Alfa Ja Omega, vol. 4

Pietarin kalansaalis

Puheen päätyttyä Jeesus kääntyi Pietariin ja pyysi häntä viemään veneen syvemmälle ja heittämään verkkonsa apajalle. Mutta Pietari oli masentunut. Koko yönä hän ei ollut saanut mitään. Yksinäisinä hetkinään hän oli ajatellut Johannes Kastajan kohtaloa, hänen, joka riutui vankityrmässään. Hän oli ajatellut sitä, mikä odotti Jeesusta ja hänen seuraajiaan, lähetystyön huonoa menestystä Juudeassa ja pappien ja rabbiinien ilkeyttä. Omassa ammatissaankin hän oli epäonnistunut, ja hänen katsellessaan tyhjiä verkkojaan tulevaisuus oli näyttänyt synkältä ja masentavalta. »Mestari», hän vastasi, »koko yön olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot.» AO4 203.3

Yö oli ainoa sovelias aika verkoilla kalastamiseen järven kirkkaassa vedessä. Koko yön turhan raatamisen jälkeen näytti toivottomalta laskea verkkoja päivällä, mutta Jeesus oli antanut käskyn, ja rakkaus Mestariin sai opetuslapset tottelemaan. Simon ja hänen veljensä laskivat yhdessä verkot järveen. He yrittivät nostaa ne ylös, mutta niihin oli tarttunut kaloja niin paljon, että ne alkoivat repeillä. Heidän täytyi kutsua Jaakob ja Johannes avukseen. Kun saalis oli saatu ylös, molemmat veneet olivat niin raskaassa lastissa, että ne olivat vaarassa upota. AO4 203.4

Mutta Pietari ei nyt ajatellut venettä eikä saalista. Tämä ihme, joka ylitti kaikki hänen ennen näkemänsä, oli hänelle jumalallisen voiman ilmaus. Hän näki Jeesuksen pitävän koko luontoa vallassaan. Jeesuksen jumalallinen läsnäolo paljasti hänen oman epäpyhyytensä. Rakkaus Mestaria kohtaan, häpeä oman epäuskon tähden, kiitollisuus Kristuksen alentuvaisuudesta ja ennen kaikkea tunne hänen omasta epäpuhtaudestaan tuon äärettömän puhtauden rinnalla valtasi hänet. Hänen toveriensa huolehtiessa verkkojen sisällöstä Pietari lankesi Vapahtajan jalkain juureen huudahtaen: »Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen.» AO4 203.5

Sama Jumalan pyhyyden läsnäolo oli saanut profeetta Danielin lankeamaan kuin kuolleena Jumalan enkelin eteen. Hän kertoo: »Minun verevä muotoni muuttui kaamean näköiseksi; eikä minussa ollut voimaa mihinkään. »Samoin Jesaja huudahti katsellessaan Herran kirkkautta: »Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin » (Dan. 10: 8; Jes. 6: 5). Heikko ja syntinen ihminen näki itsensä jumalallisen täydellisyyden vastakohtana ja tunsi itsensä kokonaan puutteelliseksi ja epäpyhäksi. Näin on käynyt kaikkien, joiden on suotu nähdä Jumalan suuruutta ja majesteettiutta. AO4 203.6

Pietari huudahti: »Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen», ja kuitenkin hän pysyi Jeesuksen jalkain juu- ressa, koska hän tunsi, ettei voisi erota hänestä. Vapahtaja vastasi: »Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä. »Sen jälkeen kun Jesaja oli nähnyt Jumalan pyhyyden ja oman arvottomuutensa, hänelle uskottiin jumalallinen sanoma. Kun Pietari oli oppinut kieltämään itsensä ja tuntemaan riippuvuutensa Jumalan voimasta, hän sai kutsun Kristuksen työhön. AO4 204.1