Alfa Ja Omega, vol. 4

Nasaret hylkää Jeesuksen

Jeesuksen sanat synagoogassa iskivät hänen kuulijoittensa itsevanhurskauden perustukseen ja teroittivat heille sitä karvasta totuutta, että he olivat luopuneet Jumalasta ja menettäneet oikeutensa olla hänen kansansa. Jokainen sana leikkasi veitsen tavoin, kun heidän todellinen tilansa asetettiin heidän silmiensä eteen. Nyt he halveksivat sitä uskoa, jonka Jeesus oli ensin heissä saanut syttymään. He eivät tahtoneet myöntää hänen, joka oli syntynyt köyhänä ja halpana, olevan muuta kuin tavallinen ihminen. AO4 197.1

Epäuskosta puhkesi viha. He olivat saatanan vallassa ja kiukuissaan vastustivat Vapahtajaa äänekkäästi. He olivat kääntyneet pois hänestä, jonka tehtävänä oli auttaa ja parantaa, ja nyt heissä ilmenivät vihollisen ominaisuudet. AO4 197.2

Kun Jeesus viittasi pakanoille annettuihin siunauksiin, heräsi hänen kuulijainsa kiivas kansallinen ylpeys, ja hänen sanansa hukkuivat yleiseen hälinään. Tämä kansa oli ylpeillyt lain noudattamisesta, mutta nyt, kun heidän ennakkoluulojaan loukattiin, he olivat valmiit tekemään murhan. Kokous hajaantui, ja he kävivät käsiksi Jeesukseen ja ajoivat hänet ulos synagoogasta ja koko kaupungista. Kaikki näyttivät innokkaasti haluavan surmata hänet. He veivät hänet jyrkänteen reunalle ja aikoivat syöstä hänet sieltä alas. Huudot ja kiroukset täyttivät ilman. Muutamat viskelivät häntä kivillä, kun hän äkkiä katosi heidän keskuudestaan. Taivaan lähettiläät, jotka olivat olleet hänen rinnallaan synagoogassa, olivat hänen kanssaan tuon hurjistuneen joukon keskellä. He ympäröivät hänet suojaten häntä hänen vihollisiltaan ja veivät hänet turvalliseen paikkaan. AO4 198.1

Samoin enkelit varjelivat Lootia ja veivät hänet turvallisesti pois Sodomasta. Niin he myös varjelivat Elisaa pienessä vuoristokaupungissa. Kun ympäröivät kukkulat olivat täynnä Syyrian kuninkaan hevosia ja vaunuja ja aseistettuja joukkoja, Elisa näki lähimpien mäenrinteiden olevan täynnä Jumalan sotajoukkoja. Tuliset hevoset ja tuliset vaunut ympäröivät Herran palvelijaa. AO4 198.2

Näin enkelit ovat kaikkina aikoina olleet lähellä Kristuksen uskollisia palvelijoita. Kaikki pahuuden vallat ovat järjestäytyneet niitä vastaan, jotka tahtoisivat päästä voittajiksi, mutta Kristus haluaa meidän katsovan näkymättömiä asioita, taivaan sotajoukkoa, joka ympäröi kaikkia Jumalaa rakastavia, ja pelastaa heidät. Emme tiedä, mistä näkyvistä ja näkymättömistä vaaroista enkelien väliintulo on meidät varjellut, ennen kuin ikuisuuden valossa näemme Jumalan johdatuksen. Silloin tulemme tietämään, että koko taivaallinen perhe oli kiinnostunut täällä alhaalla olevasta perheestä ja että Jumalan valtaistuimen luota lähteneet lähettiläät seurasivat askeleitamme päivästä päivään. AO4 198.3

Kun Jeesus synagoogassa luki ennustuksia, hän lopetti ennen kuin oli päässyt Messiaan työtä koskevan kuvauksen loppuun. Luettuaan sanat »julistamaan Herran otollista vuotta » hän jätti pois lauseen loppuosan »ja meidän Jumalamme kostonpäivää » (Jes. 61: 2). Tämä oli aivan yhtä totta kuin ennustuksen alkuosakin, eikä Jeesus vaikenemisellaan suinkaan kieltänyt totuutta. Mutta hänen kuulijansa olivat hyvin halukkaita viipymään juuri tässä viimeisessä lauseessa ja toivoivat hartaasti sen toteutumista. He tuomitsivat pakanat huomaamatta olevansa itse paljon suurempia syyllisiä kuin muut. He olivat itse mitä kipeimmin sen armon tarpeessa, jonka he olivat valmiit kieltämään pakanoilta. Sinä päivänä, jolloin Jeesus seisoi heidän keskellään synagoogassa, heillä oli tilaisuus ottaa taivaan kutsu vastaan. Hän, jolla »on halu laupeuteen » (Miika 7: 18), olisi mielellään pelastanut heidät siitä peri- kadosta, johon heidän syntinsä heidät syöksivät. AO4 198.4

