Alfa Ja Omega, vol. 5

Ristiinnaulitseminen

Kun oli saavuttu teloituspaikalle, vangit sidottiin kidutusvälineihinsä. Nuo kaksi rosvoa vääntelehtivät niiden käsissä, jotka asettivat heidät ristille, mutta Jeesus ei vastustellut. Jeesuksen äiti oli seurannut Poikaansa Golgatalle rakastetun opetuslapsi Johanneksen tukemana. Hän oli nähnyt hänen nääntyvän ristin taakan alle ja olisi halunnut laskea auttavan kätensä hänen haavoitetun päänsä tueksi ja vilvoittaa tuota otsaa, joka kerran oli levännyt hänen rinnallaan. Mutta hänelle ei sallittu tätä murheellista etuoikeutta. Kuten opetuslapset hänkin yhä toivoi, että Jeesus ilmaisisi voimansa ja vapauttaisi itsensä vihollistensa käsistä. Mutta taas hänen mielensä masentui, kun hän muisti sanat, joilla Jeesus oli ennustanut juuri tämän tapauksen. Kun rosvot oli sidottu risteihinsä, hän seurasi tuskaisen jännittyneenä, mitä sitten tapahtuisi. Antaisiko hän, joka oli herättänyt kuolleet henkiin, itsensä ristiinnaulitta vaksi? Antaisiko Jumalan Poika näin julmasti surmata itsensä? Täytyikö äidin luopua toivosta, että Jeesus oli Messias? Täytyikö hänen katsella poikansa häpeää ja surua saamatta edes etuoikeutta auttaa häntä hänen ahdingossaan? Hän näki hänen kätensä levitettävän ristille, sitten tuotiin vasara ja naulat, ja kun piikit lyötiin tuon hellän lihan läpi, murtuneet opetuslapset kantoivat pois tuosta kauheasta kohtauksesta Jeesuksen äidin tajuttoman ruumiin. AO5 297.3

Vapahtaja ei päästänyt valituksen ääntäkään. Hänen kasvonsa pysyivät tyyninä ja rauhallisina, mutta suuria hikipisaroita kihosi hänen otsalleen. Ei ainoakaan säälivä käsi pyyhkinyt kuoleman kastetta hänen kasvoiltaan eivätkä mitkään myötätuntoa tai vankkumatonta uskollisuutta ilmaisevat sanat tukeneet hänen ihmissydäntään. Sotilaiden tehdessä hirveätä työtään Jeesus rukoili vihollistensa puolesta: »Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.» Hänen ajatuksensa siirtyivät hänen omista kärsimyksistään hänen vainoojiensa syntiin ja siihen kauheaan kostoon, joka heitä kohtaisi. Hän ei toivottanut kirousta sotilaille, jotka kohtelivat häntä näin raa’asti. Hän ei myöskään huutanut kostoa papeille tai hallitusmiehille, jotka nauttivat tarkoituksensa täyttymisestä. Kristus sääli heitä heidän tietämättömyydessään ja syyllisyydessään. Hän lähetti vain anteeksipyynnön heidän puolestaan, »sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät». AO5 299.1

Jos he olisivat tienneet kiduttavansa häntä, joka oli tullut pelastamaan syntiin langenneen ihmiskunnan ikuisesta perikadosta, he olisivat joutuneet katumuksen ja kauhun valtaan. Mutta heidän tietämättömyytensä ei poistanut heidän syyllisyyttään, sillä heillä oli ollut etuoikeus tuntea ja vastaanottaa Kristus Vapahtajanaan. Jotkut heistä tulisivat vielä näkemään syntinsä, katumaan ja kääntymään. Toisten katumattomuus tekisi mahdottomaksi Kristuksen rukouksen täyttymisen heidän kohdallaan. Kuitenkin Jumalan tarkoitus täyttyi kaikesta huolimatta. Jeesus ansaitsi itselleen oikeuden tulla ihmisten puolustajaksi Isän edessä. AO5 299.2

Kristuksen rukous hänen vihollistensa puolesta käsitti koko maailman. Se sulki piiriinsä jokaisen syntisen, joka oli elänyt tai eläisi maailman alusta ajan loppuun asti. Kaikki ovat syyllisiä Jumalan Pojan ristiinnaulitsemi seen. Kaikille tarjotaan vapaasti anteeksianto. »Kuka ikänä haluaa» voi saada rauhan Jumalan kanssa ja periä iankaikkisen elämän. AO5 299.3