Lunastuksen Historia

Israel napisee jälleen

“Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön. Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansa sanoi heille: ‘Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?’ Ja he puhuivat toinen toiselleen: ‘Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin.’ Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen.” KuKi 123.2

Israelilaiset eivät ainoastaan purkaneet valituksiaan Moosesta vastaan, vaan syyttivät itse Jumalaa petollisesta menettelystä heitä kohtaan, kun Hän oli luvannut heille maan, jota he eivät voineet päästä omistamaan. Heidän kapinamielensä nousi tässä niin korkealle, että unohtaen Kaikkivaltiaan voimakkaan käsivarren, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta ja oli tähän asti johdattanut heitä monia ihmeitä tehden, he päättivät valita päällikön johtamaan heidät takaisin Egyptiin, missä he olivat olleet orjina ja kokeneet niin paljon ahdistusta. He todellakin nimittivät itselleen päällysmiehen hyläten siten Mooseksen, pitkämielisen, kärsivällisen johtajansa; ja he napisivat katkerasti Jumalaa vastaan. KuKi 123.3

Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Herran eteen koko seurakunnan läsnäollessa rukoillakseen hartaasti Jumalan armoa kapinallisen kansan puolesta. Mutta heidän ahdistuksensa ja murheensa olivat liian suuret sanoin ilmaista- viksi. He viipyivät kasvoillaan aivan hiljaa. Kaaleb ja Joosua repäisivät vaatteensa osoittaaksensa mitä suurinta suruaan. Ja he “puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: ‘Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin Hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suu-palaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö.’” KuKi 123.4

“Heidän varjelijansa on väistynyt heistä.” Kanaanilaiset olivat täyttäneet pahuutensa mitan, ja Jumala oli ottanut suojeluksensa heiltä pois. He tunsivat itsensä täysin turvatuiksi ja olivat valmistumattomia taisteluun; ja Jumala oli liitollaan taannut maan israelilaisille. Mutta sensijaan, että näillä sanoilla olisi ollut kansaan suunniteltu vaikutus, ne lisäsivät heidän lujalle juurtunutta kapinaansa. He raivostuivat ja huusivat kovalla äänellä ja vihaisesti, että Kaaleb ja Joosua oli kivitettävä, mikä olisi tapahtunutkin, ellei Herra olisi asettunut väliin näyttäytymällä ilmestysmajassa mitä peloittavimmassa kirkkaudessa kaikille Israelin lapsille. KuKi 124.1