Hän ei voinut jättää heitä kutsumatta heitä vielä kerran parannukseen. Kun hänen toimintansa Galileassa lähestyi loppuaan, hän kävi jälleen lapsuutensa kodissa. Sen jälkeen kun hänet siellä oli kielletty, hänen opetustensa ja ihmetöittensä maine oli levinnyt kautta maan. Kukaan ei enää voinut kieltää, etteikö hänen voimansa ollut ihmisvoimaa suurempi. Nasaretin asukkaat tiesivät hänen kulkevan ympäri tehden hyvää ja parantaen kaikki saatanan vaivaamat. Heidän ympärillään oli kokonaisia kyliä, joissa ei ainoassakaan talossa kuulunut tuskan voihketta, sillä hän oli kulkenut niiden läpi ja parantanut kaikki heidän sairaansa. Hänen elämänsä jokaisessa teossa ilmenevä armo todisti hänen olevan Jumalan voitelema. AO4 199.1

Kun Nasaretin asukkaat jälleen kuuntelivat hänen sanojaan, Jumalan Henki vaikutti heissä. Mutta he eivät nytkään tahtoneet myöntää tämän miehen, joka oli kasvanut heidän keskuudessaan, olevan toisenlainen tai suurempi kuin he itse. Heidän mieltään kalvoi yhä katkera muisto siitä, että hän väittäessään olevansa se Luvattu oli itse asiassa kieltänyt heiltä paikan Israelissa, sillä hän oli osoittanut heidän olevan arvottomampia Jumalan suosioon kuin pakanallisen miehen ja naisen. Vaikka he kysyivät: »Mistä tällä on tämä viisaus ja nämä voimateot? » he eivät tahtoneet ottaa häntä vastaan Jumalan Voideltuna. Heidän epäuskonsa tähden Vapahtaja ei voinut tehdä heidän keskuudessaan monta ihmetyötä. Vain muutamat sydämet avautuivat vastaanottamaan hänen siunauksiaan, ja hän poistui sieltä, vaikka vastenmielisesti, milloinkaan enää palaamatta. AO4 199.2

Epäusko, jolle kerran oli annettu sijaa, piti jatkuvasti vallassaan Nasaretin asukkaita. Myös suuri neuvosto ja koko kansa olivat sen vallassa. Papeille ja kansalle merkitsi lopun alkua se, kun he ensimmäisen kerran kielsivät Pyhän Hengen voiman osoituksen. Osoittaakseen olleensa tällöin oikeassa he jatkoivat Vapahtajan sanojen saivartelemista. Hengen kieltämisen lopullisena seurauksena oli Jeesuksen ristiinnaulitseminen Golgatalla, kaupungin tuho ja kansan hajaantuminen taivaan tuuliin. AO4 199.3

Oi, kuinka Kristus halusikaan saada avata israelilaisille totuuden kalliit aarteet! Mutta heidän hengellinen sokeutensa oli niin suuri, että heille oli mahdotonta ilmaista hänen valtakuntaansa koskevia totuuksia. He pitivät kiinni opinkappaleistaan ja hyödyttömistä muotomenoistaan taivaan totuuksien odottaessa pääsyä heidän sydämeensä. He käyttivät rahansa ruumeniin ja akanoihin, vaikka heidän saatavissaan oli elämän leipää. Miksi he eivät kääntyneet Jumalan sanan puoleen ja tutkineet sitä ahkerasti saadakseen selville, olivatko he väärässä? Vanhan testamentin kirjoitukset esittivät selvästi Kristuksen toiminnan jokaisen yksityiskohdan, ja hän lainasi tuon tuostakin kirjoituksia lausuen: »Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen. »Jos he olisi- vat rehellisesti tutkineet kirjoituksia ja koetelleet oppejaan Jumalan sanalla, Jeesuksen ei olisi tarvinnut itkeä heidän katumattomuuttaan. Hänen ei olisi tarvinnut lausua: »Katso, ‘teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’ » (Luuk. 13: 35). He olisivat tutustuneet todistuksiin, jotka osoittivat hänen olevan Messias, ja näin olisi voitu välttää tuo onnettomuus, joka hävitti heidän ylvään kaupunkinsa maan tasalle. Mutta juutalaisten järjetön kiihkouskonnollisuus oli tehnyt heidät ahdasmielisiksi. Kristuksen opetukset paljastivat heidän luonteensa puutteet ja vaativat katumusta. Jos he vastaanottaisivat hänen opetuksensa, heidän täytyisi muuttaa tapansa ja luopua rakkaimmista toiveistaan. Voidakseen tulla taivaan kunnioittamiksi heidän olisi uhrattava ihmiskunnia. Jos he noudattaisivat tämän uuden rabbiinin sanoja, heidän täytyisi asettua aikansa suurten ajattelijoiden ja opettajien mielipiteitä vastaan. AO4 199.4

