Patriarkat Ja Profeetat

Luku 42—Laki toistetaan

Herra ilmoitti Moosekselle, että Kanaanin valloituksen aika oli käsillä; ja seisten korkealla vuorella, josta saattoi nähdä yli Jordan-virran kauas Luvattuun maahan, tuo iäkäs profeetta katseli syvästi kiinnostuneena kansansa perintöosaa. Olisiko hänen tuomionsa, jonka hän sai Kaadeksessa tekemästään synnistä, kenties vielä peruutettavissa? Hartaasti hän anoi sitä: “Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi; sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä? Niin salli minun nyt mennä katsomaan sitä hyvää maata, joka on tuolla puolella Jordanin, tuota ihanaa vuoristoa ja Libanonia.” PJP 445.1

Mutta Herra vastasi: “Riittää! Älä puhu minulle enempää tästä asiasta. Nouse Pisgan huipulle ja kohota katseesi länteen ja pohjoiseen, etelään ja itään ja katsele silmilläsi; sillä tämän Jordanin yli sinä et mene” (5 Moos. 3: 24—27). PJP 445.2

Napisematta Mooses alistui Jumalan määräykseen. Ja nyt oli vuorostaan Israel hänen suurena huolenaan. Koko sydämestään hän rukoili: “Asettakoon Herra, Jumala, jonka vallassa on kaiken lihan henki, tämän seurakunnan johtoon miehen, joka heidän edellänsä lähtee ja joka heidän edellänsä tulee, joka saattaa heidät lähtemään ja tulemaan, ettei Herran seurakunta olisi niinkuin lammaslauma, jolla ei ole paimenta” (4 Moos. 27: 16, 17). PJP 445.3

Herra kuuli palvelijansa rukouksen ja vastasi: “Ota Joosua, Nuunin poika, mies, jossa on Henki, ja pane kätesi hänen päällensä. Ja aseta hänet pappi Eleasarin ja kaiken kansan eteen ja aseta hänet virkaansa heidän nähtensä. Ja siirrä hänelle osa omaa arvoasi, että kaikki israelilaisten seurakunta häntä tottelisi” (jakeet 18—20). Joosua oli kauan avustanut Moosesta. Ja koska hän oli viisas, kyvykäs ja uskovainen mies, hänet valittiin Mooseksen seuraajaksi. PJP 446.1

Mooses laski kätensä Joosuan pään päälle, antoi hänelle vakavia kehotuksia ja erotti hänet näin Israelin johtajaksi. Hänelle annettiin nyt myös osansa hallintotehtävistä. Mooseksen välityksellä Herra lausui Joosuasta kansalle: “Hän astukoon pappi Eleasarin eteen, ja tämä kysyköön hänen puolestaan uurimin kautta Jumalan vastausta Herran edessä. Hänen käskystänsä he lähtekööt ja hänen käskystänsä he tulkoot, hän ja kaikki israelilaiset hänen kanssansa, koko seurakunta” (jakeet 21—23). PJP 446.2

Ennen kuin Mooses luopui Israelin näkyvän johtajan tehtävästään, Herra kehotti häntä palauttamaan heidän mieleensä, miten heidät vapautettiin Egyptistä ja kuinka he vaelsivat erämaassa. Hänen tuli myös kerrata pääkohdittain laki, joka julistettiin Siinailla. Silloin kun laki annettiin, olivat nykyisen seurakunnan jäsenistä vain muutamat olleet kyllin vanhoja käsittämään tapauksen pelottavan juhlallisuuden. Koska he nyt pian ylittäisivät Jordanin ja ottaisivat haltuunsa Luvatun maan, halusi Jumala esittää heille lakinsa vaatimukset ja tähdentää heille kuuliaisuutta menestyksen ehtona. PJP 446.3

Mooses seisoi kansan edessä viimeistä kertaa esittämässä varoituksiaan ja kehotuksiaan. Kasvoilla väikkyi pyhä valo. Tukka oli iän valkaisema, mutta ryhti oli suora, kasvot ilmaisivat vähentymätöntä elinvoimaa ja terveyttä, ja katse oli himmentymättömän kirkas. Tämä oli tärkeä tilaisuus, ja syvän liikutuksen vallassa hän kuvaili heidän kaikkivoivan Varjelijansa rakkautta ja armoa: PJP 446.4

