Patriarkat Ja Profeetat

Luku 39—Baasanin valloitus

Siirryttyään Edomista etelään päin israelilaiset kääntyivät jälleen pohjoista ja Luvattua maata kohti. Heidän tiensä kulki nyt yli laajan ylätasangon, missä puhalsivat kukkuloiden viileät ja raikkaat tuulet. Tämä oli tervetullutta vaihtelua auringon paahtaman laakson jälkeen, jonka läpi he olivat vaeltaneet, ja he painalsivat eteenpäin iloisina ja toiveikkaina. Ylitettyään Sere- din puron he kulkivat Mooabin maan itäpuolitse, sillä Herra oli varoittanut: “Älä käy Mooabin kimppuun äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna heidän maastaan mitään sinun omaksesi, koska minä olen antanut Aarin Lootin jälkeläisten omaksi.” Ja samat ohjeet annettiin ammonilaisista, jotka olivat niinikään Lootin jälkeläisiä. PJP 415.1

Edeten edelleen pohjoista kohti Israelin joukot tulivat pian amorilaisten maan rajalle. Tämä voimakas ja sotaisa kansa piti alun perin hallussaan Kanaanin eteläistä osaa, mutta lukumääränsä lisäännyttyä he ylittivät Jordanin, sotivat mooabilaisia vastaan ja saivat haltuunsa osan heidän alueestaan. Tänne he olivat asettuneet asumaan ja pitivät kiistattomasti hallussaan koko aluetta Arnonista aina pohjoisessa olevaan Jabbok-jokeen asti. Jordanille johtava tie, jota pitkin israelilaiset halusivat edetä, kulki suoraan tämän alueen läpi, ja Mooses lähetti ystävällisen sanoman Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, hänen pääkaupunkiinsa: “Salli minun kulkea maasi kautta. Aina tiellä pysyen minä kuljen, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Anna minun rahalla ostaa ruokaa syödäkseni ja anna minulle rahalla vettä juodakseni; salli vain minun jalkaisin kulkea maasi kautta.” Tähän vastattiin jyrkän kieltävästi, ja kaikki amorilaisten asevoimat kutsuttiin torjumaan maahan tunkeutuvien etenemistä. Tämä pelottava sotajoukko herätti kauhua israelilaisissa, jotka olivat kehnosti varustautuneita kohtaamaan hyvin aseistettua ja koulutettua sotaväkeä. Sotataidoltaan viholliset olivat Israelin joukkoja etevämpiä. Sikäli kuin asiaa arvioitiin inhimillisesti, he kukistaisivat tuota pikaa israelilaiset. PJP 415.2

Mutta Mooses katseli jatkuvasti pilvenpatsasta ja rohkaisi kansaa selittämällä, että merkki Jumalan läsnäolosta oli yhä paikallaan. Samalla hän neuvoi heitä kaikin inhimillisin keinoin valmistautumaan taisteluun. Viholliset olivat jo innokkaita sotimaan ja uskoivat hyvinkin pyyhkäisevänsä valmistautumattomat israelilaiset pois maasta. Mutta kaikkien maiden Valtias oli julistanut päiväkäskynsä Israelin johtajalle: “Nouskaa ja lähtekää liikkeelle ja kulkekaa Arnon-joen yli. Katso, minä annan sinun käsiisi amorilaisen Siihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Käy sitä valloittamaan ja ryhdy taisteluun häntä vastaan. Tästä päivästä alkaen minä saatan kauhuun ja pelkoon sinun edessäsi kansat kaiken taivaan alla, niin että, kun ne kuulevat sinusta kerrottavan, ne pelkäävät ja vapisevat sinun edessäsi.” PJP 416.1

Kanaanin rajaseutujen heimot olisi säästetty, elleivät ne olisi Jumalan sanaa uhmaten vastustaneet Israelin etenemistä. Näille pakanakansoillekin Herra oli osoittanut olevansa pitkämielinen, laupias ja armahtavainen. Kun Aabraham sai näyssä kuulla että hänen siemenensä, Israelin lapset, olisivat muukalaisina vieraassa maassa neljäsataa vuotta, lupasi Herra samassa yhteydessä: “Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi” (1 Moos. 15: 16). Vaikka amorilaiset olivat epäjumalan palvelijoina turmelleet elämänsä julki jumalattomuudellaan, Jumala säästi heitä neljäsataa vuotta, jotta he tulisivat kiistattomasti näkemään hänet ainoaksi oikeaksi Jumalaksi, taivaan ja maan Luojaksi. He olivat selvillä kaikista niistä ihmeteoista, joilla hän vapautti Israelin Egyptistä. He olivat saaneet riittävästi todisteita voidakseen tuntea totuuden, jos vain olisivat halunneet hyljätä epäjumalanpalveluksensa ja irstailunsa. Mutta he hylkäsivät valon ja pitivät kiinni epäjumalistaan. PJP 416.2