Totuus ei ollut suosiossa Kristuksen aikana. Se ei ole suosiossa meidänkään aikanamme. Se ei ole ollut suosiossa siitä asti, jolloin sielunvihollinen ensiksi herätti ihmisen vastenmielisyyden sitä kohtaan esittämällä valheita, jotka johtivat itsekorotukseen. Emmekö tänäkin aikana tapaa oppeja ja käsityksiä, jotka eivät millään tavoin perustu Jumalan sanaan? Ihmiset pitävät niistä kiinni yhtä itsepintaisesti kuin juutalaiset perimätavoistaan. AO4 200.1

Juutalaiset johtajat olivat täynnä hengellistä ylpeyttä. Heidän itsekorotushalunsa ilmeni pyhäkköpalveluksessakin. He halusivat ensimmäisiä istuimia synagoogas- sa ja tervehdyksiä toreilla. Heidän korviaan hivelivät arvonimet, joita ihmiset heistä käyttivät. Koska todellista hurskautta puuttui, he pitivät sitä tarkemmin kiinni perimätavoistaan ja juhlamenoistaan. AO4 200.2

Koska heidän ymmärryksensä oli itsekkäitten ennakkoluulojen pimentämä, he eivät voineet saattaa Kristuksen vakuuttavien sanojen voimaa sopusointuun hänen vaatimattoman elämänsä kanssa. He eivät ymmärtäneet sitä, ettei todellinen suuruus kaipaa ulkonaista loistoa. Tämän miehen köyhyys ei ollenkaan soveltunut yhteen hänen väitteensä kanssa, että hän oli Messias. He kysyivät, miksi hän oli niin vaatimaton, jos hän oli se, mikä hän väitti olevansa. Mitä heidän kansastaan tulisi, jos hän tyytyisi olemaan ilman asevoimaa? Ja kuinka voisi niin kauan odotettu voima ja kunnia saattaa kansat juutalaisten vallan alaisuuteen? Eivätkö papit olleet opettaneet, että Israel tulisi vallitsemaan koko maailmaa, ja voisivatko nämä suuret hengelliset opettajat olla väärässä? AO4 201.1

Mutta ei ainoastaan se, että Jeesuksen elämästä puuttui kaikki ulkonainen loisto, saanut juutalaisia hylkäämään häntä. Hän oli ruumiillistunut puhtaus, ja he olivat epäpuhtaita. Hän eli ihmisten keskuudessa tahrattoman vilpittömyyden esikuvana. Hänen nuhteeton elämänsä loi valoa heidän sydämeensä. Hänen rehellisyytensä paljasti heidän epärehellisyytensä. Se ilmaisi heidän tekohurskautensa tyhjyyden ja paljasti heidän pahuutensa koko inhottavuuden. Sellainen valo ei ollut tervetullut. AO4 201.2

Jos Kristus olisi kiinnittänyt huomiota fariseuksiin ja ylistänyt heidän oppineisuuttaan ja hurskauttaan, he olisivat iloiten tervehtineet häntä. Mutta kun hän kertoi, että taivaan valtakunnan armo kuuluu koko ihmiskunnalle, he eivät voineet tällaista puhetta sietää. Heidän oma opetuksensa ja esimerkkinsä eivät olleet koskaan esittäneet Jumalan palvelemista toivottavana asiana. Nähdessään Jeesuksen kiinnittävän huomiota juuri niihin, joita he vihasivat ja työnsivät luotaan, heräsi heidän ylpeässä sydämessään mitä katkerin viha. Huolimatta kerskauksestaan, että »jalopeura Juudan sukukunnasta » (Ilm. 5: 5) johtaisi Israelin valtaasemaan kaikkien kansojen yli, he olisivat voineet kestää kunnianhimoisten toiveittensa luhistumisen paremmin kuin sen, että Kristus nuhteli heitä heidän synneistään, tai sen moitteen, jonka he aina tunsivat hänen puhtaan olemuksensa läheisyydessä. AO4 201.3