Päivästä Päivään

HÄNEN VANHURSKAUTEENSA VERHOTUT, 17. huhtikuuta

»Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltai-seksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.» Jes. 61: 10. PP 125.1

Vain Kristuksen itsensä hankkima asu voi tehdä meidät soveliaiksi astumaan Jumalan eteen. Tämän asun, hänen oman vanhurskautensa vaatteen, Kristus on pukeva jokaisen katu-van, uskovan sielun ylle. Hän sanoo: “Minä neuvon sinua ostamaan minulta valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi” (Ilm. 3: 18). PP 125.2

Näissä vaatteissa, jotka on kudottu taivaallisissa kangaspuissa, ei ole yhtään ainoata ihmisen tekemää rihmaa. Ihmisenä ollessaan Kristuksella oli täydellinen luonne, ja tämän luonteen hän tarjoaa meille. “Niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme” (Jes. 64: 6). Kaikki mahdolliset omat aikaansaannoksemme ovat synnin tahraamia. Mutta Jumalan Poika ilmestyi “ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä”. Raamatun määritelmän mukaan “synti on laittomuus” (Joh. 3: 5, 4). Mutta Kristus oli kuuliainen lain kaikille vaatimuksille. - PP 125.3

Hänen täydellisen kuuliaisuutensa perusteella jokaisen ihmisolennon on mahdollista olla kuuliainen Jumalan käskyille. Kun jättäydymme Kristukselle, niin sydämemme yhtyy hänen sydämeensä, tahtomme sulautuu hänen tahtoonsa, mielemme yhdistyy hänen mieleensä, ja hän vangitsee ajatuk-semme itselleen kuuliaisiksi. Elämme hänen elämäänsä. Tätä merkitsee olla pukeutuneena hänen vanhurskautensa vaattei-siin. Silloin Herra meitä katsellessaan ei näe viikunanlehtiverhoa eikä alastomuuttamme ja synnin vioittamaa muotoam-me, vaan oman vanhurskautensa vaipan, joka merkitsee täydellistä kuuliaisuutta Jumalan laille. ⁶⁰ PP 125.4

Niitä, jotka vastaanottavat Kristuksen, ei Jumala pidä sellaisina kuin he ovat Aadamissa, vaan sellaisina kuin he ovat Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan poikina ja tyttärinä. ⁶¹ PP 125.5

Meidän ei pidä olla huolissamme siitä, mitä Kristus ja Jumala ajattelevat meistä, vaan siitä, mitä Jumala ajattelee Kristuksesta, Sijaisestamme. ⁶² PP 125.6