Päivästä Päivään

KRISTUKSEN VANHURSKAUS RIITTÄÄ, 15. huhtikuuta

»Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.» Room. 3: 21, 22. PP 123.1

Mitä on uskosta vanhurskautuminen? Se on Jumalan toimenpide, jolla hän lyö maahan ihmisen kunnian ja tekee hänen hyväkseen sen, mitä hän ei pysty omin voimin tekemään. Silloin, kun ihmiset toteavat oman mitättömyytensä, he ovat valmiita tulemaan puetuiksi Kristuksen vanhurskaudella. ⁵⁴ PP 123.2

Ne, joita taivas pitää pyhinä, ovat viimeisiä ylvästelemään omalla hyvyydellään. Apostoli Pietarista tuli uskollinen Kristuksen palvelija, ja hän sai osakseen paljon jumalallista valoa ja voimaa. Hän vaikutti osaltaan voimakkaasti Kristuksen seurakunnan rakentamiseen mutta ei koskaan unohtanut nöyryytyksensä kauheaa kokemusta. Hän oli saanut syntinsä anteeksi, mutta hän tiesi, että se luonteen heikkous, joka oli saanut hänet lankeamaan, oli voitettavissa vain Kristuksen armon avulla. Hän ei nähnyt itsessään mitään kerskattavaa. PP 123.3

Kukaan apostoleista tai profeetoista ei koskaan väittänyt itseään synnittömäksi. Jumalaa lähinnä eläneet miehetkin, jotka henkensä menettämisen uhallakaan eivät olisi tehneet mitään väärää ja jotka Jumala oli katsonut arvollisiksi saamaan taivaallista valoa ja voimaa, ovat tunnustaneet oman luontonsa synnillisyyden. He eivät ole vähääkään luottaneet lihaan eivätkä ole sanoneet itsellään olevan mitään omaa vanhurskautta, vaan ovat luottaneet kokonaan Kristuksen vanhurskauteen. Näin tulee käymään kaikkien, jotka katsovat Kristukseen. ⁵⁵ PP 123.4

Kristuksen vanhurskaudessa, joka on puhdas kuin valkea helmi, ei ole mitään puutteellisuutta, ei tahraa eikä vikaa. Tämän vanhurskauden me voimme saada. Pelastus verellä ostettuine, mittaamattomine aarteineen, on tuo kallisarvoinen helmi. ⁵⁶ PP 123.5

Ajatus, että Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme, ei minkään meidän ansiomme perusteella, vaan Jumalan vapaana lahjana, on kallisarvoinen ajatus. Jumalan ja ihmisen vihollinen ei tahtoisi tätä totuutta esitettävän selkeästi, sillä hän tietää valtansa murtuvan, jos ihmiset täysin omaksuvat sen. ⁵⁷ PP 123.6