Patriarkat Ja Profeetat

Luku 40—Bileam

Valloitettuaan Baasanin israelilaiset palasivat Jordanille valmistautuakseen välittömästi siirtymään Kanaaniin. He leiriytyivät joen varrelle ennen sen laskemista Kuolleeseen mereen aivan vastapäätä olevan Jerikon tasangon kohdalle. He olivat nyt juuri Mooabin rajoilla, ja mooabilaiset olivat kauhuissaan maahan tunkeutuvien päästyä jo niin lähelle. PJP 421.1

Israel ei ollut ahdistanut mooabilaisia, mutta silti nämä olivat pahoin aavisteluin seuranneet kaikkea, mitä oli tapahtunut naapurimaissa. Amorilaiset, jotka olivat ajaneet heidät pakosalle, olivat nyt heprealaisten kukistamia, ja se alue, jonka amorilaiset olivat riistäneet Mooabilta, oli nyt Israelin hallussa. Baasanin sotajoukot olivat antautuneet pilvenpatsaaseen kätkeytyneen salaperäisen voiman lannistamina, ja väkivahvat linnoitukset olivat nyt heprealaisten valtaamia. Mooabilaiset eivät uskaltaneet lähteä hyökkäykseen; oli hyödytöntä koota aseväkeä taistelemaan niitä yliluonnollisia voimia vastaan, jotka olivat israelilaisten puolella. Mutta kuten faarao muinoin, päättivät mooabi- laisetkin turvautua taikavoimiin kumotakseen niiden avulla Jumalan teot. He koettaisivat saada Israelin kirotuksi. PJP 421.2

Sekä kansalliset että uskonnolliset siteet liittivät Mooabin kansan ja midianilaiset läheisesti toisiinsa. Ja Baalak, Mooabin kuningas, sai sukulaiskansan pelkäämään ja varmisti sen yhtymisen hankkeisiinsa Israelia vastaan tällä sanomallaan: “Nyt tuo lauma syö puhtaaksi kaiken meidän ympäriltämme, niinkuin härkä syö kedon vihannuuden.” Mesopotamialaisella Bilea millä oli tietämän mukaan yliluonnollisia kykyjä, ja hänen maineensa oli levinnyt Mooabin maahan asti. He päättivät nyt kutsua hänet avukseen. Niinpä lähetettiin matkaan “Mooabin vanhimmat ja Midianin vanhimmat”, jotta Bileam saataisiin varmasti ennustamaan ja tekemään taikojaan Israelia vastaan. PJP 421.3

Lähettiläät suuntasivat tuota pikaa matkansa yli vuorten ja halki erämaiden Mesopotamiaan, ja löydettyään Bileamin esittivät hänelle kuninkaansa sanoman: “Katso, Egyptistä on lähtenyt liikkeelle kansa; katso, se on tulvinut yli maan ja asettunut minua lähelle. Tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa, sillä se on minua väkevämpi; ehkä minä sitten saan sen voitetuksi ja karkoitetuksi maasta. Sillä minä tiedän, että jonka sinä siunaat, se on siunattu, ja jonka sinä kiroat, se on kirottu.” PJP 422.1

Bileam oli aikaisemmin ollut kunnon mies ja Jumalan profeetta. Mutta hän oli luopunut ja jättäytynyt ahneuden valtaan. Kuitenkin hän yhä sanoi olevansa Korkeimman palvelija. Hän tiesi kyllä miten Jumala oli auttanut Israelia, ja kun sanansaattajat kertoivat asiansa, hän tiesi hyvin, että hänen velvollisuutensa oli kieltäytyä Baalakin palkkioista ja palauttaa lähettiläät tyhjin toimin pois. Mutta hän uskaltautui leikittelemään kiusauksella. Hän selitti sanansaattajille, ettei voinut antaa varmaa vastausta kysymättä ensin neuvoa Herralta, ja pyysi heitä jäämään yöksi luokseen. Bileam tiesi, ettei hänen kirouksensa voinut vahingoittaa Israelia. Jumala oli heidän puolellaan, ja niin kauan kuin he pysyivät uskollisina hänelle, eivät mitkään maan tai helvetin vastustavat voimat kykenisi voittamaan heitä. Mutta hänen itserakkauttaan imartelivat lähettiläiden sanat: “Jonka sinä siunaat, se on siunattu, ja jonka sinä kiroat, se on kirottu.” Kalliit lahjukset ja tulevan korkean aseman mahdollisuus vetosivat hänen ahneuteensa. Hän otti vastaan tarjotut kalleudet ahnaasti, ja sen jälkeen hän koetti tyydyttää Baalakin toivomuksia tunnustaen samalla tiukasti tottelevansa Jumalan tahtoa. PJP 422.2

Yön näyssä Jumalan enkeli toi Bileamille sanoman: “Älä mene heidän kanssaan äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se on siunattu.” PJP 422.3

