Alfa Ja Omega, vol. 3

Uhrit vertauskuvia Vapahtajasta

Patriarkkojen aikana Jumalan palvontaan liittyvät uhritoimitukset samoin kuin koko Israelin historian ajan jatkuneet pyhäkköpalvelukset muistuttivat jatkuvasti tulevasta Vapahtajasta. Pyhäkön ja sitä myöhemmin seuranneen temppelin kaikilla palvelusmenoilla opetettiin kansalle joka päivä vertauksien ja tunnuskuvien avulla suuria totuuksia Kristuksen tulemisesta Lunastajana, Pappina ja Kuninkaana. Kerran vuodessa heidän mielensä suunnattiin kauas niihin tapahtumiin, jotka päättävät Kristuksen ja saatanan välisen suuren taistelun ja puhdistavat lopullisesti maailmankaikkeuden synnistä ja syntisistä. Seremonialliset uhrit ja palvelusmenot viittasivat aina parempaan, taivaalliseen palvelukseen. Maanpäällinen pyhäkkö oli »nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva», ja siinä uhrattiin sekä lahjoja että uhreja, ja sen kaksi pyhää osastoa olivat »taivaallisten kuvat». Sillä Kristus, suuri Ylimmäinen pappimme, suorittaa nykyään »pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen» (Hebr. 9: 9, 23; 8: 2). AO3 386.1

Siitä päivästä lähtien, jolloin Herra lausui käärmeelle Eedenissä: »Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille» (1 Moos. 3: 15), saatana on tiennyt, ettei hän voi koskaan pitää tämän maailman asukkaita täydellisesti vallassaan. Kun Aadam poikineen alkoi suorittaa Jumalan säätämiä seremoniallisia uhreja, jotka kuvasivat tulevaa Lunastajaa, saatana käsitti näiden olevan myös merkkinä maan ja taivaan välisestä yhteydestä. Seuranneiden pitkien vuosisatojen aikana hän on alati pyrkinyt häiritsemään tätä yhteyttä. Herkeämättä hän on koettanut esittää Jumalaa väärässä valossa ja tulkita väärin Vapahtajaan viittaavia uhrimenoja. Ihmisperheen suuren enemmistön suhteen hän onkin siinä onnistunut. AO3 386.2

Samaan aikaan kun Jumala on halunnut opettaa ihmisille, että hänen omasta rakkaudestaan on lähtöisin Lahja, joka sovittaa heidät hänen kanssaan, on ihmiskunnan päävihollinen pyrkinyt esittämään Jumalan sellaisena, joka nauttii heidän tuhoutumisestaan. Uhrit ja säädökset, jotka taivas on tarkoittanut ilmaisemaan taivaallista rakkautta, on turmeltu antamaan syntisille väärää toivoa siitä, että he niillä voisivat lepyttää loukatun Jumalan vihan. Samalla saatana on koettanut kiihottaa ja vahvistaa ihmisten alhaisia himoja saadakseen kansanjoukot toistuvilla rikkomuksillaan loittonemaan Jumalasta yhä kauemmas, kunnes synti on saanut heidät toivottomasti kahlituiksi. AO3 386.3