Patriarkat Ja Profeetat

Luku 41—Lankeemus jordanilla

Iloisin mielin ja uudelleen lujittuneina uskossaan Jumalaan olivat Israelin voitokkaat joukot palanneet Baasanista. He olivat jo saaneet haltuunsa arvokasta aluetta ja uskoivat pian saavansa Kanaanin vallatuksi. Vain Jordanin virta erotti heidät Luvatusta maasta. Heti virran toisella puolen aukeni rehevänä vihannoiva tasanko, jota kumpuilevien lähteiden vedet kastelivat ja lehtevät palmupuut varjostivat. Lakeuden länsirajalla ylenivät Jerikon tornit ja rakennukset tuuheiden palmulehtojen kätköstä, joista se oli saanut Palmukaupungin nimensä. PJP 435.1

Jordanin itäpuolella, joen ja heidän ylittämänsä ylätasangon välissä oli samoin monta kilometriä leveä lakeus, jota jatkui jonkin matkaa pitkin joen vartta. Tässä suojaisassa laaksossa vallitsi trooppinen ilmasto; siellä kukoisti sittimpuu eli akaasia, jonka johdosta tasankoa kutsuttiin Sittimiksi tai Akaasialaak- soksi. Sinne israelilaiset leiriytyivät, ja jokivarren akaasialeh- doista he löysivät mieluisia suojapaikkoja. PJP 435.2

Mutta tässä miellyttävässä ympäristössä he joutuivat kohtaamaan vihollisen, joka oli aseellisia joukkoja tai erämaan villi- petojakin tuhoisampi. Asukkaat olivat turmelleet tuon luonnon rikkauksien kyllästämän maan. Pää jumaluutena palvottiin yleisesti Baalia kovin turmeltunein ja irstain menoin. Joka taholla oli epäjumalanpalvelukseen ja irstauden harjoittamiseen omistettuja paikkoja, joiden nimetkin todistivat kansan inhottavasta turmeluksesta. PJP 435.3

Ympäristön saastuttava vaikutus saavutti pian isaraelilaisetkin. Alati tarjolla olevat paheen houkutukset tulivat heille tutuiksi; heidän joutilas ja toimeton elämänsä oli omiaan alentamaan heidän moraalista tasoaan, ja miltei huomaamattaan he loittonivat Jumalasta ja joutuivat sellaiseen sisäiseen tilaan, jossa he kiusauksen tullen helposti lankesivat. PJP 436.1

Israelin ollessa leiriytyneenä Jordanin varrelle Mooses valmistautui valloittamaan Kanaania. Tuo suuri johtaja käytti kaiken aikansa tähän työhön, mutta tämän epävarman odottelun ajan pitkittyessä kansa kävi kärsimättömäksi, ja jo muutaman viikon kuluttua se oli poikennut hyveen ja puhtauden polulta erääseen historiansa synkimpään lankeemukseen. PJP 436.2

Aluksi oli vain vähäistä kanssakäymistä israelilaisten ja heidän pakanallisten naapureidensa välillä, mutta ennen pitkää alkoi midianilaisia naisia hivuttautua leiriin. Heidän hiljainen liikuskelunsa ei herättänyt leirissä sen enempää huomiota eikä siitä aluksi kerrottu Mooseksellekaan. Kuitenkin nämä naiset pyrkivät heprealaisten kanssa seurustellessaan houkuttelemaan heitä rikkomaan Jumalan lakia, kiinnittämään heidän huomiotaan pakanallisiin menoihin ja tapoihin ja johtamaan heitä epäjumalanpalvelukseen. He peittivät nämä aikeensa niin huolellisesti ystävyyden verhoon, etteivät edes kansan elämää tarkkailevat vartijatkaan osanneet epäillä heitä. PJP 436.3