Aamulla Bileam lähetti vastahakoisesti sanantuojat paluumatkalle, muttei maininnut heille, mitä Herra oli sanonut. Ärtyneenä siitä, että hänen voiton ja kunnian kuvitelmansa oli niin äkkiä pyyhkäisty pois, hän huudahti kärttyisästi: “Menkää takaisin maahanne, sillä Herra ei ole sallinut minun lähteä teidän kanssanne.” PJP 422.4

Bileam “rakasti vääryyden palkkaa” (2 Piet. 2: 15). Ahneuden synti, jonka Jumala sanoo olevan epäjumalanpalvelusta, oli tehnyt hänestä pyrkyrin, ja tämän ainoan vian perusteella saatana sai hänet kokonaan valtaansa. Tämä aiheutti hänen tuhonsa. Saatana tarjoaa aina maailmallista voittoa ja kunniaa houkutellakseen ihmisiä luopumaan Jumalan palvelemisesta. Hän sanoo heille, että heidän liiallinen tunnollisuutensa estää heitä menestymästä. Näin monet viekoitellaan poikkeamaan tinkimättömän rehellisyyden polulta. Ensimmäinen väärä askel tekee seuraavan helpommaksi, ja he tulevat yhä uskaliaammiksi. Ja jättäydyttyään ahneuden ja voitonhimon valtaan he tekevät ja tohtivat lopulta mitä kauheuksia tahansa. Monet kuvittelevat voivansa poiketa tunnollisesta rehellisyydestä joksikin aikaa jonkin maailmallisen edun takia ja palata hankkeensa onnistuttua taas entiseen kunnolliseen elämäntyyliinsä milloin vain haluavat. Mutta sellaiset kietoutuvat saatanan pauloihin, ja vain ani harvoin niistä selvitään eroon. PJP 423.1

Lähettiläiden kertoessa Baalakille, ettei profeetta halunnut tulla heidän mukaansa, he eivät maininneet mitään siitä, että Jumala oli kieltänyt häntä lähtemästä. Kuningas luuli Bileamin viivyttelevän vain suuremman palkkion toivossa ja lähetti enemmän ja arvokkaampia ruhtinaita lupaamaan entistä suurempia palkkioita ja suostumaan kaikkiin Bileamin ehtoihin. Kiireesti hän pyysi sanomaan profeetalle näin: “Älä kieltäydy tulemasta minun luokseni. Sillä minä palkitsen sinut ylenpalttisesti ja teen kaiken, mitä minulta vaadit; tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa.” PJP 423.2

Bileam joutui nyt toisen kerran kokeeseen. Lähettiläiden pyy- dellessä hartaasti Bileamia lähtemään tämä antoi ymmärtää, ettei hän tunnollisena kunnian miehenä ollut houkuteltavissa kullalla tai hopealla toimimaan vastoin Jumalan tahtoa. Yhtä kaikki hän halusi suostua kuninkaan pyyntöön, ja vaikka hän tarkoin jo tiesi Jumalan tahdon, hän vaati kuninkaan lähettejä jälleen yöpymään voidakseen esittää lisätiedusteluja Jumalalle, ikään kuin Ääretön olisi ihminen, jota vakuutellen suostutellaan. PJP 423.3

Yöllä Herra ilmestyi Bileamille ja sanoi: “Jos nämä miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja lähde heidän kanssaan, mutta tee vain se, mitä minä sinulle sanon.” Näin pitkälle Herra salli Bileamin noudattaa itsepintaisesta halustaan omaa tahtoaan. Hän ei pyrkinytkään tekemään Jumalan tahtoa, vaan teki oman mielensä mukaan ja toivoi Herran sitten hyväksyvän sen. PJP 424.1

Tuhannet menettelevät nykyään aivan samoin. He käsittävät helposti velvollisuutensa niin kauan, kuin se ei poikkea heidän omista mieltymyksistään. Tämä velvollisuus on selvästi esitettynä Raamatussa, tai sitten olosuhteet tai järki sanelevat sen kyllin kuuluvasti. Mutta milloin nämä velvoitukset ovat vastoin heidän omia halujaan ja taipumuksiaan, he useinkin sivuuttavat ne ja kehtaavat lähteä kyselemään velvollisuuttaan Jumalalta. Näköjään hyvinkin tunnollisesti he anovat häneltä kauan ja hartaasti valoa. Mutta Jumalan kanssa ei leikitellä. Hän antaa sellaisten usein noudattaa mielitekojaan ja kärsiä niiden seurauksista. “Minun kansani ei kuullut minun ääntäni. — — Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan” (Ps.81: 12,13). Kun joku ymmärtää selvästi velvollisuutensa, niin älköön sitten rohjetko enää rukoilla Jumalaa vapauttamaan häntä sen täyttämisestä. Hänen pitäisi pikemmin anoa nöyrän alistuvasti Jumalalta voimaa ja viisautta sen suorittamiseen. PJP 424.2