Kun Herra toi kansansa toisen kerran Kanaanin rajalle, hän antoi noille pakanakansoille lisätodisteita voimastaan. He näkivät, että Jumala auttoi Israelia voittamaan Aradin kuninkaan ja kanaanilaiset ja pelasti ihmeellisesti ne, jotka olivat kuolemaisillaan käärmeiden purtua heitä. Vaikka israelilaisia ei laskettu kulkemaan Edomin maan läpi, joten heidän oli pakko kulkea paljon pitempää ja vaikeampaa tietä Punaisen meren lähellä, eivät he vaeltaessaan tai leireillään Edomin, Mooabin ja Ammo- nin ulkopuolella olleet vähääkään vihamielisiä eivätkä tehneet mitään vahinkoa ihmisille tai näiden omaisuudelle. Tultuaan amorilaisten rajalle Israel oli pyytänyt lupaa kulkea suoraan maan halki luvaten noudattaa suhteissaan heihin samoja sääntöjä kuin oli siihen mennessä noudattanut suhteissaan muihin kansoihin. Kun amorilaisten kuningas ei suostunut tähän kohteliaaseen pyyntöön, vaan kokosi uhmaten joukkonsa taisteluun, täyttyi heidän syntimittansa, ja Jumala oli nyt valmis kukistamaan heidät voimallaan. PJP 417.1

Israelilaiset ylittivät Arnon-joen ja hyökkäsivät vihollista vastaan. Syntyneessä yhteenotossa Israelin joukot pääsivät voitolle ja saivat ennen pitkää vallatuksi koko amorilaisten alueen. Herran sotajoukon Päämies se kukisti hänen kansansa viholliset, ja hän olisi tehnyt sen jo kolmekymmentäkahdeksan vuotta aikaisemmin, jos Israel vain olisi luottanut häneen. PJP 417.2

Toiveikkaana ja rohkaistuneena Israelin armeija eteni tarmokkaasti yhä vain pohjoista kohti. Ennen pitkää tultiin maahan, missä heidän rohkeutensa ja uskonsa Jumalaan saattoivat hyvinkin joutua koetteelle. Heidän edessään oli Baasanin voimakas ja taajaväkinen kuningaskunta. Se käsitti lukuisia kivestä rakennettuja kaupunkeja, jotka ovat herättäneet nykymaailmankin ihmettelyä — “kuusikymmentä kaupunkia, korkeilla muureilla, porteilla ja salvoilla varustettuja, ja sen lisäksi vielä suuren joukon linnoittamattomia pikkukaupunkeja” (5 Moos. 3: 1—11). Talot oli rakennettu niin valtavista tummista kivistä, että niitä oli sen aikaisin hyökkäysasein mahdoton valloittaa. Maa oli täynnä luonnon luolia, korkeita jyrkänteitä, ammottavia kuiluja ja kalliolinnakkeita. Jättiläisheimon jälkeläisi- nä tämän maan asukkaat olivat erittäin kookkaita ja vahvoja sekä niin tunnettuja väkivaltaisuudestaan ja julmuudestaan, että kaikki ympärysheimot olivat kauhuissaan. Maan kuningas Oog oli erikoisen kuuluisa koostaan ja rohkeudestaan noiden suurikasvuisten kansalaistensakin keskuudessa. PJP 417.3

Mutta pilvenpatsas siirtyi eteenpäin, ja sitä seuranneet heprealaisjoukot etenivät kohti Edreitä, jossa tuo kookas kuningas väkineen odotti heidän lähestymistään. Oog oli taitavasti valinnut sopivan taistelumaaston. Edrein kaupunki sijaitsi ylätasanteen äkkijyrkällä reunalla, rosoisten tuliperäisten kallioiden suojassa. Sinne päästiin vain kapeita, jyrkkiä ja vaikeakulkuisia polkuja pitkin. Tappiolle joutuessaan Oog saattoi vetäytyä joukkoineen kallioerämaan suojaan, mistä muukalaisten oli mahdoton tavoittaa heitä. PJP 418.1

Varmana voitostaan kuningas tuli valtavan sotajoukkonsa kanssa esiin avoimelle tasangolle. Ylhäältä huudeltiin taisteluhaasteita, ja tuhannet siellä kalistelivat keihäitään palaen taistelunhalusta. Heprealaiset tuijottivat tuota kookkaista kookkainta, joka kohosi joukkojensa keskellä muita pitemmäksi. Kun he näkivät hänen aseväkensä ja katselivat tuota näköjään valloittamatonta linnoitusta, jonka taakse, näkymättömiin, oli vielä tuhansia muita maastoutunut, valtasi sydäntä hyytävä pelko monet israelilaiset. Mutta Mooses pysyi tyynenä ja lujana. Herra oli sanonut Baasanin kuninkaasta: “Älä pelkää häntä, sillä minä annan sinun käsiisi hänet ja kaiken hänen kansansa ja hänen maansa. Tee hänelle, niinkuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa.” PJP 418.2

