Päivästä Päivään

359/366

KAHDEN MAAILMAN VERTAILUA, 24. joulukuuta

»Vaan, niinkuin kirjoitettu on: ‘mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.» 1 Kor. 2:9. PP 396.1

Minulle on näytetty iankaikkisen maailman ihanuus. Haluan sanoa teille, että taivas on voittamisen arvoinen. Elämäsi tavoitteena tulisi olla valmistautuminen soveliaaksi lunastettujen, pyhien enkelten ja Jeesuksen, maailman Lunastajan, seuraan. Jos saisimme kerrankin nähdä taivaallisen kaupungin, emme koskaan enää tahtoisi asua maan päällä. Maailmassa on kauniita maisemia, ja nautin kaikista näistä luonnon ihanista näkymistä. Ne muistuttavat minua Luojasta. Mutta tiedän, että jos rakastan Jumalaa ja pidän hänen käskynsä, on hän varannut minulle taivaassa iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti. 53 PP 396.2

Siellä meidän näköämme himmentävä verho on poistettu ja silmämme näkevät sen kauneuden maailman, josta nyt näemme välähdyksiä mikroskoopin avulla. Katselemme taivaitten ihanuuksia, joita nyt kaukaa tarkastellaan kaukoputken välityksellä. Synnin sumu on poistunut ja koko maa esiintyy “Herran, meidän Jumalamme, ihanuudessa”. Mikä alue avautuukaan tutkittavaksemme! Siellä tutkija voi tarkastella luo-misen jälkiä havaitsematta merkkejä pahuuden laista. Hän voi kuunnella luonnon musiikkia ilman, että siitä erottuu valittavaa säveltä tai surun pohjasävyä. Kaikissa luoduissa hän voi havaita saman käsialan. Avarassa maailmankaikkeudessa hän voi nähdä valtavana Jumalan nimikirjoituksen, eikä maassa, meressä tai taivaalla ole enää jälkeäkään pahasta. 54 PP 396.3

Luo mielessäsi kuva pelastettujen kodista, ja muista, että se on oleva ihanampi kuin kykenet loistavimmissakaan kuvitelmissasi hahmottamaan. Jumalan erilaiset lahjat luonnossa ovat vasta kalpea häivä hänen todellisesta kirkkaudestaan. 55 PP 396.4

Ihmismieli on puutteellinen kuvailemaan vanhurskauden palkkaa. Sen saavat tuntea ainoastaan ne, jotka sitä katselevat. Rajallinen ihmismieli ei kykene käsittämään Jumalan paratiisin kirkkautta. 56 PP 396.5