Todistusa Arteita 1 OSA

Luku 11—Seulonta

Marraskuun 20 päivänä 1857 minulle näytettiin Jumalan kansa, ja näin sitä voimakkaasti seulottavan. Jotkut, joilla oli vahva usko, rukoilivat Jumalaa tuskaisin huudoin. Heidän kasvonsa olivat kalpeat ja ilmaisivat syvää tuskaa, mikä kuvasti heidän sisäistä taisteluaan. Lujuus ja harras vilpittömyys kuvastuivat heidän kasvoiltaan, ja suuret hikipisarat putoilivat heidän otsaltaan. Silloin tällöin Jumalan hyväksymisen valo kirkasti heidän kasvojaan ja sitten taas sama vakava, harras ja tuskainen ilme palautui niille.¹ TA 52.1

Pahoja enkeleitä kerääntyy heidän ympärilleen tunkien pimeyttään heidän ylleen kätkeäkseen Jeesuksen heidän näkyvistään, jotta heidän katseensa kääntyisi heitä ympäröivään pimeyteen ja he menettäisivät luottamuksensa Jumalaan ja alkaisivat napista Häntä vastaan. Heidän ainoa turvansa oli katseen pysyttäminen ylöspäin suunnattuna. Jumalan enkelit huolehtivat Hänen kansastaan, ja kun pahat enkelit tunkivat myrkyllisen ilmapiirinsä näiden huolestuneiden ympärille, niin taivaalliset en-kelit jatkuvasti leyhyttivät siipiään heidän yllään hälventääkseen paksua pimeyttä. TA 52.2

Näin, etteivät jotkut osallistuneet tähän tuskaiseen rukoukseen. He näyttivät välinpitämättömiltä ja huolettomilta. He eivät vastustaneet ympärillään olevaa pimeyttä, ja se peitti heidät paksun pilven tavoin. Jumalan enkelit poistuivat näiden luota, ja näin heidän kiiruhtavan niiden avuksi, jotka kaikin voimin taistelivat torjuakseen pahat enkelit ja koettivat selviytyä rukoilemalla Jumalaa kestävästi. Mutta enkelit hylkäsivät ne, jotka eivät mitenkään yrittäneet auttaa itseään, ja kadotin heidät näkyvistäni. Rukoilevien jatkaessa harrasta anomistaan tuli Jeesukselta ajoittain valonsäde rohkaisemaan heidän sydäntään ja valaisemaan heidän kasvojaan. TA 53.1

Kysyin näkemäni seulonnan merkitystä, ja minulle näytettiin, että sen aiheutti suora todistus, minkä herätti Totisen Todistajan laodikealaisille antama neuvo. Tämä vaikuttaa vastaanottajansa sydämeen ja saa hänet kohottamaan tason ja esittämään suoran totuuden. Jotkut eivät siedä tätä suoraa todistusta. He ryhtyvät vastustamaan sitä, ja tämä aiheuttaa seulonnan Jumalan kansan keskuudessa. TA 53.2

Totisen Todistajan todistusta ei ole puoleksikaan noudatettu. Tähän vakavaan todistukseen, josta riippuu seurakunnan kohtalo, on suhtauduttu kevyesti, tai se on kokonaan jätetty vaille huomiota. Tämän todistuksen on aikaansaatava syvää katu-musta, kaikki jotka todella vastaanottavat sen, noudattavat sitä ja puhdistuvat. TA 53.3

Enkeli sanoi: »Kuunnelkaa!» Pian kuulin äänen, joka kaikui suloisena ja soinnukkaana kuin monien soitinten täydellinen yhteissoitto. Se oli kauniimpaa kuin mikään musiikki, mitä koskaan olin kuullut. Se tuntui olevan niin täynnä armoa, laupeutta ja jaloa, pyhää iloa. Se sai koko olemukseni värisemään ihas-tuksesta. Enkeli sanoi: »Katsokaa!» Huomioni kiintyi silloin joukkoon, jota olin nähnyt voimakkaasti seulottavan. Minulle näytettiin ne, joiden olin aikaisemmin nähnyt itkevän ja rukoilevan tuskaisin mielin. Heitä ympäröivien suojelusenkelien joukko oli kaksinkertaistunut ja he olivat pukeutuneet sotaasuun kiireestä kantapäähän. He liikkuivat täydessä järjestyksessä, täsmällisesti kuin sotilasjoukko. Heidän kasvoiltaan kuvastui ankara taistelu ja tuskallinen kamppailu, jonka he olivat käyneet ja kestäneet. Kuitenkin heidän kasvonsa, joille ankara sisäinen tuska oli lyönyt leimansa, loistivat nyt taivaan valoa ja kirkkautta. He olivat saaneet voiton ja se herätti heissä syvää kiitollisuutta ja pyhää iloa. TA 53.4