Mooabilaiset olivat turmeltunutta ja epäjumalia palvovaa kansaa. Mutta heidän saamansa vähäisemmän valon mukaan heidän syyllisyytensä ei ollut niin suuri kuin Bileamin. Koska hän tunnustautui Jumalan profeetaksi, katsottaisiin hänen julistavan kaiken sanottavansa jumalallisella arvovallalla. Siksi hän ei saanut puhua oman mielensä mukaisesti, vaan hänen piti julistaa se sanoma, jonka Jumala antaisi hänelle. “Tee vain se, mitä minä sinulle sanon”, kuului Jumalan käsky. PJP 424.3

Bileam oli saanut luvan lähteä Mooabin päämiesten matkaan, jos he tulisivat aamulla hakemaan häntä. Mutta harmistuneina hänen viivyttelystään ja peläten hänen taas kieltäytyvän he lähtivät kotimatkalleen neuvottelematta enää hänen kanssaan. Nyt ei Baalakin pyyntöön suostuminen ollut enää mitenkään perusteltavissa. Mutta Bileam ei millään halunnut luopua palkkiosta, ja nousten tutun ratsuaasinsa selkään hän lähti matkaan. Vieläkin häntä pelotti että Jumala saattoi peruuttaa lupansa, ja siksi hän kiirehti kärsimättömästi kulkuaan, jottei vain mitenkään jäisi vaille ahnehtimaansa palkkiota. PJP 424.4

Mutta “Herran enkeli asettui tielle estämään häntä”. Aasi näki tuon ihmiselle näkymättömän jumalallisen sanantuojan ja poikkesi tieltä pellolle. Bileam löi eläintä kiukustuneena ja palautti sen tielle, mutta enkeli ilmestyi uudelleen kapeassa solassa, jossa oli kiviaita tien kummallakin puolella. Aasi koetti suojau- I tua uhkaavalta olennolta painautumalla sivuun ja likisti tällöin herransa jalkaa aitaa vasten. Bileam ei tajunnut lainkaan, että Jumala oli puuttunut asiaan ja esti hänen kulkunsa. Siksi hän kovin äkeissään löi aasia armottomasti ja pakotti sen jatkamaan matkaa. PJP 425.1

Mutta enkeli ilmestyi vielä kerran, nyt asettuneena “ahtaaseen paikkaan, jossa ei ollut tilaa väistyä oikealle eikä vasemmalle”. Enkeli vaikutti yhtä uhkaavalta kuin aikaisemminkin, ja aasi- parka nauliutui kauhistuneena paikalleen ja lysähti ratsastajansa alla maahan. Bileam raivostui nyt silmittömästi ja alkoi entistä säälimättömämmin hakata eläintä. Silloin Jumala avasi aasin suun, ja niin tuo “mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden” (2 Piet. 2: 16). “Mitä minä olen sinulle tehnyt”, se sanoi, “koska lyöt minua jo kolmannen kerran?” PJP 425.2

Harmissaan siitä että hänen matkansa näin estyi Bileam vastasi aasille aivan kuin olisi puhutellut älykästä olentoa: “Sinä olet pitänyt minua pilkkanasi. Olisipa minulla miekka kädessäni niin nyt minä sinut tappaisin.” Tässä oli mies, joka julisti olevansa tietäjä ja oli matkalla lamauttamaan kirouksellaan kokonaisen kansan voiman kykenemättä kuitenkaan voimallaan tappamaan ratsuaankaan! PJP 425.3

Nyt Herra avasi Bileamin silmät, ja hän näki Jumalan enkelin seisovan edessään paljastettu miekka kädessään, valmiina iskemään. Kauhuissaan “hän kumartui ja heittäytyi kasvoilleen”. Enkeli sanoi hänelle: “Minkätähden olet lyönyt aasintammaasi jo kolme kertaa? Katso, minä olen tullut sinua estämään, sillä ajattelemattomasti sinä olet lähtenyt tälle matkalle vastoin minun tahtoani. Mutta aasintamma näki minut ja on väistynyt edestäni jo kolme kertaa. Ja jos se ei olisi väistynyt minun edestäni, niin minä olisin surmannut sinut, mutta jättänyt sen elämään.” PJP 425.4

Bileam sai kiittää hengissä pysymisestään eläinparkaa, jota hän oli kohdellut niin julmasti. Tämä mies julisti olevansa Herran profeetta, jonka silmät oli avattu ja joka näki “Kaikkivaltiaan näkyjä”. Ja kuitenkin hän oli niin ahneuden ja kunnianhimon sokaisema, ettei pystynyt havaitsemaan Jumalan enkeliä, jonka hänen eläimensä kyllä näki. Tällaista voi sattua “niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut” (2 Kor. 4: 4). Miten monet ovatkaan näin sokaistuja! He ryntäävät eteenpäin kielletyillä poluilla ja rikkovat Jumalan lakia eivätkä huomaa että Jumala ja hänen enkelinsä ovat heitä vastaan. Bileamin lailla he vihoittelevat niille, jotka tahtoisivat estää heitä joutumasta turmioon. PJP 426.1