Bileamin ehdotuksesta Mooabin kuningas järjesti jumaliensa kunniaksi suuret juhlat, ja salaa sovittiin siitä, että Bileam hou- kuttelisi israelilaisia osallistumaan niihin. He pitivät häntä Jumalan profeettana, ja siksi hän saattoi helposti toteuttaa aikeensa. Hän saikin mukaansa paljon väkeä juhlille. He uskaltautuivat kielletylle alueelle ja kietoutuivat saatanan pauloihin. Viehättävä soitto ja laulu sekä pakanatyttärien tenhoava kauneus saivat heidät unohtamaan uskollisuutensa Jumalaa kohtaan. Yhtyen hilpeään ilonpitoon ja juhlintaan he humaltuivat paljosta viinin juonnista, niin etteivät enää kyenneet hillitsemään itseään vaan päästivät intohimonsa valloilleen. Irstailullaan he vaimensivat omantunnon äänen ja olivat pian valmiit kumartamaan epäjumalia, uhraamaan pakanoiden alttareilla ja osallistumaan heidän riettaisiin menoihinsa. PJP 436.4

Ennen pitkää myrkky oli levinnyt kuolettavan tartunnan ta- voin koko Israelin leiriin. He olisivat kyllä voittaneet vihollisensa taistelussa, mutta naisten pakanalliset juonet kukistivat heidät. Kansa vaikutti kerrassaan hullaantuneelta. Sen hallitsevat ja johtavat miehet olivat ensimmäisinä pahanteossa, ja kansasta lankesi niin monet syntiin, että luopumusta voitiin sanoa kansalliseksi. “Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria”, herätti se Mooseksenkin lopulta havaitsemaan pahan. Tällöin olivat heidän vihollisensa päässeet juonitteluissaan niin pitkälle, että israelilaiset osallistuivat Peorin vuoren irstaisiin palvontamenoihin ja alkoivat lisäksi jo noudattaa pakanallisia menoja omassa leirissäänkin. Vanha Mooses pahastui tästä kovin, ja Jumalankin viha syttyi. PJP 436.5

Pahat tavat tekivät Israelille sen, mitä Bileam ei kyennyt kaikilla taioillaankaan aikaansaamaan — ne erottivat sen Jumalasta. Nopeat rangaistukset herättivät kansan huomaamaan syntinsä valtavan suuruuden. Hirvittävä vitsaus puhkesi leirissä, ja kymmenet tuhannet joutuivat nopeasti sen uhreiksi. Jumala käski tuomareita surmaamaan tämän luopumuksen johtajat. Tämä käsky toteutettiin viipymättä. Rikkojat tapettiin, ja heidän ruumiinsa ripustettiin kaiken Israelin nähtäviksi, jotta seurakunta tuon johtajiensa saaman ankaran kohtelun nähdessään voisi syvästi tajuta, miten Jumala inhosi heidän syntiään ja miten hirmuinen oli hänen vihansa heitä kohtaan. PJP 437.1

Kaikki pitivät rangaistusta oikeudenmukaisena, ja kansa riensi ilmestysmajalle. Siellä he tunnustivat syntinsä itkien ja syvästi nöyrtyen. Heidän siinä itkiessään Jumalan edessä pyhäkön ovella, ja kun vitsaus vielä teki tuhoaan ja tuomarit olivat täyttämässä kaameaa tehtäväänsä, tuli muuan israelilaisen päämiehen poika Simri julkeasti leiriin midianilaisen porton seurassa. Tämä oli “midianilaisen perhekunnan heimopäällikön tytär”, ja Simri toi hänet telttaansa. Paheellisuus ei ollut koskaan ennen esiintynyt näin röyhkeästi ja sisukkaasti. Juovuspäissään Simri toi syntinsä “julki niinkuin sodomalaiset” ja piti häpeäänsä kunnianaan. Papit ja johtajat olivat heittäytyneet maahan mur- heisinä ja nöyrtyneinä itkien “eteisen ja alttarin välillä” ja rukoillen Herraa, että hän säästäisi kansaansa eikä antaisi perintöosaansa häväistäväksi. Mutta tämä Israelin ruhtinas pöyhkeili synnillään seurakunnan nähden aivan kuin uhmatakseen Juma- lan kostoa ja pilkatakseen kansan tuomareita. Piinehas, joka oli ylimmäisen papin Eleasarin poika, nousi kansan keskeltä, “otti keihään käteensä ja seurasi tuota Israelin miestä makuu- suojaan ja lävisti heidät molemmat”. Näin taukosi vitsaus, ja koko Israel kunnioitti pappia, joka oli toimeenpannut jumalallisen rangaistuksen, ja pappeus vahvistettiin hänelle ja hänen suvulleen iäksi. PJP 437.2

