Alfa Ja Omega, vol. 4

Luku 25—Kutsu tulla ihmisten kalastajaksi

Päivä sarasti yli Galilean meren. Opetuslapset olivat vielä kalastusveneissään järvellä väsyneinä yön tuloksettomasta työstä. Jeesus oli tullut viettääkseen hiljaisen hetken meren rannalla. Varhaisena aamuna hän toivoi saavansa hetkisen levätä kansanjoukoilta, jotka päivästä päivään seurasivat häntä. Mutta pian alkoi ihmisiä taas kerääntyä hänen ympärilleen. Joukko kasvoi nopeasti, niin että hänen ympärillään tunkeiltiin joka puolella. Sillä välin opetuslapset olivat tulleet maihin. Välttääkseen kansanjoukon tunkeilemista Jeesus astui Pietarin veneeseen ja pyysi häntä soutamaan sen vähän matkaa rannasta. Sieltä kaikki saattoivat paremmin nähdä ja kuulla Jeesusta, ja hän rupesi veneestä opettamaan rannalla olevia kansanjoukkoja. AO4 202.1

Millainen näky tämä olikaan enkelien katsella: heidän kunniakas johtajansa istumassa kalastusveneessä, jota levottomat laineet keinuttivat, ja julistamassa pelastuksen hyviä uutisia kansanjoukolle, joka tunkeutui veden rajaan saakka! Hän, taivaan kunnioittama, saarnasi valtakuntansa tärkeistä asioista taivasalla tavallisille ihmisille. Kuitenkaan hän ei olisi voinut löytää sopivampaa taustaa työlleen. Järvi, vuoret, ympärillä leviävät viljavainiot, kirkas auringonpaiste, kaikki nämä tarjosivat vertauskuvia, joilla hän saattoi valaista opetuksiaan ja painaa ne kuulijoittensa mieleen. Eikä ainoakaan Kristuksen opetuksista jäänyt hedelmättömäksi. Jokainen hänen huuliltaan tullut sanoma merkitsi jollekulle sielulle iankaikkisen elämän sanaa. AO4 202.2

Joukko kasvoi hetki hetkeltä. Sauvoihinsa nojaavia vanhuksia, vankkoja talonpoikia vuoristosta, kalastajia työnsä äärestä järveltä, kauppiaita ja rabbiineja, rikkaita ja oppineita, vanhoja ja nuoria, jotka toivat mukanaan sairaita ja kärsiviä, riensi kuulemaan jumalallisen opettajan sanoja. AO4 202.3

Tämänkaltaisia näkyjä olivat profeetat ajatelleet kirjoittaessaan: AO4 202.4

»Sebulonin maa
ja Naftalin maa,
meren tie,
Jordanin tuonpuoleinen maa,
pakanain Galilea —
kansa, joka pimeydessä istui,
näki suuren valkeuden,
ja jotka istuivat AO4 202.5

kuoleman maassa ja varjossa,
niille koitti valkeus.» AO4 203.1

Kun Jeesus saarnasi meren äärellä, hänellä oli mielessään muitakin kuulijoita kuin Gennesaretin järven rannalla oleva joukko. Katsoessaan ajassa eteenpäin hän näki uskollisia lapsiaan vankiloissa ja oikeussaleissa, kiusattuina, yksinäisinä ja ahdistettuina. Kaikki ilon, taistelun ja ahdingon hetket olivat avoinna hänen siimalleen. Puhuessaan ympärilleen kokoontuneille ihmisille hän puhui samalla näille muille sieluille juuri sellaisia sanoja, jotka kerran toisivat heille toivoa ahdinkoon, lohtua murheeseen ja taivaallista valoa pimeyteen. Ääni, joka silloin puhui kalastajaveneestä Galilean meren rannalla, tulisi Pyhän Hengen välityksellä puhumaan rauhaa ihmissydämille ajan loppuun asti. AO4 203.2