Päivästä Päivään

USKOSTA VANHURSKAAKSI, 16. huhtikuuta

»Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.» Room. 4:5. PP 124.1

Usko, joka on pelastukseksi, ei ole satunnaista uskoa eikä pelkkää älyllistä suosiumusta, vaan se on sydämeen juurtunutta uskoa, joka omaksuu Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajana, varmana siitä, että hän voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat. - PP 124.2

Hukkuva syntinen voi sanoa: “Olen kadotettu syntinen, mutta Kristus tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on. Hän sanoo: ‘En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä parannukseen.’ Olen syntinen, ja hän kuoli Golgatan ristillä pelastaakseen minut. Minun ei enää tarvitse olla hetkeäkään pelastumatta. Hän kuoli ja nousi jälleen minun vanhurskauttamisekseni, ja hän pelastaa minut nyt. Otan vastaan hänen lupaamansa anteeksiannon.” - PP 124.3

Se suuri työ, joka tehdään pahuuden tahraaman syntisen hyväksi, on vanhurskauttaminen. Se, joka puhuu totta, julistaa hänet vanhurskaaksi. Herra lukee uskovan hyväksi Kristuksen vanhurskauden ja julistaa hänet puhtaaksi kaikkeuden edessä. Hän siirtää hänen syntinsä Jeesukselle, joka on syntisen edustaja, sijainen ja takaaja. “Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2 Kor. 5: 21). - PP 124.4

Katumuksen ja uskon kautta pääsemme eroon synnistä ja katsomme Herraan, vanhurskauteemme. Jeesus kärsi, van-hurskas vääräin puolesta. - PP 124.5

Vanhurskautettuaan meidät hyväksemme luetulla Kristuksen vanhurskaudella Jumala julistaa meidät vanhurskaiksi ja kohtelee meitä vanhurskaina. Hän pitää meitä rakkaina lapsinaan. Kristus vastustaa synnin valtaa, ja missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi. “Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo” (Room. 5: 1, 2). ⁵⁸ PP 124.6

Jumala on riittävästi huolehtinut siitä, että voimme olla täydelliset hänen armossaan emmekä missään puuttuvaiset, odottaessamme Herramme ilmestystä. ⁵⁹ PP 124.7