“Piinehas on kääntänyt minun vihani pois israelilaisista”, julisti Herra. “Sano siis: Katso, minä teen hänen kanssansa liiton hänen menestymiseksensä. Ja se tulee hänelle ja hänen jälkeläisillensä ikuiseksi pappeuden liitoksi, koska hän kiivaili Jumalansa puolesta ja toimitti sovituksen israelilaisille.” PJP 438.1

Siinä rangaistuksessa, joka kohtasi Israelia sen Sittimissä tekemän synnin tähden, kuolivat loput siitä suuresta joukosta, josta Herra oli sanonut lähes neljäkymmentä vuotta aikaisemmin, “että heidän oli kuoltava erämaassa”. Jumalan ohjeen mukaan pidettiin katselmus “Mooabin arolla lähellä Jordania” ja se osoitti, ettei “heidän joukossaan ollut ketään siinä israelilaisten katselmuksessa ollutta, jonka Mooses ja pappi Aaron olivat pitäneet Siinain erämaassa. — — Eikä heistä jäänyt ketään, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika” (4 Moos. 26: 63—65). PJP 438.2

Jumala oli rangaissut Israelia siitä, että se oli taipunut midianilaisten viettelyksiin, mutta eivät kiusaajatkaan pääsisi väistämään jumalallisen oikeuden vihaa. Kun amalekilaiset hyökkäsivät Refidimissä israelilaisten heikon ja uupuneen jälkijoukon kimppuun, heitä rangaistiin siitä vasta paljon myöhemmin. Mutta kun midianilaiset houkuttelivat israelilaisia syntiin, heitä kohtasi heti Jumalan rangaistus, koska he olivat vaarallisempia vihollisia. Jumala käski Moosesta: “Kosta israelilaisten puolesta midianilaisille. Senjälkeen sinut otetaan pois heimosi tykö” (4 Moos. 31: 2). Tämä käsky toteutettiin heti. Kustakin sukukunnasta valittiin tuhat miestä, ja heidät lähetettiin matkaan Piinehaan johdolla. “Niin he lähtivät sotimaan Midiania vastaan, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut. Muiden mukana, jotka kaatuivat, he surmasivat Midianin viisi kuningasta. Myös Bileamin, Beorin pojan, he surmasivat miekalla” (jakeet 7, 8). Mooses käski surmata myös naiset, jotka hyökkäävät joukot olivat ottaneet vangeiksi, sillä he olivat Israelin vihollisista syyllisimpiä ja vaarallisimpia. PJP 438.3

Tällainen oli niiden loppu, jotka juonittelivat Jumalan kansaa vastaan. Psalmista sanoo: “Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät” (Ps. 9: 16). “Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä, vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta.” Kun “ahdistetaan vanhurskaan sielua”, silloin Herra “kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden” (Ps. 94: 14,15,21,23). PJP 439.1

Kun Bileam noudettiin kiroamaan heprealaisia, hän ei voinut kaikilla noituuksillaankaan aiheuttaa heille mitään vahinkoa, sillä Herra ei ollut havainnut “vaivaa Jaakobissa eikä — — onnettomuutta Israelissa”. Mutta kun he kiusaukseen taipumalla rikkoivat Jumalan lain, he menettivät Jumalan varjeluksen. Silloin kun Jumalan kansa noudattaa uskollisesti hänen käsky- jään, “ei ole noituutta Jaakobissa eikä tavata taikuutta Israelissa” (4 Moos. 23: 21, 23). Siksi saatana pyrkii kaikella voimallaan ja juonikkuudellaan houkuttelemaan heitä syntiin. Jos niistä, jotka sanovat olevansa Jumalan lain tallettajia, tulee sen käskyjen rikkojia, he irrottautuvat Jumalasta eivätkä kykene torjumaan vihollisiaan. PJP 439.2