Bileamin mielenlaatu ilmeni siinä miten hän kohteli aasiaan. “Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton” (Sanani. 12: 10). Harvat käsittävät, miten synnillistä on käyttää väärin eläimiä tai antaa niiden kärsiä hoidon puutteesta. Hän joka loi ihmisen teki myös häntä alemmat eläimet “ja armahtaa kaikkia tekojansa” (Ps. 145: 9). Eläimet luotiin palvelemaan ihmistä, mutta hänellä ei ole lupa rääkätä niitä raa’alla kohtelullaan tai julmilla ja kohtuuttomilla vaatimuksillaan. PJP 426.2

Ihmisen synnin tähden “koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa” (Room. 8: 22). Synti ei aiheuttanut kärsimystä ja kuolemaa vain ihmiskunnalle vaan myös eläimille. Niinpä ihmisen toki sopii mieluummin keventää kuin lisätä niiden kärsimysten taakkaa, jotka hän on rikkomuksellaan aiheuttanut Jumalan luoduille. Joka kohtelee vallassaan olevia eläimiä huonosti, on sekä raukka että hirmuvaltias. Tuskaa toisille aiheuttava asenne on saatanallista, olkoot sitten kysymyksessä ihmiset tai eläimet. Monet luulevat julmuutensa pysyvän salassa, koska eivät mykät eläinparat pysty tuomaan sitä julki. Mutta jos heidän silmänsä avattaisiin samoin kuin Bileamin silmät, he näkisivät Jumalan enkelin olevan paikalla keräämässä todistusaineistoa heitä vastaan esittääkseen sen taivaallisessa tuomioistuimessa. Kaikista niistä, jotka kohtelevat huonosti Jumalan luotuja, menee tieto taivaaseen, ja kerran tuomiopäivänä he saavat kuulla tuomionsa. PJP 426.3

Nähdessään Jumalan sanansaattajan Bileam huudahti kauhuissaan: “Minä olen tehnyt syntiä; sillä minä en tiennyt, että sinä olit asettunut minua vastaan tielle. Mutta jos tämä ei ole sinulle mieleen, niin minä nyt palaan takaisin.” Herra salli hänen jatkaa matkaansa mutta antoi hänen ymmärtää, että jumalallinen voima valvoisi hänen puheitaan. Jumala todistaisi Mooa- bille heprealaisten olevan taivaan suojeluksessa, ja siitä olisi nimenomaisena osoituksena sekin, ettei Bileamkaan kyennyt kiroamaan heitä Jumalan sallimatta. PJP 427.1

Kun Mooabin kuningas sai kuulla Bileamin tulosta, hän lähti tätä vastaan suuren saattueen kanssa maan rajalle asti. Hän ihmetteli, miten Bileam oli voinut viivytellä, vaikka niin suuri palkkio odotti häntä, mutta profeetta vastasi: “Olenhan minä nyt tullut sinun luoksesi. Mutta onko minun vallassani puhua mitään? Minkä Jumala panee minun suuhuni, sen minä puhun.” Tämä rajoitus suretti Bileamia kovin, sillä hän pelkäsi ettei voisi toteuttaa aikomustaan, koska Herran voima piti häntä valvonnassaan. PJP 427.2

Kuninkaan ja hänen valtakuntansa päämiesten loistavassa seurassa Bileam vietiin sitten “Baamot-Baalin kukkulalle”, josta hän saattoi katsella heprealaisten joukkoja. Kuvittele profeettaa seisomassa tuolla kukkulan laella, mistä hän silmäilee Jumalan valitun kansan leiriä. Israelilaiset eivät tiedä paljoakaan siitä, mitä tapahtuu parhaillaan niin lähellä heitä! He eivät tiedä paljoakaan siitä, miten Jumala huolehtii heistä öin ja päivin! Miten heikko onkaan Jumalan kansan käsityskyky! Miten hitaita he ovatkaan kaikkina aikoina tajuamaan hänen rakkauttaan ja armoaan! Jos he voisivat havaita, miten Jumala käyttää alati ihmeellistä voimaansa heidän hyväkseen, eikö heidän sydämensä aivan pakahtuisi kiitollisuudesta häntä kohtaan hänen rakkaudestaan, ja eivätkö he pyhällä kunnioituksella ajattelisi hänen valtasuuruuttaan ja voimaansa? PJP 427.3

Bileamilla oli jotakin tietoa heprealaisten uhritoimituksista, ja hän toivoi rahallisesti kalliimmilla lahjoillaan saavansa Jumalan siunauksen ja varmistuvansa siitä että saattoi toteuttaa synnilliset aikomuksensa. Näin pääsivät epäjumalia palvovien mooabilaisten käsitykset valtaamaan hänen mielensä. Hänen viisautensa oli vaihtunut hulluudeksi; hänen hengellinen näkemyksensä oli sumentunut, ja hän oli sokaistunut jättäydyttyään saatanan johtoon. PJP 427.4

