Alfa Ja Omega, vol. 7

Pedon kuva

Mutta mikä on pedon kuva ja miten se tehdään? Kuvan tekee kaksisarvinen peto, ja se on ensimmäisen pedon kuva. Saadaksemme tietää, millainen kuva on ja miten se tehdään, meidän on siis tutkittava itse pedon eli paavinvallan luonteenomaisia piirteitä. AO7 377.4

Kun alkuseurakunta turmeltui luopumalla evankeliumin yksinkertaisuudesta ja hyväksymällä pakanallisia menoja ja tapoja, se kadotti Jumalan Hengen ja voiman. Hallitakseen kansan omaatuntoa se etsi maallisen vallan tukea. Seurauksena oli paavinvalta, kirkko, joka valvoi valtiovaltaa ja käytti sitä omien tarkoitustensa edistämiseen, erityisesti harha- oppisten rankaisemiseen. Jotta Yhdysvallat voisi tehdä pedon kuvan, täytyy uskonnollisen vallan valvoa hallitusta siten, että kirkko voisi käyttää valtiovaltaa omien tarkoitustensa toteuttamiseen. AO7 377.5

Milloin hyvänsä kirkko on saanut maallista valtaa, se on käyttänyt sitä niiden rankaisemiseen, jotka ovat poikenneet sen opeista. Protestanttiset kirkkokunnat, jotka ovat seuranneet Rooman jälkiä liittoutumalla maallisten valtojen kanssa, ovat osoittaneet samanlaista halua rajoittaa omantunnon vapautta. Tästä on esimerkkinä Englannin kirkon toimeenpanema pitkäaikainen eriuskoisten vaino. Tuhansien eriuskoisten saarnaajien täytyi 1500-ja 1600-luvulla jättää seurakuntansa, ja monet, sekä papit että maallikot, joutuivat maksamaan sakkoja, kärsimään vankeutta, ki- dutusta ja marttyyrikuoleman. AO7 378.1

Luopumus johti varhaisseurakunnan etsimään apua maalliselta vallalta, ja tämä valmisti tietä paavinvallalle eli pedolle. Paavali sanoo: »Se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy» (2 Tess. 2: 3). Samoin kirkossa tapahtuva luopumus valmistaa tietä pedon kuvalle. AO7 379.1

Raamattu todistaa, että ennen Herran tuloa vallitsee samanlainen uskonnollinen rappiotila kuin ensimmäisinä vuosisatoina. »Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman» (2 Tim. 3: 1-5). »Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja» (1 Tim. 4: 1). Saatana on vaikuttava »valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen» (2 Tess. 2: 9-11). Kun tämä jumalattomuuden tila saavutetaan, seuraa samoja ilmiöitä kuin ensimmäisinäkin vuosisatoina. AO7 379.2

Monet katsovat sen suuren eroavuuden, joka ilmenee protestanttisten kirkkokuntien opeissa, ratkaisevasti osoittavan, ettei milloinkaan voida aikaansaada tässä asiassa yhdenmukaisuutta. Mutta protestanttisissa kirkkokunnissa on vuosia ollut voimakas ja kasvava pyrkimys muodostaa liitto yhteisten opinkohtien perusteella. Tällaisen liiton saamiseksi on tietysti erimielisyyttä aiheuttavien kysymysten käsittelystä luovuttava, olivatpa ne Raamatun näkökulmasta miten tärkeitä tahansa. AO7 379.3

Charles Beecher selitti eräässä saarnassaan vuonna 1846, että »evankelisten, protestanttisten kirkkokuntien saarnaajat eivät ainoastaan valmistu hirveän ihmispelon puristuksessa, vaan myös elävät, liikkuvat ja hengittävät sellaisessa perinpohjin turmeltuneessa ilmapiirissä, missä heidän luonteensa huonoja puolia alati vaaditaan vaientamaan totuutta ja kumartamaan luopumuksen voimaa. Eikö Rooman kirkolle käynyt tällä tavalla? Emmekö elä uudelleen sen elämää? Ja mitä näemme läheisessä tulevaisuudessa? Jälleen yleisen kirkolliskokouksen! Maailmankokouksen! Evankelisen liiton ja yleismaailmallisen uskontunnustuksen!»373 Kun tämä saavutetaan, silloin täydelliseen yhtenäisyyteen pyrittäessä on vain yksi askel väkivallan käyttöön. AO7 379.4

Kun Yhdysvaltain johtavat kirkkokunnat yhteisiin opinkohtiin perustuvana liittona taivuttavat valtion pakkokeinoin saattamaan voimaan niiden määräykset ja tukemaan niiden omaksumaa käytäntöä, silloin protestanttinen Amerikka on tehnyt roomalaiskatolisen pappisvallan kuvan, ja sen väistämättömänä seurauksena on yhteiskunnallisten rangaistusten määrääminen toisin ajatteleville. AO7 380.1

Kaksisarvinen peto »saa [käskee] kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku» (Ilm. 13: 16,17). Kolmannen enkelin varoitus kuuluu: »Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä.» Tässä sanomassa mainittu »peto», jonka palvonnan kaksisarvinen peto väkisin saattaa voimaan, on Ilmestyskirjan 13. luvussa kuvattu leopardin näköinen ensimmäinen peto paavikunta. »Pedon kuva» esittää langenneen protestanttisuuden sellaista muotoa, joka kehittyy protestanttisten kirkkokuntien etsiessä maallisen vallan apua oppiensa voimaan saattamiseksi. Vielä on selitettävä, mikä on »pedon merkki». AO7 380.2