Israelilaiset, joita Midianin sotajoukot ja noituudet eivät pystyneet voittamaan, lankesivat sen porttojen pauloihin. Näin voimallisesti houkuttelee saatanan palvelukseen antautunut nainen sieluja satimeen ja tuhoon. “Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut” (Sanani. 7: 26). Näin eksytettiin Seetin lapset kunniallisuuden polulta, niin että pyhä siemen turmeltui. Näin kiusattiin Joosefia. Näin vieteltynä paljasti Simson voimansa salaisuuden ja jätti Israelin avuttomana filistealaisten käsiin. Tässä kohdin kompastui Daavidkin. Ja Salomokin, kuninkaista viisain, jonka kolmesti mainitaan olleen Jumalallensa rakas, joutui intohimonsa orjaksi ja menetti puhtautensa langetessaan saman tenhoavan voiman houkutuksiin. PJP 439.3

“Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tul lut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea” (1 Kor. 10: 11,12). Saatana tietää hyvin, mitä tekoa ihmissydän on, ja tutkittuaan asiaa pirullisen tiiviisti tuhansia vuosia hän tuntee tarkoin, missä kohdin mikin luonne on helpoimmin haavoitettavissa. Ja niin hän on sukupolvesta toiseen pyrkinyt kukistamaan voimakkaimpiakin, Israelin ruhtinaita, samoilla kiusauksilla, jotka osoittautuivat niin tehokkaiksi Baal-Peorin vuorella. Pitkin aikakausien rannikkoa nähdään luonnehylkyjä, jotka ovat haaksirikkoutuneet aistillisen hillittömyyden salakareihin. Lähestyessämme ajan loppua ja Jumalan kansan päästyä taivaallisen Kanaanin rajalle saatana on samoin kuin muinoinkin kaksinkertaistava ponnistuksensa saadakseen heidät estetyiksi pääsemästä tuohon ihanaan maahan. Hän punoo paulojaan jokaisen sielun menoksi. Varuillaan on oltava muidenkin kuin vain tietämättömien ja sivistymättömien, sillä hän kohdistaa kiusauksensa myös korkeimmissa asemissa ja pyhimmissä tehtävissä oleviin. Jos hän voi saastuttaa heidän sisäisen elämänsä, hän voi heidän kauttaan johtaa monia turmioon. Ja hän käyttää nykyään samoja välikappaleita kuin kolme tuhatta vuotta sitten. Maailmallisilla ystävyyssuhteilla, kauneuden tenhovoimalla, huvittelunhalulla, hilpeydellä, kemuilla tai viinimaljalla hän houkuttelee rikkomaan seitsemättä käskyä. PJP 439.4

Saatana vietteli Israelin hillittömyyteen ennen kuin johti sen palvelemaan epäjumalia. Ne, jotka omassa olemuksessaan häpäisevät Jumalan kuvan ja turmelevat hänen temppelinsä, eivät kaihda muullakaan tavoin häpäisemästä Jumalaa, kunhan vain saavat siten tyydyttää turmeltuneita halujaan. Aistillinen hillittömyys heikentää mieltä ja turmelee sielun. Aistillisten taipumusten noudattaminen turruttaa ja lamaannuttaa siveellisiä ja älyllisiä kykyjä, ja intohimojen orjan on mahdotonta käsittää Jumalan lain pyhää velvoitusta arvostaa oikein sovitusta tai sielua. Hyvyys, puhtaus ja totuus, Jumalan kunnioittaminen ja kaiken pyhän rakastaminen — kaikki se pyhä ja jalo kiintymys mikä yhdistää ihmiset taivaallisiin — tuhoutuu himon palossa. Sielu synkkenee ja autioituu erämaaksi, pahojen henkien tyyssijaksi “ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi”. Jumalan kuvaksi luodut olennot alentuvat aivan eläimelliselle tasolle. PJP 440.1

