Päivästä Päivään

LUOMAKUNNAN KRUUNU, 23. tammikuuta

»Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi.» 1 Moos. 1: 27. PP 33.1

Tässä selitetään selvästi ihmissuvun alkuperä. Jumalallinen ilmoitus on niin selväsanainen, ettei se jätä sijaa väärille johtopäätöksille. ⁹⁸ PP 33.2

Kun maa runsaine eläimistöineen ja kasvillisuuksineen oli luotu, Jumala loi tapahtumain näyttämölle kruunaavan luomistekonsa, ihmisen, jota varten kaunis maa oli kunnostettu. PP 33.3

Lähtiessään Luojansa kädestä ihminen oli kookas ja täysin sopusuhtainen. Terve punerrus hänen kasvoillaan korosti niiden säteilemää valoisaa elämäniloa. Aadam oli paljon pi-tempi maailmassa nykyään eläviä miehiä. Eeva oli jonkinverran lyhyempi mutta silti jalomuotoinen ja joka kohdastaan kaunis. ⁹⁹ PP 33.4

Tässä ei ole mitään salaperäistä eikä liioin mitään perustetta sille otaksumalle, että ihminen olisi vaiheittain hitaasti kehittynyt eläintai kasvikunnan alemmista muodoista. Jumala asetti tähtimaailmat korkeuteen ja väritti kedon kukkaset hienovaraisen taidokkaasti. Hän täytti maan ja taivaat valtansa ihmeillä. Ja kun hän sitten halusi kruunata suu-renmoiset luomistekonsa ja asettaa kauniin maan keskelle sen hoitajan ja hallitsijan, ei hän voinut olla luomatta olentoa, joka oli hänelle elämän antaneen käden arvoinen. Innoitettu sukuluettelomme johtaa ihmiskunnan alkuperän suureen Luojaan eikä mihinkään alkioiden, nilviäisten ja nelijalkaisten kehitysketjuun. Maan tomusta tehtynäkin Aadam oli “Jumalan poika”. ¹⁰⁰ PP 33.5

Enkeleiden jälkeen ovat “Jumalan” kuvaksi luodut ihmisperheen jäsenet hänen jaloimpia luomistekojaan. ¹⁰¹ PP 33.6

Lähtiessään Luojansa kädestä Aadam oli ruumiilliselta, henkiseltä ja hengelliseltä olemukseltaan Tekijänsä kaltainen. Hänen tarkoituksensa oli, että mitä kauemmin ihminen eläisi, sitä täydellisemmin hänessä näkyisi tämä kuva ja sitä täydellisemmin hän heijastaisi Luojansa kirkkautta. ¹⁰² PP 33.7