“Kysy menneiltä ajoilta, jotka ovat olleet ennen sinua, alkaen siitä päivästä, jona Jumala loi ihmiset maan päälle, kysy taivaan äärestä toiseen: onko koskaan mitään näin suurta tapahtunut, tai onko mitään tällaista ikinä kuultu? Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niinkuin sinä olet kuullut, ja kuitenkin jäänyt elämään? Tahi onko mikään jumala koettanut mennä ottamaan itsellensä kansaa toisen kansan keskuudesta koettelemuksilla, tunnusteoilla ja ihmeillä, sodalla, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suurilla, pelättävillä teoilla, minkä kaiken Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt teille Egyptissä, sinun silmiesi edessä? Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Herra on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän.” PJP 446.5

“Ei Herra sen tähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän ; olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä. Ja tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä” (5 Moos. 7: 7—9). PJP 447.1

Israelin kansa oli ollut valmis syyttämään Moosesta vaikeuksistaan, mutta nyt he eivät enää epäilleet hänen toimineen ylpeydestä, kunnianhimosta tai itsekkyydestä. Luottavaisina he kuuntelivat hänen puhettaan. Mooses esitti uskollisesti heidän virheensä ja heidän isiensä rikkomukset. Heidän pitkällinen erämaan vaelluksensa oli herättänyt heissä usein kärsimättömyyttä ja kapinamieltä, mutta Herraa ei tästä Kanaaniin pääsyn pitkistymisestä käynyt syyttäminen; hän suri yhtä paljon kuin hekin sitä, ettei voinut luovuttaa Luvattua maata heti heidän omistukseensa ja siten näyttää kaikille kansoille, miten voimallisesti Herra oli vapauttanut kansansa. He eivät luottaneet Jumalaan vaan olivat ylpeitä ja epäuskoisia, ja se oli estänyt heitä pääsemästä Kanaaniin. He eivät mitenkään olisi antaneet oikeaa kuvaa kansasta, jonka Jumalana oli Herra, sillä heillä ei ollut hänen puhdasta, hyvää ja hyväntahtoista luonnettaan. Jos heidän isänsä olisivat uskollisesti noudattaneet Jumalan ohjeita ja päätöksiä sekä vaeltaneet hänen säädöstensä mukaisesti, he olisivat jo ajat sitten saaneet asettua Kanaaniin hyvinvoivana, pyhänä ja onnellisena kansana. Heidän ihanaan maahan pääsynsä viipyminen tuotti häpeää Jumalalle ja alensi hänen arvoaan ympärillä olevien kansojen silmissä. PJP 447.2

Mooses ymmärsi Jumalan lain luonteen ja arvon, ja hän vakuutti kansalle, ettei millään muulla kansalla ollut niin viisaita, vanhurskaita ja armollisia lakeja kuin heprealaisille oli annettu. Hän sanoi: “Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, sanovat he: ‘Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa.’” PJP 448.1

Mooses muistutti heille, “mitä tapahtui sinä päivänä, jona seisoit Herran, sinun Jumalasi, edessä Hoorebilla”. Ja hän esitti kansalle haasteenomaisen vetoomuksen: “Onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme? Ja onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt ja säädökset, kuin on koko tämä laki, jonka minä tänä päivänä teille annan?” Tuo Israelille esitetty haaste voitaisiin nykyään toistaa. Lait jotka Jumala antoi muinaiselle kansalleen, olivat viisaampia, parempia ja ihmisystävällisempiä kuin maan kehittyneimpienkin kansojen lait. Kansojen laeissa havaitaan uudistumattoman sydämen heikkouksien ja intohimojen merkkejä, mutta Jumalan laissa on jumalallisuuden leima. PJP 448.2

