ALFA JA OMEGA, vol. 8

56/115

Kohti paaviuden uutta nousua

Ilmestyskirjan 13. luvun ennustus osoittaa, että se valta, jota kaksisarvinen, karitsan näköinen peto kuvaa, saattaa »maan ja siinä asuvaiset» kumartamaan paavinvaltaa, jota leopardin näköinen peto kuvaa. Kaksisarvinen peto on myös yllyttävä maan päällä asuvat tekemään pedon kuvan ja lisäksi määräävä »kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät sekä vapaat että orjat» ottamaan »pedon merkin» (Ilm. 13: 11-16). On osoitettu, että Yhdysvallat on se valta, jota kaksisarvinen, karitsan näköinen peto kuvaa, ja että tämä ennustus toteutuu, kun Yhdysvallat pakkokeinoin koettaa saattaa voimaan sunnuntain vieton, jota Rooma väittää ylivaltansa erityiseksi tunnustukseksi. Mutta tässä paavikunnan kunnioittamisessa Yhdysvallat ei tule olemaan yksin. Rooman vaikutus niihin maihin, jotka kerran tunnustivat sen vallan, on vieläkin varsin huomattava. Raamattu ennustaa sen vallan palautuvan entiselleen. »Minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa» (Ilm. 13: 3). Kuolettavan haavan saaminen viittaa paavinvallan romahdukseen vuonna 1798. Mutta profeetan sanojen mukaan »sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.» Paavali sanoo selvästi, että synnin ihmisen toiminta jatkuu Kristuksen toiseen tulemiseen asti (2 Tess. 2: 8). Aivan ajan loppuun saakka hän on jatkava pettämistyötään. Paavinvaltaa tarkoittaen profeetta sanoo: »Kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan» (Ilm. 13: 8). Sekä vanhassa että uudessa maailmassa paavinvalta tulee saamaan kunniaa siinä kunnioituksessa, mitä osoitetaan sunnuntaisäädökselle, jonka ainoana perustuksena on Rooman kirkon arvovalta. AO8 86.3

Jo 1800-luvun puolivälistä lähtien ovat ne, jotka Yhdysvalloissa ovat tutkineet Raamatun ennustuksia, esittäneet tätä maailmalle. Nykyisissä tapahtumissa nähdään nopeaa kehittymistä ennustuksen täyttymystä kohti. Protestanttiset opettajat vaativat samoin jumalallista käskyvaltaa sunnuntain viettämiseksi ilman Raamatun todistusta, kuten paavilliset johtajat, jotka sepittivät ihmeker-tomuksia jumalallisen käskyvallan saamiseksi. Väite, että Jumalan rangaistukset kohtaavat ihmisiä sunnuntaisapatin rikkomisen tähden, tullaan toistamaan. Sitä °n jo ruvettu esittämään. Liike, joka vaatii sunnuntain pitämistä, saa nopeasti jalansijaa. AO8 87.1

Rooman kirkko on ihmeen viisas ja ovela. Se osaa arvioida, mitä tulee tapahtumaan. Se odottaa aikaansa nähdessään, että protestanttiset kirkkokunnat osoittavat sille kunnioitusta hyväksyessään väärän sapatin ja valmistautuvat pakottamaan ihmisiä tämän väärän lepopäivän viettoon samojen keinojen avulla, joita se itse käytti menneinä aikoina. Ne, jotka hylkäävät totuuden valon, tulevat vielä pyytämään tältä erehtymät-tömyydestään kerskaavalta vallalta apua sen antaman säädöksen korottamiseksi. Ei ole vaikea arvata, miten mielellään se tulee pro-testanttien avuksi tässä työssä. Kuka ymmärtää paremmin kuin paavilliset johtajat, miten on kohdeltava niitä, jotka eivät tottele kirkkoa? AO8 87.2