Bileamin käskystä pystytettiin seitsemän alttaria, ja hän uhrasi kullakin alttarilla. Sitten hän vetäytyi “eräälle autiolle kukkulalle” kohtaamaan Jumalaa ja lupasi tiedottaa Baalakille kaiken, mitä Herra ilmoittaisi. PJP 428.1

Kuningas pysytteli Mooabin ruhtinaiden ja päämiestensä kanssa uhripaikalla, ja heidän ympärilleen kerääntyi väkeä odottelemaan innokkaina profeetan paluuta. Lopulta hän tuli, ja kansa odotti nyt kuulevansa loitsun joka iäksi lamauttaisi sen oudon voiman, joka oli avustanut noita vihattuja israelilaisia. Bileam lausui: PJP 428.2

“Aramista nouti minut Baalak,
idän vuorilta Mooabin kuningas:
‘Tule, kiroa minun puolestani Jaakob,
tule ja sadattele Israelia’.
Kuinka minä kiroaisin sen, jota ei Jumala kiroa,
kuinka sadattelisin sitä, jota ei Herra sadattele?
Minä näen sen kallioiden huipulta,
minä katselen sitä kukkuloilta:
katso, se on erillään asuva kansa,
se ei lukeudu pakanakansojen joukkoon.
Kuka mittaa Jaakobin hiekkajyväset,
kuka Israelin tomuhiukkasten luvun?
Suotakoon minun kuolla oikeamielisten kuolema,
olkoon minun loppuni niinkuin heidän.” PJP 428.3

Bileam tunnusti tulleensa kiroamaan Israelin, mutta hänen lausumansa sanat olivat täysin hänen sisimpien ajatustensa vastaisia. Hänen oli pakko julistaa siunauksia, vaikka hänen mielensä oli täynnä kirouksia. PJP 428.4

Katsellessaan Israelin leiriä Bileam havaitsi ihmeekseen merkkejä heidän menestyksestään. Hänelle oli kerrottu heidän olevan alkeellista ja järjestäytymätöntä joukkoa, joka kierteli milloin missäkin maan vaivana ja ympäristön kansojen kauhuna ja vitsauksena. Mutta eivät nämä suinkaan näyttäneet sellaisilta, päinvastoin. Hän havaitsi heidän laajan leirinsä erinomaisen järjestyksen, joka edellytti perusteellista ja kurinalaista harjaannusta. Hänelle selvisi, että Jumala oli erikoisen suopea Israelille ja piti sitä valittuna kansanaan. Heidän ei tullut jäädä toisten kansojen tasolle vaan kohota niiden kaikkien yläpuolelle. “Se on erillään asuva kansa, se ei lukeudu pakanakansojen joukkoon.” Siihen aikaan kun nämä sanat lausuttiin, ei israelilaisilla vielä ollut pysyväistä asuinsijaa, eikä Bileam tuntenut heidän erikoista asemaansa eikä tapojaan. Mutta miten hämmästyttävästi Israelin myöhempi historia täyttikään tämän ennustuksen! He pysyivat erillisenä kansana kaikkina pakkosiirto- laisuutensa vuosina ja ovat pysyneet erillään muista niiden pitkien aikakausien kestäessä, jolloin ovat olleet hajotettuina eri kansojen sekaan. Samoin pysyvät Jumalan kansan — tosi Israelin — jäsenetkin kaikkien kansojen keskuudessa vain muukalaisina tässä maailmassa, sillä he ovat taivaan kansalaisia. PJP 428.5

Bileamille ei näytetty vain heprealaisten kansallista historiaa, vaan hän sai nähdä, miten Jumalan tosi Israel lisääntyisi ja menestyisi ajan loppuun asti. Hän näki, miten Korkein pitää erikoisessa suosiossaan niitä jotka rakastavat ja pelkäävät häntä. Hän näki hänen käsivarrellaan tukevan heitä, kun he käyvät kuoleman varjon synkkään laaksoon. Ja heidän tullessaan esiin haudastaan hän näki heidän olevan kruunattuja kirkkaudella, kunnialla ja kuolemattomuudella. Hän näki lunastettujen riemuitsevan uudeksi luodun maan katoamattomassa kirkkaudessa. Silmäillessään tuota näkyä hän huudahti: “Kuka mittaa Jaakobin hiekkajyväset, kuka Israelin tomuhiukkasten luvun?” Ja nähdessään kirkkauden kruunun jokaisen kulmilla ja ilon säteilevän jokaisen kasvoilta hän kaihosi tuota kuihtumattoman onnellisuuden täyteistä loputonta elämää, ja hänen huuliltaan purkautui harras rukous: “Suotakoon minun kuolla oikeamielisten kuolema, olkoon minun loppuni niinkuin heidän.” PJP 429.1