“Onhan Herra ottanut teidät ja vienyt pois rautapätsistä”, jatkoi Mooses, “että teistä tulisi hänen perintökansansa.” Ja heille kuvailtiin sitten tuota maata, johon he pian pääsisivät ja jonka he saisivat pitää jos noudattaisivat Jumalan lakia — ja miten tämä kuvaus liikuttikaan koko kansaa sen muistaessa, ettei hän, joka niin loistavasti kuvaili tuon ihanan maan siunauksia, päässytkään heidän syntinsä tähden osallistumaan kansansa perintöosasta: PJP 448.3

“Herra, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan”, joka “ei ole niinkuin Egyptin maa, josta te olette lähteneet ja jota sinä, siemenesi siihen kylvettyäsi, jalalla polkien kastelit niinkuin vihannestarhaa. Vaan se maa, jota te menette omaksenne ottamaan, on maa, jossa on vuoria ja laaksoja ja joka juo vettä taivaan sateesta.” Herra vie teidät “laaksoissa ja vuorilla vuotavien purojen, lähteiden ja syvien vesien maahan, nisun ja ohran, viiniköynnöksen, viikunapuun ja granaattiomenapuun maahan, jalostetun öljypuun ja hunajan maahan, maahan, jossa sinun ei tarvitse puutteessa leipääsi syödä eikä mitään puutetta nähdä, maahan, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista voit louhia vaskea.” Se on “maa, josta Herra, sinun Jumalasi, pitää huolen ja jota Herran, sinun Jumalasi, silmät aina katsovat, vuoden alusta sen loppuun saakka” (5 Moos. 8: 7—9; 11: 10—12). PJP 448.4

“Kun Herra, sinun Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, jonka hän isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle — suuret ja kauniit kaupungit, joita sinä et ole rakentanut, ja talot, täynnä kaikkea hyvää, joita sinä et ole täyttänyt, ja kallioon hakatut vesisäiliöt, joita sinä et ole hakannut, viinitarhat ja öljypuut, joita sinä et ole istuttanut — ja kun sinä olet syönyt ja olet ravittu, niin varo, ettet unhota Herraa.” “Niin varokaa, ettette unhota Herran, teidän Jumalanne, liittoa. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala.” Jos “teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä”, jatkoi Mooses, “teidät äkkiä hävitetään siitä maasta, johon te menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne.” PJP 449.1

Kerrattuaan julkisesti lain Mooses kirjoitti muistiin kaikki Jumalalta saamansa lait, säädökset ja rangaistukset sekä kaikki uhrijärjestelmää koskevat asetukset. Kaikki nämä sisältävä kirja annettiin sitten asianomaisten virkailijoiden hoitoon ja pantiin turvasäilöön arkin viereen. Mutta Mooses pelkäsi yhä, että kansa luopuisi Jumalasta. Aivan vavahduttavan ylevästi hän esitti heille, mitä siunauksia he saisivat kuuliaisuuden ehdolla ja mitä kirouksia rikkomukset aiheuttaisivat: PJP 449.2

“Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan”, niin “siunattu olet sinä kaupungissa ja siunattu olet kedolla. Siunattu on sinun kohtusi hedelmä ja maasi hedelmä ja sinun karjasi hedelmä.” — — Siunattu on sinun korisi ja sinun taikina-kaukalosi. Siunattu olet tullessasi ja siunattu olet lähtiessäsi. PJP 449.3

Herra antaa sinun voittaa vihollisesi, jotka nousevat sinua vastaan. Herra käskee siunauksen seurata sinua jyväaitoissasi ja kaikessa, mihin ryhdyt. PJP 450.1

“Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi. Ja sinä tulet kauhistukseksi, sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille niille kansoille, joiden keskuuteen Herra sinut kuljettaa. — — Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita sinä et tunne ja joita sinun isäsi eivät tunteneet, puuta ja kiveä. Ja niiden kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun. Ja sinun elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi. Aamulla sinä sanot: ‘Jospa olisi ilta!’ ja illalla sanot: ‘Jospa olisi aamu!’ — sellaista pelkoa sinä tunnet sydämessäsi, ja sellaisia näkyjä sinä näet silmissäsi.” PJP 450.2

