Jumalalle samassa määrin kuin olemme saaneet valoa ja etuoikeuksia. “Jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan” (Luuk. 12: 48). Lähettäessään opetuslapsensa matkaan Vapahtaja sanoi heille: “Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt. 10: 8). Kun siunauksemme ja etuoikeutemme lisääntyvät — ja ennen kaikkea kun katselemme kirkkauden Jumalan Pojan verratonta uhria — eikö meidän pitäisi ilmaista kiitollisuuttamme entistä runsaammilla lahjoilla, jotta toisetkin saisivat kuulla pelastuksen sanoman? Laajetessaan evankeliumin työ vaatii ylläpidokseen enemmän varoja kuin muinoin, ja siitä syystä tarvitaan lnkia kymmenyksistä ja uhrilahjoista nyt kipeämmin kuin konsanaan heprealaisen talouden aikana. Jos hänen kansansa tukisi auliisti hänen asiaansa vapaaehtoisilla lahjoillaan eikä yrittäisi täyttää Jumalan varastohuonetta epäkristillisin ja pyhittymättömin keinoin, hän saisi kunnian, ja paljon enemmän sieluja voitettaisiin Kristukselle. PJP 512.1

Mooseksen suunnitelma, jonka mukaan hän keräsi varoja pyhäkön rakentamiseen, onnistui erinomaisesti. Niitä ei tarvinnut pyytämällä pyytää, eikä hän käyttänyt mitään sellaisia keinoja, joihin kirkot meidän aikanamme niin usein turvautuvat. Ei hän järjestänyt mitään suuria juhlia. Ei hän kutsunut väkeä ilonpitoon, tansseihin ja huvittelemaan, eikä hän järjestänyt arpajaisia eikä muutakaan tällaista epäpyhää saadakseen varoja Jumalan pyhäkön rakentamiseen. Herra neuvoi Moosesta kehottamaan Israelin lapsia tuomaan uhrilahjojaan. Hänen tuli vastaanottaa lahjoja jokaiselta, joka antoi auliisti, oman sydämensä halusta. Ja lahjoja tuli niin runsaasti, että Mooseksen oli lopulta kiellettävä kansaa tuomasta enempää, sillä niitä oli saatu enemmän kuin voitiin käyttää. PJP 512.2

Jumala on tehnyt ihmisistä taloudenhoitajiaan. Hän on uskonut heidän hoitoonsa omaisuutta, jolla hän toivoo heidän levittävän evankeliumia. Ja omaisuutensa uskollisille hoitajille hän uskoo yhä enemmän hoidettavaa. Herra sanoo: “Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat” (1 Sam. 2: 30). “Iloista antajaa Jumala rakastaa”, ja lupauksensa mukaan hän siunaa kansaansa, kun se kiitollisin mielin tuo hänelle uhrilahjansa, “ei surkeillen eikä pakosta”. “Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti” (Mal.3: 10). PJP 512.3