Jos Bileam olisi ollut valmis omaksumaan Jumalan antaman valon, hän olisi nyt toiminut sanojensa mukaisesti ja heti katkaissut kaikki yhteytensä Mooabiin. Hän ei olisi enää ylimielisesti vain luottanut Jumalan armoon, vaan olisi palannut hänen tykönsä syvästi katuvana. Mutta Bileam rakasti vääryyden palkkaa eikä halunnut luopua siitä. PJP 429.2

Baalak oli luottavaisena odottanut kirousta, joka lankeaisi Israelin ylle kuihduttavana tuhona. Kuultuaan profeetan sanat hän huudahti kiihkeästi: “Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minä toin sinut tänne vihollisiani kiroamaan, ja katso, nyt sinä heidät siunaat!” Bileam koetti saada pakkotilanteen kääntymään edukseen ja selitti puhuneensa omantunnon tarkasti sen mukaan kuin Jumala oli tahtonut, vaikka itse asiassa Jumala oli voimallaan pusertanut hänen huuliltaan ne sanat jotka hän oli lausunut. Bileam vastasi: “Eikö minun ole tarkoin puhuttava se, minkä Herra panee minun suuhuni?” PJP 429.3

Mutta Baalak ei vieläkään luopunut aikeestaan. Hän arveli että heprealaisten valtaisan leirin näkeminen oli niin pelästyttänyt Bileamin, ettei tämä ollut uskaltanut esittää ennustuksiaan heitä vastaan. Siksi kuningas päätti viedä profeetan toiseen paikkaan, josta hän saattoi nähdä vain osan leiristä. Jos Bileam saataisiin houkutelluksi kiroamaan heidät erillisinä ryhminä, niin silläkin tavoin saataisiin koko leiri piankin tuhon omaksi. Ja niin sitä yritettiin nyt uudelleen Pisgan vuoren huipulla. Taas pystytettiin seitsemän alttaria, ja niillä suoritettiin samat uhrit kuin edelliselläkin kerralla. Kuningas ja hänen päämiehensä jäivät uhripaikalle, ja Bileam vetäytyi kohtaamaan Jumalaa. Jälleen profeetalle uskottiin jumalallinen sanoma, jota hän ei kyennyt muuttamaan eikä jättämään julistamatta. PJP 430.1

Kun hän ilmaantui huolestuneena odottavan ryhmän luo, he kysyivät häneltä: “Mitä Herra puhui?” Vastaus oli jälleen sellainen, että se sai kuninkaan ja hänen päämiehensä kauhistumaan: PJP 430.2

“Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi,
eikä ihmislapsi, että hän katuisi.
Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi,
puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?
Katso, minä olen saanut tehtäväkseni siunata:
hän on siunannut, enkä minä voi sitä peruuttaa.
Ei havaita vaivaa Jaakobissa
eikä nähdä onnettomuutta Israelissa;
Herra, hänen Jumalansa, on hänen kanssansa,
riemuhuuto kuninkaalle kaikuu siellä.” PJP 430.3

Näiden julistusten järkyttämänä Bileam huudahti: “Sillä ei ole noituutta Jaakobissa eikä tavata taikuutta Israelissa.” Suuri taikuri oli yrittänyt tässä noitakeinojaan mooabilaisten toivomusten mukaisesti, mutta tälläkin kertaa voitiin Israelille julistaa vain sitä, “mitä Jumala on tekevä”. Niin kauan kuin Jumala varjeli heitä, ei mikään kansa tai valtio saatanan kaiken voiman tukemanakaan voisi voittaa heitä. Koko maailma saisi hämmästellä sitä, miten ihmeellisesti Jumala auttoi kansaansa, niin että hän voimallaan piti synnin tekoon päättävästi ryhtyneen miehen siinä määrin valvonnassaan, että tämä julisti aikomansa kirouksen sijasta mitä runsaimpia ja kallisarvoisimpia lupauksia, vieläpä runollisen kaunopuheisesti. Ja sen suopeuden, jota Jumala osoitti sillä kertaa Israelille, tuli vakuuttaa hänen huolehtivan kuuliaisista, uskollisista lapsistaan kaikkina aikoina. Milloin saatana yllyttäisi pahoja ihmisiä syyttelemään, ahdistamaan ja hävittämään Jumalan kansaa, vahvistaisi juuri tämän tapauksen muistaminen heidän rohkeuttaan ja uskoaan Jumalaan. PJP 430.4