Hengen innoittamana Mooses saattoi katsella kauas tulevaisuuteen ja kuvailla, miten kauhealla tavalla Israel lopulta kukistettaisiin kansakuntana ja miten Rooman sotajoukot hävittäisivät Jerusalemin: “Herra nostaa sinua vastaan kaukaisen kansan, joka tulee maan äärestä lentäen niinkuin kotka, kansan, jonka kieltä sinä et ymmärrä; tuimakatseisen kansan, joka ei armahda vanhaa eikä sääli nuorta.” PJP 450.3

Edelleen Mooses kuvaili elävästi maan täydellistä hävittämistä ja kansan hirvittäviä kärsimyksiä Tiituksen sotaväenosastojen piirittäessä Jerusalemia: “Se syö sinun karjasi hedelmän ja maasi hedelmän, kunnes sinä tuhoudut. — — Ja se ahdistaa sinua kaikissa porteissasi, kunnes korkeat ja lujat muurisi, joihin sinä luotit, kukistuvat kaikkialla maassasi. Siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon sinun vihollisesi saattaa sinut, sinä syöt oman kohtusi hedelmän, syöt poikiesi ja tyttäriesi lihaa, jotka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut. — — Hempeästi ja hekumallisesti elänyt nainen sinun keskuudessasi, joka hekumassaan ja hempeydessään ei edes yrittänyt laskea jalkaansa maahan, katselee silloin karsaasti miestä, joka hänen sylissänsä on, ja poikaansa ja tytärtänsä, eikä suo heille — — lapsia, joita hän synnyttää, sillä kaiken muun puutteessa syö hän ne salaa itse siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon vihollisesi saattaa sinut sinun porteissasi.” PJP 450.4

Mooses päätti puheensa vaikuttavasti: “Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa” (5 Moos. 30: 19, 20). PJP 451.1

Painaakseen nämä totuudet vielä syvemmin kaikkien mieleen Mooses puki ne pyhään runoasuun. Tämä laulu ei ollut pelkästään historiallinen vaan myös profeetallinen. Se kertoi, miten ihmeellisesti Jumala johdatteli kansaansa menneisyydessä, mutta kuvaili myös tulevaisuuden suuria tapahtumia ja uskollisten lopullista voittoa Kristuksen tullessa toisen kerran voimassaan ja kirkkaudessaan. Kansaa kehotettiin painamaan mieleensä tämä runopukuinen historia ja opettamaan sitä lapsilleen ja lastensa lapsille. Sitä piti laulaa seurakunnan jumalanpalveluksissa ja kansan suorittaessa arkisia askareitaan. Vanhempien velvollisuutena oli painaa nämä sanat lastensa vastaanottavaan mieleen niin syvälle, etteivät ne koskaan unohtuisi. PJP 451.2

Koska israelilaisten oli määrä erikoisessa mielessä toimia Jumalan lain varjelijoina ja säilyttäjinä, oli sen käskyjen merkitystä ja sen noudattamisen tärkeyttä nimenomaan korostettava heille ja heidän välityksellään heidän lapsilleen ja lastenlapsil- leen. Herra antoi säädöksistään seuraavan käskyn: “Teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.” PJP 451.3

Kun heidän lapsensa kysyisivät tulevina aikoina: “Mitä merkitsevät ne todistukset, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, meidän Jumalamme, on teille antanut?” olisi vanhempien kerrottava, miten armollisesti Jumala oli kohdellut heitä — miten Herra oli vapauttanut heidät jotta he noudattaisivat hänen lakiaan — ja vastattava heille: “Herra käski meidän pitää kaikki nämä säädökset ja peljätä Herraa, meidän Jumalaamme, että me aina menestyisimme ja hän pitäisi meitä elossa, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut. Ja se on koituva meille vanhurskaudeksi, että tarkoin noudatamme kaikkia näitä käskyjä Herran, meidän Jumalamme, edessä, niinkuin hän on meitä käskenyt.” PJP 451.4