SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

9. Luku—Sveitsin valosoihtu

“Uskonasioissa on Raamattu meidän perustuslakimme.” ST 170.1

Seurakunnan puhdistamisessa ilmenee välikappaleiden valintaan nähden sama jumalallinen suunnitelma kuin seurakunnan perustamisessa- kin. Taivaallinen Opettaja ei valinnut korkea-arvoisia ja rikkaita henkilöitä, jotka kansan johtajina olivat tottuneet saamaan ylistystä ja kunniaa. Nämä olivat niin ylpeitä ja itsetietoisia kerskailevassa eteväm- myydessään, ettei heistä voinut tulla myötätuntoisia lähimmäisiään kohtaan eikä vaatimattoman Nasaretilaisen työtovereita. Galilean oppimattomat, kovaan työhön tottuneet kalastajat saivat kutsun: “Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Matt. 4: 19. Nämä opetuslapset olivat nöyriä ja oppivaisia. Mitä vähemmän sen ajan väärät opit olivat vaikuttaneet heihin, sitä paremmin Kristus voi opettaa ja kasvattaa heitä palvelukseensa. Samoin oli suuren uskonpuhdistuksen päivinä. Johtavat uskonpuhdistajat olivat halpasukuisia miehiä, jotka olivat aikalaisiaan vapaampia arvoasteen synnyttämästä ylpeydestä, tekopyhyydestä ja papiston petollisesta vaikutuksesta. Jumala haluaa käyttää vähäpätöisiä välikappaleita suurten tehtävien suorittamiseen. Silloin ei anneta kunniaa ihmisille, vaan Jumalalle, joka heissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. ST 170.2

Muutamia viikkoja sen jälkeen, kun Luther oli syntynyt vuorityö- miehen majassa Saksissa, syntyi Ulrich Zwingli paimenen mökissä Alppien keskellä. Zwinglin ympäristö lapsuuden aikana ja hänen varhainen kasvatuksensa olivat sopivat valmistamaan häntä tulevaa lähetys työtä varten. Kasvaen kauniin, mahtavan ja juhlallisen luonnon keskellä hän oppi jo varhain tajuamaan Jumalan suuruutta, voimaa ja korkeutta. Kertomukset hänen synnyinmaansa vuorilla suoritetuista sankariteoista herättivät intoa hänen nuoressa mielessään. Hurskaan isoäitinsä vieressä hän kuunteli Raamatun kertomuksia, joita tämä oli poiminut kirkon pyhimystarujen ja perimätietojen joukosta. Innostuneena hän kuunteli, kun kerrottiin patriarkkojen ja profeettojen suurista töistä, Palestiinan kunnailla laumojaan vartioivista paimenista, joille enkelit ilmestyivät, Betlehemin lapsesta ja Golgatan miehestä. ST 170.3

Hans Lutherin tavoin Zwinglin isä toivoi pojalleen koulusivistystä, ja niin poika jo nuorena lähetettiin pois syntymälaaksostaan. Hänen henkiset kykynsä kehittyivät nopeasti, ja pian oli vaikea löytää hänelle päteviä opettajia. Kolmentoista vuoden vanhana hän matkusti Berniin, jossa silloin oli Sveitsin parhain koulu. Täällä häntä kuitenkin vaani vaara, joka uhkasi turmella hänen lupaavan tulevaisuutensa. Munkit koettivat parhaan kykynsä mukaan houkutella häntä luostariin. Dominikaani- ja fransiskaanimunkit kilpailivat kansan suosiosta. Tätä he yrittivät saada kirkkojensa huomiota herättävillä koristeilla, loistavilla juhlamenoilla, kuuluisilla pyhäinjäännöksillä ja ihmeitä tekevillä kuvilla. ST 171.1

Bernin dominikaanit havaitsivat, että jos he voisivat voittaa puolelleen tämän lahjakkaan, nuoren opiskelijan, se tuottaisi heille sekä ansiota että kunniaa. Hänen nuoruutensa, hänen luontainen puhuja- ja kirjailijakykynsä, hänen musikaaliset taipumuksensa ja hänen runoilija- lahjansa vetäisivät kansaa heidän jumalanpalveluksiinsa ja lisäisivät heidän veljeskuntansa tuloja enemmän kuin heidän loistonsa ja nähtävyytensä. Petoksella ja imartelulla he koettivat houkutella Zwingliä luostariin. Luther oli opiskeluaikanaan hautautunut luostarikammioon ja olisi jäänyt hyödyttömäksi maailmalle, ellei Jumalan kaitselmus olisi häntä sieltä vapauttanut. Zwinglin ei sallittu joutua samaan vaaraan. Kohtalon sallimuksesta hänen isänsä sai tietää munkkien aikeista. Tämä ei halunnut antaa poikansa mennä viettämään munkin joutilasta ja arvotonta elämää. Hän näki poikansa tulevan käyttökelpoisuuden olevan kysymyksessä ja käski hänen viipymättä palata kotiin. ST 171.2