Tämän joukon lukumäärä oli vähentynyt. Jotkut olivat seulonnassa pudonneet pois ja jääneet tienoheen. ¹ Huolettomat ja välinpitämättömät, jotka eivät liittyneet niihin, jotka arvioivat voiton ja pelastuksen sen arvoisiksi, että kannatti rukoilla ja kärsiä tuskaa sen puolesta, eivät saaneet sitä, vaan jäivät toisista jälkeen pimeyteen. Mutta heidän tilalleen astui heti toisia, jotka omaksuivat totuuden ja liittyivät riveihin. Pahat enkelit tungeksivat yhä heidän ympärillään, mutta eivät voineet saada heitä valtaansa.² TA 54.1

Kuulin sota-asuun pukeutuneiden esittävän totuutta suurella voimalla. Se vaikutti. Näin sellaisia, jotka olivat olleet sidottuja; jotkut vaimot olivat olleet aviomiestensä sitomia ja jotkut lapset olivat olleet vanhempiensa sitomia. Rehelliset, joita oli estetty kuulemasta totuutta, ottivat sen nyt innokkaasti vastaan. He eivät enää yhtään pelänneet sukulaisiaan. Vain totuus oli heistä suuriarvoinen. Se oli elämääkin kalliimpi ja arvokkaampi. He olivat kärsineet nälkää ja janoa totuuden tähden. Ky-syin, mikä oli aikaansaanut tämän suuren muutoksen. Muuan enkeli vastasi: »Sen on aiheuttanut ehtoosade, virvoitus Herran kasvoista ja kolmannen enkelin voimallinen huuto.» TA 55.1

Näillä valituilla oli suuri voima. Enkeli sanoi: »Katsokaa!» Huomioni kiintyi jumalattomiin eli epäuskoisiin. He olivat kaikki kiihdyksissä. Jumalan kansan into ja voima oli kiihdyttänyt ja raivostuttanut heitä. Joka taholla oli sekaannusta. Näin ryhdyttävän toimenpiteisiin tätä ryhmää vastaan, jolla oli Jumalan voima ja valo. Pimeys tiheni heidän ympärillään, mutta siinä he seisoivat, Jumalan hyväksyminä ja Häneen luottaen. Näin heidän olevan ymmällä. Sitten kuulin heidän hartaasti huutavan Jumalan puoleen. Heidän huutonsa ei lakannut päivällä eikä yöllä. ¹ Kuulin nämä sanat: »Sinun tahtosi, oi Jumala, tapahtukoon! Avaa pakotie kansallesi, jos se voi kirkastaa Sinun nimeäsi! Vapauta meidät pakanoista, jotka ympäröivät meitä! He ovat päättäneet surmata meidät, mutta Sinun käsivartesi voi tuoda pelastuksen.» Saatan muistaa vain nämä sanat. Kaikki näyttivät syvästi tuntevan arvottomuutensa ja alistuivat kaikkinensa Jumalan tahtoon. Jaakobin tavoin jokainen heistä ilman poikkeusta kuitenkin hartaasti rukoili ja taisteli vapautuksensa puolesta. TA 55.2

Niin pian kuin he olivat alkaneet hartaasti rukoilla, enkelit myötätuntoisina olisivat lähteneet vapauttamaan heidät. Mutta kookas, komentava enkeli ei sallinut sitä. Hän sanoi: »Jumalan tahto ei ole vielä täysin tapahtunut. Heidän on juotava maljasta. Heidät on kasteella kastettava.» TA 55.3

Pian kuulin Jumalan äänen, mikä järkytti taivaita ja maata.¹ Tapahtui voimakas maanjäristys. Rakennuksia sortui ja kaatui joka taholle. Silloin kuulin riemuitsevan voitonhuudon, äänekkään, sointuvan ja selvän. Katselin tätä joukkoa, joka hetkistä aikaisemmin oli suuressa ahdistuksessa ja sidottuna. Heidän vankeutensa oli päättynyt. Kirkas valo loisti heidän ylleen. Miten kauniilta he silloin näyttivätkään! Kaikki väsymys ja huolen jäljet olivat kadonneet; kaikkien kasvot kuvastivat terveyttä ja kauneutta. Heidän vihollisensa, heitä ympäröivät pakanat, kaatuivat kuin kuolleina maahan. He eivät voi-neet kestää vapautettujen pyhien ylle loistavaa valoa. Valo ja kirkkaus pysyi heidän yllään, kunnes Jeesus näkyi taivaan pilvissä ja uskollisten ja koeteltujen ryhmä muutettiin yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, kirkkaudesta kirkkauteen. Haudat aukenivat ja pyhät tulivat esiin kuolemattomuuteen pukeutuneina, huu-taen: »Voitto kuolemasta ja haudasta! » Yhdessä elävien pyhien kanssa heidät temmattiin Herraa vastaan yläilmoihin ja jokainen kuolematon kieli kaiutti täyteläisin, sointuvin huudoin kunniaa ja voittoa. TA 56.1