Heidän johtajansa tyyni usko sai kansankin luottamaan Jumalaan. He turvasivat kaikki hänen kaikkivoipaan käsivarteensa, eikä hän jättänytkään heitä pulaan. Herran sotajoukon Päämiehen edessä eivät voineet kestää kookkaat jättiläiset eivätkä linnoitetut kaupungit, eivät asekuntoiset joukot eivätkä kallio- linnakkeet. Herra johti sotajoukkoa; Herra lannisti vihollisen rohkeuden; Herra voitti taistelun Israelin puolesta. Jättikuningas joukkoineen tuhottiin, ja israelilaiset saivat pian haltuunsa koko hänen maansa. Näin pyyhkäistiin maan päältä pois outo kansa, joka oli antautunut jumalattomuuteen ja inhottavaan epäjumalain palvelukseen. PJP 418.3

Gileadin ja Baasanin valloitukseen osallistui monia, jotka muistivat lähes neljänkymmenen vuoden takaa ne tapahtumat, jotka käännyttivät Israelin Kaadeksesta pitkälle erämaanvael- lukselleen. He totesivat vakoojien kertomukset Luvatusta maasta suurelta osin oikeiksi. Kaupungit olivat varustettuja ja sangen suuria, niissä asui jättiläisiä, joihin verrattuina heprealaiset olivat kuin kääpiökansaa. Mutta nyt he käsittivät, että heidän isäinsä kohtalokkaana virheenä oli ollut se, etteivät he luottaneet Jumalan voimaan. Yksin tämä oli aikoinaan estänyt heitä pääsemästä tuohon hyvään maahan. PJP 419.1

Ryhtyessään ensi kertaa valloittamaan Kanaania se olisi ollut paljon helpompaa kuin nyt. Jumala oli luvannut sotia heidän puolestaan käyden heidän edellään, jos he tottelisivat hänen ääntään, ja lisäksi hän lähettäisi herhiläisiä karkottamaan maan asukkaat heidän tieltään. Kansat eivät vielä yleisesti olleet ruvenneet pelkäämään, ja ne olivat vain vaillinaisesti varustautuneet estämään heidän etenemistään. Mutta kun Herra nyt käski Israelia käymään eteenpäin, heillä oli vastassaan valppaita ja väkeviä vihollisia, ja heidän oli taisteltava suuria ja hyvin harjoitettuja joukkoja vastaan, jotka olivat valmiit torjumaan heidän maahantulonsa. PJP 419.2

Taistellessaan Oogia ja Siihonia vastaan kansa joutui samaan kokeeseen, josta heidän isänsä aikoinaan eivät selviytyneet. Mutta koetus oli nyt paljon ankarampi kuin silloin, kun Jumala ensi kerran käski Israelia käymään eteenpäin. Vaikeudet olivat suuresti lisääntyneet heidän tiellään sen jälkeen kun he kieltäytyivät etenemästä, vaikka heitä kehotettiin kulkemaan eteenpäin Herran nimessä. Näin Jumala vieläkin koettelee kansaansa. Ja elleivät he kestä koetusta, hän johdattaa heidät uudelleen samaan paikkaan, ja toisella kertaa koetus on entistä ankarampi. Näin hän jatkaa kunnes he kestävät kokeen tai, jos he yhä niskuroivat, Jumala vetää valonsa heiltä pois ja jättää heidät pimeyteen. PJP 419.3

Heprealaiset muistivat nyt, miten kerran aikaisemmin, kun he olivat lähteneet taisteluun, heidät oli kukistettu ja tuhansia kaatui. Mutta silloin he olivatkin toimineet täysin vastoin Jumalan käskyä. He olivat lähteneet liikkeelle ilman Moosesta, Jumalan nimittämää johtajaa, ilman pilvenpatsasta, Jumalan läsnäolon merkkiä, ja ilman arkkia. Mutta nyt oli Mooses heidän kanssaan valaen heidän mieleensä toivoa ja uskoa. Jumalan Poika, pilvenpatsaaseen verhoutuneena, kulki edellä, ja pyhä arkki seurasi joukkoa. Tästä mekin saamme opetuksen. Voimallinen Israelin Jumala on myös meidän Jumalamme. Saamme luottaa häneen, ja jos noudatamme hänen vaatimuksiaan, toimii hän hyväksemme yhtä ilmeisesti kuin muinaisen kansansakin hyväksi. Jokainen joutuu aika ajoin epäilyn ja epäuskon valtaan koettaessaan täyttää velvollisuutensa. Tie näyttää ajoittain siinä määrin vastusten tukkimalta, että se vaikuttaa aivan ylipääsemättömältä ja aivan lannistaa mieleltään masentuvaiset. Mutta Jumala sanoo sellaisille: Käy eteenpäin. Täytä velvollisuutesi, maksoi mitä maksoi. Pelottavilta näyttävät vaikeudet, jotka täyttävät sielusi kauhulla, häviävät astuessasi eteenpäin kuuliaisuuden polulla, nöyrästi luottaen Jumalaan. PJP 419.4