Alfa Ja Omega, vol. 7

Luopumus vähitellen syvenevää

Ilmestyskirjan 14. luvussa olevaa toisen enkelin sanomaa julistettiin ensin kesällä 1844. Se soveltui silloin suoranaisimmin Yhdysvaltain kirkkokuntiin, sillä siellä oli tuomionsanomaa julistettu laajimmin, siellä se myös oli yleisimmin hylätty ja siellä kirkkokunnat olivat nopeimmin rappeutuneet. Mutta toisen enkelin sanoma ei toteutunut täydellisesti vuonna 1844. Kirkkokunnat kokivat silloin siveellisen lankeemuksen, koska ne hylkäsivät adventtisanoman valon, mutta lankeemus ei ollut täydellinen. Jatkettuaan tälle ajalle kuuluvien eri totuuksien hylkäämistä ne ovat langen neet yhä syvemmälle. Mutta vieläkään ei voi sanoa, että Babylon on kukistunut, — koska se haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat. Se ei ole tehnyt sitä vielä kaikille kansoille. Maailmanmielisyyttä ja välinpitämättömyyttä aikamme koettelevia totuuksia kohtaan esiintyy ja ne ovat saamassa sijaa protestanttisissa kirkkokunnissa kristikunnan kaikissa maissa. Toisen enkelin juhlallisen pelottava julistus koskee näitä kirkkokuntia. Mutta luopumus ei ole vielä saavuttanut huippukohtaansa. AO7 336.2

Raamattu todistaa, että Herran tulemuksen edellä saatana vaikuttaa »valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä», ja niille, jotka eivät ota vastaan »rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua - - Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen» (2 Tess. 2: 9-11). Vasta sitten, kun tämä tila saavutetaan ja kirkon yhteys maailman kanssa täydellisesti toteutetaan kaikkialla kristikunnassa, Babylonin lankeemus on täydellinen. Muutos tapahtuu asteittain, ja Ilm. 14: 8 toteutuu täydellisesti tulevaisuudessa. AO7 336.3

Vaikka niissä kirkkokunnissa, jotka muodostavat Babylonin, vallitsee hengellinen pimeys ja Ju- malasta vieraantuminen, Kristuksen seuraajien pääosa on vielä niiden yhteydessä. Monet heistä eivät ole koskaan nähneet aikamme erikoisia totuuksia. Monet ovat tyytymättömiä nykyiseen tilaansa ja kaipaavat kirkkaampaa valoa. Turhaan he etsivät Kristuksen kuvaa niissä seurakunnissa, joihin he kuuluvat. Kun nämä kirkkokunnat poikkeavat yhä enemmän totuudesta ja liittyvät yhä läheisemmin maailmaan, eroavaisuus näiden kahden luokan välillä suurenee ja johtaa lopulta täydelliseen eroon. Tulee aika, jolloin ne, jotka rakastavat Jumalaa yli kaiken, eivät voi enää jäädä niiden yhteyteen, jotka »rakastavat hekumaa enemmän kuin Jumalaa» omistaen jumalisuuden ulkokuoren mutta kieltäen sen voiman. AO7 336.4

Ilmestyskirjan 18. luku viittaa aikaan, jolloin kirkkokunnat Ilm. 14. luvun 6-12 jakeissa esitetyn kolminkertaisen varoitussanoman hylkäämisen seurauksena ovat täysin saavuttaneet toisen enkelin ennustaman tilan ja jolloin Babylonissa vielä olevaa Jumalan kansaa kehotetaan eroamaan sen yhteydestä. Tämä on viimeinen maailmalle annettava sanoma, ja se on täyttävä tehtävänsä. Kun ne, jotka »eivät ole uskoneet totuutta vaan [ovat] mielistyneet vääryyteen» (2 Tess. 2: 12), jätetään väkevän eksytyksen valtaan ja uskovat valheen, silloin totuuden valo on loistava kaikille, joiden sydän on avoin vastaanottamaan sen, ja kaikki Babylonissa jäljellä olevat Herran lapset noudattavat kutsua: »Lähtekää siitä ulos, te minun kansani» (Ilm. 18: 4). AO7 337.1