Todistusa Arteita 1 OSA

Luku 10—Aarre taivaassa

Jotkut eivät ole vaelluksessaan ehdottoman rehellisiä ja kunniallisia. Sellaisten on muutettava jyrkästi suuntaansa ja toimittava nopeasti aikaa hukkaamatta. Monet sapatinpitäjät menettelevät väärin tässä kohdin. He etuilevat köyhien veljiensäkin kustannuksella ja vaikka heillä on yltäkyllin, he kiskovat tavaroista enemmän kuin mikä vastaa niiden todellista arvoa, enemmän kuin he itse maksaisivat samoista tavaroista, kun taas nämä köyhät veljet ovat puutteen ahdistamia ja hämäännyttämiä. Jumala tietää tämän kaiken. Jokainen itsekäs menettely ja jokainen ahne kiskonta saa palkkansa. TA 50.1

Näin, että on julmaa ja epäoikeudenmukaista olla välittämättä veljensä asemasta. Jos hän on vaikeuksissa tai köyhä, mutta tekee parhaansa, häntä kohtaan olisi oltava suosiollinen, eikä tulisi ottaa täyttä maksua tavaroista, joita hän ostaa varakkailta, vaan heidän tulisi osoittaa sääliä häntä kohtaan. Jumala hyväksyy tällaiset ystävälliset teot, eikä niiden tekijä jää ilman palkkaa. Mutta pelottava tilinteko odottaa monia sapatinpitäjiä heidän kitsaan ja ahneen menettelynsä johdosta. TA 50.2

Minua muistutettiin ajasta, jolloin vain muutamat kuuntelivat totuutta ja omaksuivat sen. Heillä ei ollut paljon tämän maailman tavaraa. Jumalan asian tarpeet olivat vain muutamien harvojen kannettavina. Silloin muutamien oli myytävä talonsa ja maansa ja hankittava kodikseen jotakin halvempaa voi-dakseen auliisti ja anteliaasti lainata varansa Herralle, julkaisemaan totuutta ja muutoin edistämään Jumalan asiaa. Katsellessani näitä uhrautuvia näin heidän kärsineen puutetta Ju-malan asian tähden. Näin enkelin seisovan heidän vierellään, viittaavan ylöspäin ja sanovan: »Teillä on kukkarot taivaassa! Teillä on kulumattomat kukkarot taivaassa! Kestäkää loppuun asti, niin palkkanne on oleva suuri.» TA 50.3

Jumala on liikuttanut monia sydämiä. Totuus, jonka levittämiseksi toisille muutamat uhrasivat niin paljon, on voittanut, ja suuret joukot ovat vastaanottaneet sen. Kaitselmuksessaan Jumala on johtanut totuuteen niitä, joilla on varoja, jotta työn kasvaessa Jumalan asian tarpeet tulisivat tyydytetyiksi. Sapatinpitäjien keskuuteen on saatu paljon varoja, ja näin, ettei Jumala nykyään vaadi niitä taloja, joita Hänen kansansa tarvitsee asuakseen, paitsi että kalliita taloja vaihdetaan halvempiin. Mutta elleivät ne, joilla on yltäkyllin varallisuutta, kuule Hänen ääntään, irroittaudu maailmasta ja erota omaisuudestaan ja maistaan osaa uhriksi Jumalalle, niin Hän kulkee heidän ohit-seen ja kehoittaa niitä, jotka ovat halukkaat tekemään mitä tahansa Jeesuksen hyväksi, jopa myymään kotinsa tyydyttääkseen Jumalan asian tarpeet. Jumala tahtoo vapaaehtoisia uhreja. Niiden, jotka antavat, tulee pitää antamistaan etuoikeutena. TA 51.1