Päivästä Päivään

LUOTUA EIKÄ KEHITTYNYTTÄ, 21. tammikuuta

»Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa henkäyksellä.» Ps. 33: 6. PP 31.1

Koska luonnon kirjassa ja jumalallisen ilmoituksen kirjassa on saman mestariajattelijan leima, ne eivät voi olla ristiriidassa keskenään. - PP 31.2

Luonnossa havaituista tosiasioista vedetyt erheelliset johtopäätökset ovat kuitenkin johtaneet kuviteltuun ristiriitaan tieteen ja ilmoituksen välillä. On esitetty väitteitä, joiden mukaan on tarvittu miljoonia vuosia maan kehittymiseen kaaoksesta. Jotta saataisiin Raamattu sopusointuun tämän tieteen oletetun paljastuksen kanssa, on otaksuttu luomispäivien olleen pitkiä, rajoittamattomia aikakausia . Sellainen johtopäätös on täysin aiheeton. ⁸⁷ PP 31.3

Jokaisen luomispäivän pyhä Raamattu selittää syntyneen niin, että “tuli ehtoo, ja tuli aamu” samaan tapaan kuin kaikkina seuraavinakin päivinä. ⁸⁸ PP 31.4

Luomistyön suoritustavasta on jumalallinen todistus: “Hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty” (Ps. 33: 9). Paljonko hän, joka näin kykeni kutsumaan lukemattomat maailmat olemassaoleviksi, tarvitsi aikaa maapallon kehittämiseksi kaaoksesta? - PP 31.5

On totta, että maasta löydetyt jäännökset todistavat sellaisten ihmisten, eläinten ja kasvien olemassaolosta, jotka ovat olleet paljon suurempia kuin nykyään tunnetut.Mutta näistä asioista Raamatun historia antaa perusteellisen selityksen. Ennen vedenpaisumusta kasvien ja eläinten kehittyminen oli verrattomasti voimakkaampaa kuin sen jälkeen tunnettu kehitys. Vedenpaisumuksessa maan pinta murtui, tapahtui huomattavia muutoksia ja maan kuoren uudelleen muodostuessa säilyi monia todisteita aikaisemmin olleesta elämästä. Kun nämä asiat otetaan huomioon, on meillä joukko todistajia, jotka äänettömästi vakuuttavat Jumalan sa-nan luotettavuudesta. ⁸⁹ PP 31.6

Jumala ei koskaan ole tarkoin ilmoittanut ihmiselle sitä, millä tavoin hän suoritti luomistyönsä, eikä inhimillinen tiede pysty saamaan selville Korkeimman salaisuuksia. Hänen luomisvoimansa on yhtä käsittämätöntä kuin hänen olemassaolonsakin. ⁹⁰ PP 31.7