Lunastuksen Historia

Mooseksen verraton puolustuspuhe

Mooses meni ilmestysmajaan keskustelemaan Jumalan kanssa. “Ja Herra sanoi Moosekselle: ‘Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perinjuurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on.’ Mutta Mooses sanoi Herralle: ‘Ovathan egyptiläiset kuulleet, että Sinä voimallasi olet vienyt tämän kansan heidän keskeltänsä. Ja he ovat puhuneet siitä sen maan asukkaille; hekin siis ovat kuulleet, että Sinä, Herra, olet tämän kansan keskellä, Sinä Herra, joka olet sille ilmestynyt silmästä silmään, ja että Sinun pilvesi pysyy heidän päällänsä ja että Sinä kuljet heidän edellänsä pilvenpatsaassa päivin ja tulenpatsaassa öin. Mutta jos Sinä nyt surmaat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niin kansat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan Sinusta, sanovat näin: Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka Hän oli heille valalla vannoen luvannut, tappoi Hän heidät erämaahan.’” KuKi 124.2

Jälleen Mooses kieltää Jumalaa tuhoamasta Israelia ja tekemästä häntä itseään suuremmaksi kansaksi, kuin mitä Israel oli. Tämä Jumalan suosima palvelija osoittaa rakkautensa Israeliin ja intonsa Tekijänsä kirkkauden ja Hänen kansansa kunnian puolesta: “Niinkuin Sinä olet antanut anteeksi tälle kansalle Egyptistä tänne saakka, olet ollut pitkämielinen ja armollinen tähän asti tätä kiittämätöntä kansaa kohtaan, niin kuinka arvottomia he lienevätkin, Sinun armosi on sama.” Hän rukoilee: “Etkö sentähden tahdo säästää heitä vielä tämän kerran ja lisätä vielä tämän yhden esimerkin jumalallisesta kärsivällisyydestäsi niihin moniin, jotka jo olet antanut?” KuKi 125.1

“Ja Herra vastasi: ‘Minä annan anteeksi, niinkuin sinä olet anonut. Mutta niin totta kuin minä elän, ja niin totta kuin Herran kirkkaus on täyttävä kaiken maan: ei kukaan niistä miehistä, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja minun tunnustekoni, jotka minä olen tehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa, mutta kuitenkin nyt jo kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä ole kuulleet minun ääntäni, ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isillensä; ei yksikään minun pilkkaajistani ole sitä näkevä. Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen.’” KuKi 125.2