Roomalaiskatolinen kirkko kaikkine haarautumineen kaikkialla maailmassa muodostaa suunnattoman suuren yhtenäisen järjestön, jonka tarkoituksena on paavin istuimen alaisena palvella tuon istuimen etuja. Sen miljoonat ehtoollisvieraat maapallon kaikissa maissa opetetaan pitämään itseään velvollisina totte-lemaan paavia. Olipa heidän kan-sallisuutensa ja hallitusmuotonsa mikä hyvänsä, heidän on määrä pitää kirkon arvovaltaa kaikkea muuta korkeampana. Vaikka he vannoisivat olevansa uskollisia valtiolle, sen takana on kuitenkin juhlallinen lupaus olla kuuliainen Roomalle. Tämä lupaus vapauttaa heidät kaikista sitoumuksista, jotka ovat ristiriidassa kirkon edun kanssa. AO8 87.3

Historia todistaa Rooman ovelista ja itsepintaisista yrityksistä sekaantua huomaamatta kansakuntien asioihin. Saatuaan jalansijaa se edistää omia suunnitelmiaan ruhtinaiden ja kansojen sortumisenkin uhalla. Vuonna 1204 paavi Innocentius III pakotti Aragonian kuninkaan Pietari II:n vannomaan seuraavan harvinaisen valan: »Minä Pietari, aragonialaisten kuningas, vakuutan olevani ja lupaan aina olla uskollinen ja kuuliainen herralleni paavi Innocentiukselle, hänen katolisil- le seuraajilleen ja roomalaiselle kirkolle, sekä uskollisesti pitää alamaiseni hänelle kuuliaisina ja puolustaa katolista uskoa ja vainoten harhaoppista turmeltuneisuutta.»394 Tämä on sopusoinnussa sen Rooman paavin valtaa koskevan väitteen kanssa, että »hänellä on laillinen oikeus syöstä keisareita valtaistuimelta» ja että »hän voi vapauttaa alamaiset tottelemasta epäoikeudenmukaisia hallitsijoita».395 AO8 87.4

Muistettakoon lisäksi, että Rooma kerskaa olevansa muuttumaton. Gregorius VII:n ja Innocentius III:n periaatteet ovat vieläkin roomalaiskatolisen kirkon peri-aatteita. Jos sillä vain olisi valta, se soveltaisi niitä käytäntöön yhtä tarmokkaasti nyt kuin menneinäkin vuosisatoina. Protestantit eivät tiedä, mitä he tekevät, kun aikovat suostua vastaanottamaan Roomalta apua yrittäessään korottaa sunnuntaita. Kun he pyrkivät saavuttamaan päämääränsä, Rooma vahvistaa voimiaan ottaakseen takaisin menettämänsä valta-aseman. Jos Yhdysvalloissa vakiinnutetaan se periaate, että kirkko voi käyttää tai valvoa valtiovaltaa ja että uskonnollisten menojen nou-dattaminen voidaan tehdä pakolliseksi maallisten lakien avulla - lyhyesti, että kirkko ja valtio voivat hallita omaatuntoa, silloin Rooman voitto tässä maassa on varma. AO8 88.1

Jumalan sana varoittaa lähellä olevasta vaarasta. Jos tästä varoi-tuksesta ei oteta vaarin, on pro-testanttinen maailma huomaava Rooman todelliset aikeet vasta sitten, kun ansan välttäminen on liian myöhäistä. Roomalaisen kirkon valta kasvaa hiljaisuudessa. Sen oppien vaikutus tuntuu lainsäädäntösaleissa, seurakunnissa ja ihmisten sydämessä. Se rakentaa komeita, jykeviä rakennuksiaan, joiden salaisissa kammioissa se uudistaa entiset vainonsa. Huomaamatta ja epäilyä herättämättä se vahvistaa voimiaan edistääkseen omia aikeitaan, kun tulee aika iskeä. Se odottaa vain sopivaa tilaisuutta, ja sitä valmistetaan sille parhaillaan. Pian saamme nähdä ja tuntea, mikä rooma-laiskatolisen kirkon tarkoitus on. Jokainen, joka uskoo ja noudattaa Jumalan sanaa, joutuu silloin syy-töksen ja vainon kohteeksi. AO8 90.1