Masentuneena ja hämmästyneenä Mooabin kuningas huudahti: “Älä kiroa sitä äläkä siunaa sitä.” Hän ei kuitenkaan ollut menettänyt kaikkea toivoaan, vaan päätti yrittää vielä kerran. Hän vei Bileamin nyt Peorin vuorelle, missä oli heidän Baal- jumalansa hillittömään palvontaan omistettu temppeli. Siellä pystytettiin yhtä monta alttaria kuin ennenkin, ja saman verran uhrattiin myös eläimiä. Mutta Bileam ei enää vetäytynyt sivummalle kuulemaan Jumalan tahtoa. Hän ei enää ollut tekevinään mitään taikoja, vaan pysytteli alttarien keskellä ja katseli Israelin telttoja. Jälleen Jumalan Henki tuli häneen ja antoi hänen julistettavakseen seuraavan jumalallisen sanoman: PJP 431.1

“Kuinka ihanat ovat sinun majasi, Jaakob,
sinun asuinsijasi, Israel!
Niinkuin laajat purolaaksot, niinkuin puutarhat virran
varrella,
niinkuin aloepuut, Herran istuttamat, niinkuin setripuut
vesien vierillä!
Vettä läikkyy sen vesisangoista, ja sen laihot saavat
runsaasti vettä.
Agagia mahtavampi on sen kuningas, ylhäinen sen
kuningaskunta. — —
Se on kyyristynyt, se on laskeutunut maahan kuin leijona,
niinkuin naarasleijona — kuka uskaltaa sitä häiritä? PJP 431.2

Siunattu olkoon, joka sinua siunaa, kirottu, joka sinua
kiroaa!” PJP 432.1

Jumalan kansan hyvinvointia kuvaillaan tässä luonnosta otettujen verrattoman kauniiden esimerkkien avulla. Profeetta vertaa Israelia viljaviin laaksoihin, jotka tuottivat runsasta satoa, ehtymättömien lähteiden kastelemiin kukoistaviin puutarhoihin, tuoksuviin aloepuihin ja mahtaviin setripuihin. Viimemainittu soveltuukin huomattavan kauniina erikoisen hyvin innoitetun sanan kuvailtavaksi. Kaikki Idän kansat pitivät Libanonin setriä suuressa arvossa. Sen sukuisia puita tavataan kaikkialla ihmisen asuttamilla seuduilla. Napapiirin alueilta trooppiseen vyöhykkeeseen asti se kasvaa tuuheana viihtyen hyvin kuumassakin ilmastossa ja sietäen myös kylmyyttä. Rehevänä se kohoaa jokivarsilla, mutta kurottelee korkeuksia myös kuivaksi paahtuneen erämaan laidoilla. Se työntää juurensa syvälle vuoriston kallioiden halkeamiin ja pystyy näin uhmaamaan kovaakin myrskyä. Se pysyy ikivihreänä talven viiman kuihduttaessa kaiken muun. Libanonin setri on muita puita vahvempi, lujempi ja lahoamattoman elinvoimaisempi, ja sitä käytetään vertauskuvana niistä, joiden elämä “on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:3). Raamattu sanoo: “Vanhurskas — — kasvaa kuin Libanonin setri” (Ps. 92: 13). Jumala on korottanut setrin metsän kuningaspuuksi. “Eivät olleet — — kypressit sen oksien veroiset, eivät plataanit niinkuin sen haarat” eikä “yksikään puu Jumalan puutarhassa” (Hes. 31:8). Setriä käytetään tuon tuostakin kuvaamaan kuninkaallista arvoa, ja kun Raamattu käyttää sitä kuvaamaan vanhurskaita, osoittaa se minkälaisina taivas pitää niitä, jotka tekevät Jumalan tahdon. PJP 432.2

Bileam ennusti, että Israelin kuningas olisi Agagia suurempi ja mahtavampi. Tällä nimellä kutsuttiin amalekilaisten kuninkaita, ja tämä kansakunta oli siihen aikaan hyvin voimakas. Mutta jos Israel pysyisi uskollisena Jumalalle, se kukistaisi kaikki vihollisensa. Israelin kuningas oli Jumalan Poika, ja hän perustaisi kerran valtaistuimensa maan päälle, ja hänen valtansa olisi kaikkia maallisia valtakuntia suurempi. PJP 432.3

Kun Baalak toiveissaan pettyneenä kuunteli profeetan sanoja, hän joutui pelon ja raivon valtaan. Hän oli harmissaan siitä, että Bileam ei voinut antaa hänelle vähäisintäkään rohkaisun sanaa nyt kun kaikki näytti kääntyneen häntä vastaan. Hän pilkkasi profeetan sovittelevaa ja petollista menettelyä ja huudahti lopulta kiivaasti: “Mene tiehesi! Minä aioin sinua runsaasti palkita, mutta katso, Herra on sinulta palkan kieltänyt.” Bileam vastasi jo etukäteen varoittaneensa kuningasta siitä, ettei hän voisi julistaa tälle muuta kuin Jumalalta saamaansa sanomaa. PJP 432.4

Ennen paluutaan kansansa luo Bileam erittäin kauniisti ja ylevästi ennusti maailman Lunastajasta ja Jumalan vihollisten lopullisesta tuhoamisesta: PJP 433.1

“Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä,
en kuitenkaan läheltä.
Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista.
Se ruhjoo Mooabilta ohimot, päälaen kaikilta Seetin
pojilta.” PJP 433.2

Ja lopuksi hän ennusti Mooabin, Edomin, Amalekin ja Kainin täydellisen hävityksen jättämättä näin mooabilaiskuninkaalle vähääkään toivoa. PJP 433.3

Bileamin haaveet rikkaudesta ja arvon ylennyksestä olivat rauenneet tyhjiin. Hän oli joutunut kuninkaan epäsuosioon ja tiesi pahoittaneensa Jumalankin mielen. Pettyneenä hän palasi nyt tuolta omavalintaiselta retkeltään. Hänen saavuttuaan kotiinsa Jumalan Henki päästi hänestä valvovan otteensa, ja jonkin aikaa hillittynä ollut ahneus sai hänestä taas yliotteen. Hän oli valmis turvautumaan mihin keinoihin tahansa saadakseen Baalakin lupaaman palkkion. Bileam tiesi, että Israelin menestyksen ja hyvinvoinnin ehtona oli heidän kuuliaisuutensa Jumalalle ja ettei heitä saatu voitetuiksi muutoin kuin houkuttelemalla heidät tekemään syntiä. Niinpä hän päätti pyrkiä Baalakin suosioon selittämällä mooabilaisille, miten he voisivat saada kirouksen kohtaamaan Israelia. PJP 433.4

Viipymättä hän palasi Mooabin maahan ja esitti suunnitelmansa kuninkaalle. Mooabilaiset itsekin olivat vakuuttuneita siitä, että Jumala varjelisi Israelia niin kauan kuin tämä pysyisi hänelle uskollisena. Bileamin suunnitelman mukaan heidät oli erotettava Jumalasta viettelemällä heidät palvelemaan epäjumalia. Jos heidät saataisiin yhtymään Baalin ja Astarten irstaaseen palvontaan, tulisi heidän kaikkivoivasta Suojelijastaan heidän vihollisensa, ja ympärillä asuvat villit ja sotaisat kansat pystyisivät piankin kukistamaan heidät. Kuningas piti suunnitelmaa hyvänä, ja Bileam jäi itse auttamaan sen toteuttamista. PJP 433.5

Bileam sai nähdä saatanallisen juonensa onnistuvan. Hän sai nähdä, miten Jumalan kirous kohtasi Israelia ja miten tuhannet kuolivat hänen tuomionsa alaisina. Mutta jumalallinen oikeus, joka rankaisi Israelissa ilmenevän synnin, ei säästänyt kiusaajiakaan. Israelin ja midianilaisten välisessä sodassa Bileam sai surmansa. Hän oli aavistanut loppunsa lähestyvän huudahtaessaan: “Suotakoon minun kuolla oikeamielisten kuolema, olkoon minun loppuni niinkuin heidän.” Mutta hän ei ollut halunnut elää vanhurskaan tavalla, ja niin hän sai kokea Jumalan vihollisten kohtalon. v \ PJP 434.1

Bileamin ja Juudaksen kohtalo muistuttaa toisiaan samoin kuin heidän luonteensakin. Kumpikin yritti palvella samalla kertaa Jumalaa ja mammonaa, mutta molemmat epäonnistuivat pahoin. Bileam tunnusti oikean Jumalan ja sanoi palvelevansa häntä. Juudas puolestaan uskoi, että Jeesus oli Messias ja liittyi hänen seuraajiinsa. Mutta Bileam toivoi saavuttavansa Herran palvelemisella rikkautta ja maailmallista kunniaa. Tässä epäonnistuttuaan hän kompastui, lankesi ja murtui. Samoin Juudas toivoi saavansa Kristuksen yhteydessä rikkautta ja korkean aseman siinä maailmallisessa valtakunnassa, jonka hän uskoi Messiaan perustavan. Toiveittensa rauettua hän luopui ja joutui perikatoon. Sekä Bileam että Juudas olivat saaneet suuren valon ja erikoisia etuoikeuksia, mutta yksi ainoa hellitty synti myrkytti koko luonteen ja aiheutti heidän perikatonsa. PJP 434.2

On vaarallista jättää yhtäkään epäkristillistä piirrettä sydämeen. Yksikin hellitty synti turmelee vähitellen luonteen ja alistaa kaikki sen jalot kyvyt jonkin pahan himon valtaan. Yhdenkin suojavartion poistaminen omastatunnosta, yhdellekin pahalle tavalle periksi antaminen tai yhdenkin vaativan velvollisuuden laiminlyöminen murtaa sielun varustukset ja päästää saatanan sisälle eksyttämään meitä. Olemme turvassa vain silloin kun päivittäin rukoilemme vilpittömästi Daavidin tavoin: “Herra, neuvo minulle tiesi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua.” Silloin “minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju” (Ps. 25: 4, 5; 17:5). PJP 434.3