Seurustelu epäjumalain palvojien kanssa ja osallistuminen heidän juhlamenoihinsa sai heprealaiset rikkomaan Jumalan lain ja hänen rangaistuksensa kohtaamaan kansaa. Samoin saatanan onnistuu nykyäänkin parhaiten vietellä Kristuksen seuraajia syntiin saattamalla heidät seurustelemaan jumalattomien kanssa ja yhtymään heidän huveihinsa. “Sentähden: ‘Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko” (2 Kor. 6:17). Jumala vaatii kansaansa nykyään yhtä tarkoin kuin muinoin Israeliakin karttamaan maailmaa, sen tapoja ja periaatteita. Ja tämä ero tapahtuukin aivan pakosta, jos he vain uskollisesti noudattavat hänen sanansa opetuksia. Kristittyjä varoitetaan aivan yhtä suoraan ja täsmällisesti mukautumasta jumalattomien mielenlaatuun ja tapoihin kuin heprealaisia varoitettiin seurustelemasta pakanoiden kanssa. Kristus sanoo meille: “Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä” (1 Joh. 2: 15). “Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen” (Jaak. 4:4). Kristuksen seuraajien tulee erottautua syntisistä ja hakeutua heidän seuraansa vain silloin kun heillä on tilaisuus tehdä hyvää heille. Meidän tulee päättävästi karttaa niiden seuraa, joiden vaikutus loitontaa meitä Jumalasta. Samalla kun rukoilemme: “Äläkä saata meitä kiusaukseen”, meidän on parhaamme mukaan varottava kiusausta. PJP 440.2

Israelilaiset lankesivat syntiin ulkonaisesti helpoissa ja turvallisissa oloissa. He eivät pitäneet Jumalaa alati mielessään, laiminlöivät rukouksen ja tulivat itsevarmoiksi. Mukavat olot ja halujensa tyydyttäminen tekivät heidät varomattomiksi suojaamaan mieltään turmelevilta ajatuksilta. Muurien sisäpuolella olevat petturit saivat muinoin Israelin periaatteelliset linnoitukset kukistumaan ja kansan antautumaan saatanan valtaan. Näin saatana vieläkin pyrkii saattamaan sielun perikatoon. Maailma ei tiedäkään, miten pitkällinen valmistelu on käynnissä kristittyjen sydämessä, ennen kuin hän tekee julkisynnin. Ei mieli hetkessä suistu puhtaudesta ja pyhyydestä turmelukseen ja rikoksiin. Kestää kauan ennen kuin Jumalan kuvaksi luodut madaltuvat raakuuksiin ja saatanallisuuksiin. Katselemalla me muutumme. Ajattelemalla jatkuvasti epäpuhtaasti ihminen voi muut- tua mieleltään sellaiseksi, että hän mieltyy sellaiseen syntiin jota ennen inhosi. PJP 441.1

Saatana pyrkii kaikin keinoin saamaan rikoksen ja alentavat paheet yleisesti suosituiksi. Emme voi kulkea kaduilla näkemättä räikeitä mainoksia jossakin romaanissa tai näytelmässä esitettävistä rikoksista. Näin ihmisten ajatukset totutetaan syntiin. Rikollisten toimia selostetaan päivälehdissä, ja kaikista intohimoja kiihottavista tapauksista kerrotaan jännittävästi Mieltä alentavista rikoksista saadaan kuulla ja lukea niin paljon, että monien herkkä omatunto, joka olisi kauhuissaan kavahtanut moisia raakuuksia, turtuu ja paatuu siinä määrin, että ne tuntuvat nyt suorastaan houkuttelevan mielenkiintoisilta. PJP 442.1

