Päivästä Päivään

TAIVAAN AUTUUTTA, 25. joulukuuta

»Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.» Ilm. 21: 7. PP 397.1

Kukaan ei tule vahingossa taivaaseen. Kukaan ei tule sinne umpimähkään. Jokainen, joka pysähtyy harkitsemaan asiaa, pääsee kyllä selville siitä, onko hän suoralla kaidalla polulla vai lavealla tiellä, joka vie kuolemaan ja kadotukseen. ⁵⁷ PP 397.2

Ellemme omaksu Kristuksen uskontoa nauttimalla Jumalan sanaa, ei meitä lasketa Jumalan kaupunkiin. Elettyämme maallisella ruoalla ja totutettuamme aistimme pitämään maailmallisista, emme voisi sopeutua taivaan puhtaaseen, taivaalliseen elämänmenoon. Enkelten laulut ja heidän harppujensa soitanto eivät viihdyttäisi meitä. Taivaan tiede olisi mie-lestämme arvoituksellista. Voidaksemme tulla sopiviksi tai-vaallisten enkelten seuraan meidän tulee isota ja janota Kris-tuksen vanhurskautta ja antautua hänen armonsa muuttavan vaikutuksen muovattavaksi ja sopeutettavaksi. ⁵⁸ PP 397.3

Meillä täytyy olla näkemys tulevaisuudesta ja taivaan autuudesta. Siellä lunastetut tervehtivät niitä, jotka johdattivat heidät ristille kohotetun Vapahtajan luo. Taistelu on päättynyt. Kaikki ahdistus ja ponnistus on loppunut. Voitonlaulut täyttävät koko taivaan lunastettujen seisoessa Juma-lan valtaistuimen ympärillä. ⁵⁹ PP 397.4

Silloin ei kansakunnilla ole mitään muuta lakia kuin taivaan laki. Kaikki tulevat olemaan onnellisia, yhtä perhettä, ylistykseen ja kiitokseen verhoutuneita. Tämän nähdessään aamutähdet kaikki iloitsevat ja kaikki Jumalan pojat rie-muitsevat, ja Jumala ja Kristus julistavat yhdessä: “Syntiä ei ole enää oleva, eikä kuolemaa ole enää oleva.”⁶⁰ PP 397.5

Haluamme totuttautua puhumaan keskenämme taivaasta, ihanasta taivaasta. Puhukaa siitä elämästä, jota jatkuu yhtä kauan kuin Jumala elää, ja niin unohdatte vähäiset koetuk-senne ja vaikeutenne. Sallikaa mielenne viehättyä Jumalaan. ⁶¹ PP 397.6