Alfa Ja Omega, vol. 5

»Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas»

Niin pian kuin Jeesus oli naulittu ristiin, voimakkaat miehet kohottivat sen pystyyn ja suurella voimalla työnsivät sen sille valmistettuun paikkaan. Tämä aiheutti mitä kauheinta tuskaa Jumalan Pojalle. Sitten Pilatus kirjoitti päällekirjoituksen hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi ja kiinnitti sen ristiin Jeesuksen pään yläpuolelle. Siinä oli »Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas». Tämä kirjoitus harmitti juutalaisia. Pilatuksen pihassa he olivat huutaneet: »Ristiinnaulitse hänet!» »Meillä ei ole kuningasta vaan keisari» (Joh. 19: 15). He olivat lausuneet, että jokainen, joka tunnusti jonkin muun kuninkaan, oli petturi. Pilatus kirjoitti heidän ilmaisemansa ajatuksen. Mitään rikosta siinä ei mainittu, vain että Jeesus oli juutalaisten kuningas. Tämä kirjoitus oli todellinen tunnustus juutalaisten alamaisuudesta Rooman vallalle. Se julisti, että kuka vain väittäisi olevansa Israelin kuningas, saisi kuolemantuomion. Papit olivat pettäneet itsensä. Kun he suunnittelivat Jeesuksen kuolemaa, Kaifas oli selittänyt olevan hyödyksi, että yksi mies kuolee kansan pelastumisen tähden. Nyt heidän tekopyhyytensä paljastui. Tuhotakseen Kristuksen he olivat olleet valmiit uhraamaan kansallisen olemassaolonsakin. AO5 300.1

Papit näkivät, mitä he olivat tehneet, ja pyysivät Pilatusta muuttamaan kirjoituksen. He sanoivat: »Älä kirjoita: ̕Juutalaisten kuningas’, vaan että hän on sanonut: ̕Minä olen juutalaisten kuningas’.» Mutta Pilatus oli harmistunut aikaisemman heikkoutensa vuoksi ja halveksi koko sydämestään kateellisia ja viekkaita pappeja ja hallitusmiehiä. Hän vastasi kylmästi: »Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.» AO5 300.2

Korkeampi voima kuin Pilatus tai juutalaiset oli johtanut panemaan tuon kirjoituksen Jeesuksen pään päälle. Jumala oli johdattanut niin, että se saisi ihmiset ajattelemaan ja tutkimaan kirjoituksia. Paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Tuhansia ihmisiä kaikista maista oli silloin Jerusalemissa, ja heidän tietoonsa tulisi kirjoitus, jossa Jeesus Nasaretilainen julistettaisiin Messiaaksi. Se oli totinen totuus, jonka Jumalan ohjaama käsi oli kirjoittanut. AO5 300.3

Kristuksen kärsimykset ristillä olivat profetian täyttymystä. Vuosisatoja ennen ristiinnaulitsemista Vapahtaja oli ennustanut, millaista kohtelua hän saisi osakseen. »Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa» (Ps. 22: 1719). Hänen vaatteitaan koskeva ennustus täyttyi ristiinnaulitun ystävien tai vihollisten sekaantumatta asiaan. Hänen vaatteensa annettiin sotilaille, jotka olivat naulinneet hänet ristiin. Kristus kuuli miesten kiistelevän heidän jakaessaan hänen vaatteitaan. Hänen ihokkaansa oli kokonaan kudottu ilman saumoja, ja he sanoivat: »Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva.» AO5 300.4

Eräässä toisessa ennustuksessa Vapahtaja lausui: »Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt. Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä» (Ps. 69: 21, 22). Niille, jotka kärsivät ristinkuoleman, oli luvallista antaa huumausainetta tuskien lieventämiseksi. Tätä tarjottiin Jeesuksellekin, mutta kun hän oli maistanut sitä, hän kieltäytyi siitä. Hän ei halunnut nauttia mitään, mikä sumentaisi hänen ymmärryksensä. Hänen uskonsa täytyi pysyä lujasti kiinni Jumalassa. Se oli hänen ainoa voimansa. Hänen aistiensa sumentaminen olisi hyödyttänyt saatanaa. AO5 301.1