Maailmassa nykyään harrastetut huvitukset ovat jopa kristityiksi tunnustautuvien parissa saman suuntaisia kuin muinoin pakanoilla. Saatana muuttaa ne miltei kaikki sielua tuhoaviksi. Teatterinäytelmillä hän on kautta aikojen kiihottanut intohimo ja ja ihannoinut paheita. Saatana käyttää oopperan viehättäviä kuvaelmia ja tenhoavaa musiikkia, naamiaisia, tanssia ja korttipelejä murtamaan periaatteellisia estoja ja avaamaan mahdollisuuksia aistillisille vallattomuuksille. Hän on kietomassa sielua pauloihinsa jokaisessa huvitilaisuudessa, joka kannustaa ylpeyteen ja halujen hillittömyyteen ja saa ihmisen unohtamaan Jumalan ja ikuiset asiat. PJP 442.2

“Yli kaiken varottavan varjele sydämesi”, neuvoo viisas Salomo, “sillä sieltä elämä lähtee” (Sanani. 4: 23). “Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee” (Sanani. 23: 7). Jumalallisen armon täytyy uudistaa sydän, sillä muutoin on turha yrittää puhdistaa elämää. Joka yrittää rakentaa jaloa ja hyveellistä luonnetta välittämättä Kristuksen armosta, pystyttää rakennuksensa lentohiekalle. Kiusauksen ankarissa myrskyissä se sortuu varmasti. Jokaisen tulisi rukoilla Daavidin tavoin: “Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki” (Ps. 51:12). Ja saatuamme taivaallisen lahjan meidän tulee edetä kohti täydellisyyttä varjeltuen “Jumalan voimasta uskon kautta” (1 Piet. 1: 5). PJP 442.3

Silti meidän on ponnisteltava kiusausta vastaan. Niiden, jotka mielivät varjeltua saatanan juonilta, täytyy tarkoin vartioida sielun sisääntuloaukkoja; heidän täytyy varoa lukemasta, katsomasta tai kuulemasta sellaista, mikä herättää epäpuhtaita ajatuksia. Mieltä ei pitäisi jättää harhailemaan kaikessa, mitä sielunvihollinen saattaa ehdottaa ajateltavaksi. “Vyöttäkää Sentähden mielenne kupeet”, kehottaa apostoli Pietari, “ja olkaa raittiit; — — älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi” (1 Piet. 1: 13—15). Ja Paavali sanoo: “Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa” (Fil. 4: 8). Tämä edellyttää harrasta rukousta ja herkeämätöntä tarkkaavaisuutta. Pyhän Hengen jatkuvan vaikutuksen täytyy auttaa meitä suuntaamaan mielemme ylöspäin ja harjaannuttaa ajattelemaan puhtaita ja pyhiä asioita. Ja meidän on tutkittava ahkerasti Jumalan sanaa. “Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.” Psalmista sanoo: “Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan” (Ps. 119: 9,11). PJP 442.4

Israelin lankeemus syntiin Beet-Peorissa sai Jumalan rankaisemaan kansaa, ja vaikkei hän nykyään rankaisisikaan yhtä nopeasti samoista synneistä, eivät ne suinkaan jää rangaistustaan vaille. “Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet” (IKor. 3: 17). Luonto on liittänyt näihin rikoksiin hirvittävät rangaistukset, jotka enemmin tai myöhemmin kohtaavat jokaista lainrikkojaa. Enemmän kuin mitkään muut synnit ovat juuri nämä niin pelottavasti madaltaneet ihmissukua ja aiheuttaneet maan kirouksena olevaa sairautta ja kurjuutta. Synnintekijät voivat ehkä salata rikkomuksensa toisilta ihmisiltä mutta joutuvat silti varmasti korjaamaan tekojensa satona kärsimystä, sairautta, vähämielisyyttä tai kuolemaa. Ja tämän elämän jälkeen he joutuvat sen tuomioistuimen eteen, joka langettaa ikuiset rangaistuksensa. “Ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa”, vaan joutuvat saatanan ja pahojen enkelien kanssa “tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema” (Gal. 5: 21; Ilm. 20: 14). PJP 443.1

“Hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi. Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka” (Sanani. 5: 3,4). “Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea, ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle, ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa” (jakeet8—11). “Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden. Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee” (Sanani. 2: 18,19). “Hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa” (Sanani. 9: 18). PJP 443.2